UUTISET
			OHJEITA
			TURVALLISUUS
			HUPIA
			MATKAILU
			LINKIT
			BajaHill MC
			IN ENGLISH

 [Sivukartta]

	Etusivulle		Syyskuu 2001		Heinä- ja elokuu 2001		Huhti, touko ja kesäkuu 2001		Arkisto

Söhmin aktiivit puuhastelivat kesän toisen @-ajelun sunnuntaina 9.9.2001. Aamu aukeni sateisena ja harmaana...

29.9.2001 (MS) Uusi merkkisarja Suomalaiseen RR:ään? Joku SV-kuski huhuili kesällä RR-luokkaa jossa ainoastaan ajotaito ratkaisee. Nyt sellainen on alkamassa. Kalusto tulee olemaan teknisesti täysin identtinen. Sarjassa käytetään ainoastaan SS600-luokasta tuttuja renkaita ja racingjarrupaloja. Muu laittaminen on kiellettyä. Laitteet eivät kuitenkaan ole missään nimessä mopoja, vaan aidosti hyväkulkuisia ja ajettavia. Konsepti on hyvin helppo. Voit ajaa luokan säännöt täyttävällä katupelilläsi tai hankkia laitteen harrastemopoksesi. Hinta on _TODELLA_ kohdallaan. Mopojen pysyessä vakioina, kulut eivät hankinnankaan jälkeen karkaa käsistä. Kilpailumaksut sisältyvät pyörän hankintahintaan. Samoin tehoänkkärit ja lasikuitukatteet. Pyörän voit ostaa verottomana tai kilpipelinä, jokatapauksessa huomattavan edullisesti. Mutta se sitoo sinut ajamaan kesän kisat. Merkkisarjalle haetaan kulutustavarasta luokkasponsorit, jolloin rengaspaketit ja kulutusosat (jarrupalat, öljyt jne.) ovat alle kaikkien hintojen. Et tarvitse edes kuljetuskalustoa, vaan merkkisarjalaisena sinulla on mahdollisuus kuljetuttaa pelisi automaattisesti, ilman erillisiä kuluja. Myös ajovarustepaketin voit hankkia sarjaan osallistumisen yhteydessä. Paketti on noin -60% osh:sta. Ja todella laadukas. Sarja ajetaan SM-kisojen yhteydessä Suomen Cup luokkana. Eli A-luokan ukot eivät pääse mukaan. Jokaisella on siis mahdollisuus voittaa. Viimeinen neljäs kisa tuottaa tuplapisteet. Jokaisessa kilpailussa on mahtavien palkintopokaalien lisäksi tavarapalkinnot parhaiten sijoittuneille ja sarjan voittaja saa muhkean rahapalkinnon. Tietysti voit hakea vielä omia sponssejakin ja saada kulut vielä alemmaksi. Sarjan sponsorit saavat toki mainostilan määrätyiltä paikoilta, muuten värityksen ja loput yhteistyökumppanien paikat saat päättää itse. Ko. merkin maahantuoja mainostaa sarjaa näkyvästi. Pääset sarjan myötä siis heti hyvin markkinoituun ja organisoituun luokkaan. Ja mikä tärkeintä, niin helposti ja edullisesti kuin se vain on mahdollista. Maahantuoja järjestää myös kilpailuviikonlopuille huollon, jolloin sinun ei tarvitse edes itse omistaa jakoavainta tai kompuraa, vaan lääke on jo valmiina. Mikäli asia kiinnostaa sinua aidosti, voit ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen. Säännöt ja paketit hintoineen ovat noin kahden viikon kuluessa valmiit. Tänään ei siis tarvitse päättää mitään, mutta kerään mielelläni jakelulistaa asiasta kiinnostuneista, joille infoan asioiden etenemisestä. miika.salo@sonera.com

30.9.2001 (JL) Julkisasiamies antanut lausuntonsa Suomen autoverotuskiistassa Epävirallisten tietojen mukaan julkisasiamies on antanut useasivuisen ratkaisuehdotuksen Suomen käytettyjen autojen verokiistaan. Lausunto käännetään ensin EU:n kielenkääntäjillä jäsenmaiden kielille. Tämä työ kestänee käytännössä useita päiviä. MMAF uskoo, että julkisasiamies ei ole hyväksynyt Suomen valtion ajamaa kaupanporras-periaatetta. Lisätietoa: http://www.mmaf.fi/. Asiaa on käsitelty tällä palstalla EU:n oikeus käsitteli autoveroasiaa (14.9.2001). 29.9.2001 (SA) Nuorten ja ikääntyneiden kuolonkolareiden määrät nousussa Vakuutusyhtiöiden liikenneturvallisuustoimikunta on julkaissut ennakkotilastot kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista tammi-kesäkuulta 2001. Ajanjaksona liikenteessä menehtyi kaikenkaikkiaan 282 henkilöä. Tilastojen mukaan alle 21-vuotiaiden ja yli 60-vuotiaiden kuljettajien kuolonkolarit ovat jatkaneet nousuaan, muissa ikäryhmissä kuolemaan johtaneet onnettomuudet ovat kahden viime vuoden aikana pysyneet lähes ennallaan tai hieman laskeneet. Vuoden ensimmäisellä puoliskolla tutkijalautakunnat tutkivat 34 alle 21-vuotiaan kuljettajan kuolonkolaria, 55 prosenttia enemmän kuin viime vuoden ensimmäisellä vuosipuoliskolla. Tilastossa on mukana kaikki kuolemaan johtaneet onnettomuudet, ei pelkästään moottoripyöräonnettomuudet. Motoristikuolemien määrissä hienoinen nousu Moottoripyöräilijöitä kuoli viisi henkeä tammi-kesäkuun aikana, vuonna 2000 vastaavana ajanjaksona kuoli neljä motoristia. Moottoripyöräilijät olivat kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien aiheuttajina neljässä onnettomuudessa. Yhteenajoissa toisten ajoneuvojen kanssa ei ennakkotietojen mukaan kuollut yhtään motoristia. Vanha totuus jonka mukaan suurin vaaratekijä motoristille on motoristi itse pitää tilastojen valossa siis yhä paikkansa. Kaikesta huolimatta motoristien absoluuttiset onnettomuustilastot ja sekä erityisesti moottoripyöräkantaan suhteutetut onnettomuustilastot ovat parantuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana huomattavasti enemmän kuin muiden tielläliikkujien absoluuttinen tai suhteellinen turvallisuus keskimäärin. Tilastolähde: Liikennevakuutuskeskus, Vakuutusyhtiöiden liikeneturvallisuustoimikunta (VALT), Kuolemaan johtaneet tieliikenneonnettomuudet, Tammi-kesäkuu 2001, 12.9.2001, ISBN 951-9346-07-4

Syksyn viimeisellä @-ajelulle 23.9. osallistui ennätykselliset 70 pyöräkuntaa. Suureen suosioon vaikutti edelliskertaa (katso Kesän toinen @-ajelu sateisissa merkeissä) huomattavasti komeampi keli. Sunnuntaiaamu alkoi aurinkoisesti ja puoli yhdentoista aikaan Kivenlahden Teboilin piha oli jo täynnä söhmiläisiä. Reitti noudatteli edellistä, 9.9. suoritettua ajelua Uudenmaan länsisuuntaan.

Ensimmäisellä pysähdyksellä Fagervikissa aurinko lämmitti jo niin paljon, että vaatetusta joutui vähentämään. Edelliskertaiseen tapaan Torsti kuljetteli porukkaa ympäri alueen ja kertoi paikan historiasta. Fagervikista lähdettyämme joukko jaettiin porukan kahtia, sillä joukon koossa pitäminen söi marssivauhdin reilusti alle nopeusrajoitusten.

Seuraava pidempi pysähdys olikin Teijossa, jossa käristettiin jauhon ja kamaran teollisia yhdisteitä. Kello neljän maissa päivä alkoi viiletä ja pohjoistuuli vei nuotion savut syntisimpien silmiin. Hätäisimmät porukasta livistivät Teijosta suoraan koteihinsa sateen pelossa. Pieni endurohenkinen osasto heitti erillisen hiekkatielenkin ja yhtyi muuhun porukkaan taas Karkkilassa.

Seuraava etappi oli Karkkila, jone mennessä sataa sumuutti viilentäen enimmät höyryt kuljettajista. Sade kesti sumun asteella Helsinkiin asti. Kehäteille hajosi joukosta suurin osa, Mutterikahvilalle saapui vain kymmenkunta motoristia.

Kuvia ajelusta löytyy ainakin osoitteista: http://communities.msn.com/WinMC/sfnetsyysajelu.msnw, http://www.enef.fi/ari/, http://communities.msn.com/ReimanGTR1000/syysajo2001.msnw, http://mphelsinki.net/ZZR1100/ ja http://iki.fi/rusa/shm/

Söhmin aktiivit puuhastelivat kesän toisen @-ajelun sunnuntaina 9.9.2001. Aamu aukeni sateisena ja harmaana, siitä huolimata Kivenlahden Teboilille ilmaantui parikymmentä optimistia. Jo ennen lähtöä pilvet repeilivät ja aurinko pilkahteli lämmittäen motoristien sieluja.

Ajelu kiersi läntisellä Uudellamaalla ja ensimmäinen pysähdys tehtiin Fagervikissa. Torsti Salonen johdatti matkalla kasvaneen ajeluporukan Fagervikin ruukin historiaan ja nyt tiedämme mm., että peruna tuli Suomeen juuri Fagervikin tehdasalueen kautta.

Sään yhä parantuessa ajoimme loppujen lopuksi koko alkuperäisen reitin ja letkan sitkeimmät olivat Kaivarin mutterilla vasta illalla. Vaikka sää alunperin näytti lohduttomalta niin lopulta keli oli hieno ja matkalle osui vain yksi lyhyt sadekuuro.

Kesän viimeinen (?) Söhmiäisten @-ajelu lähtee sunnuntaina 23.9.2001 kello 10:00 Kivenlahden Teboililta, katso tarkemmat ohjeet Söhmistä. Omat makkarat mukaan.

18.9.2001 (JT) Korpiaho ja H2Racing eri teille H2Racing lehdistötiedote 11.9. H2Racing irtisanoi yhteistyösopimuksen teamin kuljettajan Erkka Korpiahon kanssa, sopimuksen rikkomisen takia. Hannu Heinonen: "Olen erittäin pahoillani että kahden erinomaisen yhteisen kauden jälkeen pitää tehdä tämmöinen ratkaisu, mutta luottamus ja sopimuksen pitäminen ovat pohjana menestyksekkäälle kilpatallille." H2Racing jatkaa tästä eteenpäin uusin haastein ja valmistelut ensi kaudelle ovat jo hyvässä vaudissa. Terveisiin Hannu Heinonen Toptronics Yamaha H2Racing, Phone: +358 (0)40 542 9008, Fax: +358 (0)9 757 1273, E-mail: h2.racing@ia.inet.fi, Address: Kongontie 20 D, FIN-00560 HELSINKI, www.h2racing.fi

Sunnuntaina 16.9. ajettiin Mantorpissa Ruotsin kansallisen sarjan päätösosakilpailu. Ennen tätä kilpailua Heinosen ja Korpiahon tiet erosivat. Korpiaho ajoi kilpailun ruotsalaisen Veidec Racing -tiimin Suzukilla.

- Sopimuksemme oli suullinen, siinä lupauduin ajamaan tämän kauden. Halusin lähteä ajamaan Ruotsin kisan mutta kauden alussa tehtyä suunnitelmaa ei voitu jatkaa. Muulla pyörällä ajaminenkaan ei käynyt päinsä. Molemmilla miehillä oli omat mielipiteet, eikä kumpikaan antanut periksi, kertoo Erkka Korpiaho.

Kilpailun lopputulos ei vastannut Erkan odotuksia, pyörän tutustumiseen jäi vain kaksi tuntia aikaa. Kelin vaihdellessa kuivan ja kostean välillä takaiskunvaimentimen säädöissä mentiin väärään suuntaan. Telemetriatiedot kertoivat, että liian jäykkä takajousi pudotti kaarrenopeuksia kolmesta neljään kilometriä tunnissa. Tuloksena aika-ajojen kymmenes sija ja lopputulosten kahdeksas. Samassa kilpailussa Suomen B600 -luokassa loistavia näyttöjä antanut Sami Penna oli 16. Ruotsin sarjan kovasta tasosta kertoo, että aika-ajoissa sekunnin sisään mahtuu kymmenen kuljettajaa. Esimerkiksi Räyskälän osakilpailussa Erkka tempaisi 2,5 sekunnin pohjat ennen toiseksi sijoittunutta.

- Jos pyörä olisi ollut säädöissään tai minulla olisi ollut alla tämän kauden pyörä, olisin taistellut kilpailun voitosta. Ajamani pyörä oli ehdottomasti nopeimpia kilpailuun osallistuneita. Aika-ajoissa jäin voittajalle vain kolme kymmenystä. Tuolla pyörällä noillakin säädöillä olisi Suomen sarjassa ajanut voittoon.

Neuvottelut ensi kaudesta jatkuvat Veidec Racingin kanssa, jatko selvinnee kuukauden kuluessa. Talli aikoo panostaa tulevina kausina EM-sarjaan ja lopullinen tavoite, MM-sarja, on suunniteltu toteutuvaksi 2004.

- Tämän tiimin kanssa hommat eivät jää rahasta kiinni. Treenaus ja testaus, kaikki avut käytetään, eikä käydä ajamassa vain kisoissa. Yksi mahdollinen kuvio olisi Ruotsin sarjan lisäksi ajaa soveltuvin osin myös SM- ja Scandinavian Open -kilpailuja.

Veidec Racingin vakavasta otteesta työhön kertovat kotisivujen http://www.veidecracing.com/ lisäksi se, että tätä yhtä kilpailua varten Erkalle hommattin kypärä ja siihen maalaus sekä uusi nahkapuku. Kotimaassa tällä kaudella Erkka maksoi itse renkaansa ja matkakulunsa. Ruotsin kansallinen sarja nähdään televisiosta ja kerää yleisöä suomalaisen mittapuun mukaan kuin kärpäsiä. Viimeinen osakilpailu ajettiin Swedish Touring Car Championship -kilpailun yhteydessä, paikalla oli 27000 katsojaa.

- Ensi kaudella ollaan mukana tavalla tai toisella, missä ja kenen kanssa, se ei ole vielä selvillä.

Moottoripyörällä ajellessa päässä kulkee kaikennäköisiä ajatuksia, halusi tai ei. Useimmiten kuitenkin positiivisluonteisia mietteitä. Sunnuntaiehtoona paukutellessani Savonlinnasta Mänttään mietin, muiden tuumailujen ohessa, liikenneturvallisuutta.

Tästä se lähti

Sen hetkistä liikennettä luonnehtisin rauhalliseksi. Varmaankin kaupunkilaisia matkalla mökeiltä kotiinsa. Ysitiellä oli lievää jonomuodostusta joka liikkui noin 10 - 15 kilometriä tunnissa hitaammin kuin nopeusrajoitus olisi sallinut. Turvavälitkin ok. Olosuhteet olivat niin hyvät kuin kesällä vain voi olla lukuun ottamatta lievää laskevan auringon aiheuttamaa häikäisyä joillakin aukeilla paikoilla. Ohittelin rauhallisesti auto kerrallaan näitä jonoja kunnes sitten ohitin sen pakollisen hattupäisen volvomiehen jolla taisi palaa hihat tai hermot tai jotakin. Sieltä jonon keskeltä hän ampautui perääni ja näytti että Volvot on tehty raudasta ja painoi koko loppuletkasta ohi niin että piennar pölisi. Siinä ei enää rajoitukset ja keltaiset viivat painottuneet turvallisuustekijöinä. Annoin sen mennä. Toivottavasti rauhoittui.

Loppumatkan sitten mietinkin miten voitaisiin pidemmällä aikavälillä parantaa turvallisuutta liikenteessä. Em. volvomieheen tämä ei ehkä auta, mutta muilla saattaa olla toivoa.

Liikenteen sankarit

Silloin kun olin aika uusi ja kiinnostunut kaikista pärisevistä koneista, oli televisiossa ohjelmasarja liikenteestä. Sitä juonsi Jaakko Jahnukainen. Hänen opastuksellaan Suomen kansa sai valistusta käyttäytymisessä liikenteessä. Tämä siis aikana jolloin maailma oli vielä mustavalkoinen. Myöhemmin väriaikana, ensin Enska ja myöhemmin Enska ja Hanski, laittoivat liikenneasioita kuntoon voimallisesti. Tekisiköhän nykyisin joku vastaavanlaisen yhdistetyn viihde- ja liikennetieto-ohjelman televisioon? Luulisi olevan mielenkiintoista ottaa tietotekniikka avuksi hahmoteltaessa liikennetilanteita ja antaa yleisön osallistua ratkaisuihin puhelimen välityksellä tai jatkossa digiteeveen antamia laajempia interaktiivisia mahdollisuuksia hyödyntämällä?

Hirvittävää

Hirvimerkkien suuri määrä teiden varsilla pistää myöskin mietityttämään. Niitä ilmestyy joka vuosi lisää ja uusille paikoille. Taitaa olla vähemmän hirvimerkittömiä kilometrejä kuin merkittyjä. Onko jonkinlainen liikennemerkki-inflaatio syönyt niiden voiman? Varmaankin, koska nyt olen nähnyt kahdenlaisia uusia merkkejä. Toinen on iso harmaa kyltti jossa puolikkaan hirven kuva ja varoitusteksti ja toinen maalattu hirvenkuva tien pinnassa. Kumpiakaan ei näistä uusista merkeistä ole tarpeellinen jos lähdetään poistamaan syy eikä vain hoideta oireita. Mikä maksaa ettei hirvikantaa, vaikka näin ensi alkuun, puolitettaisi? Innokkaita metsästäjiä uskoisin löytyvän hoitamaan homman kuntoon muutamassa vuodessa jos vain lupia myönnettäisiin. Lienee Maa- ja Metsätalousministeriöllä runsaasti sananvaltaa tässä asiassa.

Turvallaan

Mitä sitten itse voimme tehdä oman turvallisuutemme parantamiseksi? Ennakoivan ajon kursseja järjestetään eri puolilla maata. Niille on tietämäni mukaan tulossa enemmän osanottajia kuin voidaan ottaa. Siinä on yksi parannettava asia: Lisää kouluttajia, lisää kursseja. Tähän on vain saatava rahoitus.

Asiasta on keskusteltu sen verran että Liikenneturva on suunnittelemassa koulutusohjelmaa kouluttajien kouluttamiseksi. Tähän suunnitteluvaiheeseen SMOTO on päässyt mukaan. Sitten pitää vielä keksiä rahoitus riittävän edullisten, tai osallistujille peräti ilmaisten kurssien, pitämiseen. Tässä mukaan tulisivat eri liikeyritykset, varsinkin vakuutuslaitokset, polttoaineyhtiöt tai moottoripyöräkauppiaat, esimerkiksi. Loukkaantunut tai menehtynyt motoristi ei kuluta em. firmojen tuotteita! Huono on sellainen asiakas.

Vauhtisokeutta

Oman kohtansa saakoon tässä vuodatuksessa myös suunnitelma nopeusrajoituksien laskemiseksi. Niin tiheää valvontaverkkoa nykyisillä menetelmillä ei voi saada aikaiseksi että kiinnijäämisriski olisi rajoittava tekijä. Osa kansasta tietenkin kiltisti noudattaa rajoituksia, loput sitten ohittelevat aina enenevässä määrin.

Tiehallinnon suunnittelema keskikaidekokeilu on sekin yksi niitä toimenpiteitä jossa ei ole huomioitu kaikkia tienkäyttäjäryhmiä. Autoliikenteen kohtaamisonnettomuudet varmaankin vähenisivät. Kuinka lie hermojen laita? Entä peräänajot ja ketjukolarit? Miltä muuten tuntuisi liukua vaijerikaidetta myöden, vaikka vain seitsemääkymppiä?

Punaiset valot ja vaatteet

Punaisia vaatteita, noin isommassa mittakaavassa, näki ennen työkansan kantavan toukokuun alkupuolella. Silloin liikennevalot vilkuttivat keltaista ja väki voimakas marssi. Nyt ovat ajat erilaiset ja liikennevalotkaan eivät enää vilkuta keltaista vaan siellä missä niitä on ovat ne toiminnassa ympäri vuoden ja vuorokauden. Kuulemma sen vuoksi että niiden uskottavuus säilyisi. Saattaapi olla näin isommilla paikkakunnilla mutta juttuja kuunnellessa ja itsekin havannoidessa olen tullut toteamukseen että metsään menee ja vieläkin kauemmas harhaan.

Vaikka asuinpaikkakunnallani on vain yhdet liikennevalot sekin tuntuu olevan liikaa hiljaisen liikenteen aikana. Ensinnäkin kun saapuu risteykseen valot tillittävät punaisella. Hetken kun vartoilee automatiikka kyllä hoitaa vihreän menovalon päälle. Kaikilla vain ei tunnu olevan sitä hetkeä aikaa, menoa kyllä! Sama koskee niin autoilijoita kuin jalankulkijoita. Punaisen ukon kuvaa ei kunnioiteta enää. Ei Vappuna, ei muulloinkaan eikä liikenteessä. Kun on niin erinomainen automatiikka eikö sitä saisi tekemään liikennelaskentaa ja kytkemään liikennevalot päälle kun tietty liikennemäärä täyttyy? Siihen asti noudatettaisiin perinteisiä etuajo-oikeussääntöjä. Mahdetaanko niitäkään enää osata kun kaikki on laitettu automaattiseksi? Siellä loistavat kadunkulmassa punaiset lyhdyt niin Mäntässä siinä kuin Hampurin Reeperbahnilla. Aamuneljältäkin. Molemmilla koetetaan matkamies pysäyttää. Aina se ei onnistu.

Ottakaa yllä oleva opiksi, viihteeksi, ajankuluksi tai ihan tosissaan mutta älkää ottako piselliä nenään! (piselli = it. herne)

Matti Tahlo matti.tahlo@smoto.fi

14.9.2001 (SA) Bomber-henkiset ajokauden päättäjäisbileet Bomber-henkiset ajokauden päättäjäisbileet pidetään perjantaina 5.10.2001 VR:n makasiineilla, eduskuntataloa vastapäätä. Ohjelmaa tulee riittämään jokaiselle (kuminpoltosta strippareihin ja bändeihin). Mukaan mahtuu 1000 ensimmäistä B(iker)-henkistä kaveria eli hoida lippusi ajoissa! Bileisiin on K-18 ikäraja ja paikan päällä on A-oikeuksin toimiva ravintola. Tapahtuma ei ole rajattu minkään tyylisuunnan edustajille, vaan kaikki reippaasta menosta nauttivat motoristit ovat tervetulleita! Lippujen hintoja on kahta eri versiota; 40mk ja 80mk. 40mk lippu sisältää vain pelkän sisäänpääsyn ja 80mk lippu sisältää myös B-pöperön. Lippuja saa ennakkoon FAW desingistä arkipäivisin kello 9:00-15:00. Firma löytyy tästä osoitteesta: Peurantie 23 04320 Tuusula (Riihikallio). Puhelin 09-2424300 tai sähköposti faw@faw.fi

14.9.2001 (SA) Offroad-Party Sipoon motorcsrossradalla OFFROAD-sanomat järjestää mutaharrastajille tai lajista kiinnostuneille kaksipäiväiset bileet Sipoon motorcrossradalla 13-14.10.2001. Ohjelmassa on esimerkiksi freestyle hyppyesityksiä enduropyörillä, trialajoa, surmanajoa ja tanssiesityksiä. Lisätietoa: http://www.offroad-sanomat.net/OFFROAD-Party/ 14.9.2001 (SA) Mika Kallio ratamoottoripyöräilyn osakilpailuun Ajo Motorsport Oy käyttää toisen villikorttipaikkansa kauden 2001 ratamoottoripyöräilyn MM-sarjassa Espanjassa ajettavassa Valencian MM-osakilpailussa 21.-23.9.2001. Ratamoottoripyöräilyn MM-osakilpailut näkyvät televisiossa Eurosportilla.

Tuomioistuimen julkisasiamies antaa ratkaisuehdotuksensa tuomioistuimelle kahden kuukauden kuluessa. Ratkaisu saattaa tulla hyvinkin pian näin selvässä asiassa. Asiasta on aikasemmin uutisoitu tällä palstalla: EU tuomioistuimen aikataulu autoveroasioiden käsittelylle (21.8.2001). Lisäinfoa Hesarin sivuilta http://www.helsinginsanomat.fi/

10.9.2001 (TK) Kirja-arvostelu - Antti Heikkilä: Mies, prätkä ja maantie, peloista ja niiden voittamisesta Kirja on Antti Heikkilän kertomus moottoripyörämatkasta -tarkoituksena päästä Helsingistä Kälviän Teboilille teelle. Kälviä vain tuli hänen mieleensä ja se tuntui helsinkiläisestä olevan jossakin kaukana. Matkallaan hän kulkee pitkin poikin Suomea, esimerkiksi Savonlinnan oopperajuhlille, Kuortaneen Huuhaapäiville ja Seinäjoen tangokarnevaaleille. Kirjaa ovat arvostaneet myös ne, jotka eivät moottoripyöräilyä itse ole harrastaneet. Heikkilä on mies, joka lapsuudessaan pelkäsi moottoripyöriä, nuorena aikuisena kävi jopa "saarnaamassa" kouluissa lapsille moottoripyörän vaarallisuudesta. Voisi kuvitella, että kirja ei tule keskittymään moottoripyöräilyn positiivisiin puoliin. Kirjailijan suhtautuminen moottoripyöriin muuttui kuitenkin hänen poikansa ajettua työpaikan pihaan vuoden 1945 Harley-Davidson Flatheadillä. Ensimmäiseksi pyöräkseen hänkin hankki H-D:n. - Tulin osaksi maailmaa ja sen liikettä. Pelosta vapautuminen oli upea kokemus ja tunsin asettuneeni askelen kohti vapautta. Sielusta vapautui valtavasti energiaa, Heikkilä toteaa. Kirja käsittelee pelkoja korkean paikan kammosta liikennekäyttäytymiseen. "Auto tekee meistä pienisieluisia pelkureita, jotka pellin ympäröimän pöntön luoman väärän turvallisuuden tunteen ohjaamina käyttäytyvät perusvaistojensa varassa käyttämättä harkintaansa." "Uhoamisella yritetään peittää oma pienuus muiden silmissä ja teot ovat vailla harkintaa." Väliin löytyy kritiikkiä niin nyky-yhteiskuntaa kuin suomalaisiakin kohtaan. "Suomessa ei osata keskustella vaan asiat ilmoitetaan julkilausumina. Näin on ollut aina on sitten kyseessä uskonto, politiikka tai luonnonsuojelu. Mielipiteitä saa esittää vain epäsuorasti kirjoittamalla kuivasti ja lainaamalla vanhoja kirjoituksia." Heikkilä ei myöskään unohda naisia: "Naisten asevelvollisuus kuuluu samaan naisten keskinäiseen kilpailuun kuin silikonitissit, lihastenpullistelut ja nyrkkeily." Kirjoittajan kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä voidakseen seurata hänen ajatuksenjuoksuaan. Epäilemättä monilla voi olla vaikeuksia sulattaa kaikkia hänen totena pitämiään ajatuksia, mutta mikäli suhtautuu niihin kiihkottomasti, on lukukokemus suhteellisen leppoisa. Kirjailijan olemus jää kyllä askarruttamaan; hän ikään kuin irrottautuu suomalaisuudesta, pitää itseään sen yläpuolella olevana tosimiehenä, joka on kiinnostunut aidosti kulttuurista, kuten hänen mielestään muut eivät. "Vaikka poikkesin yleisöstä selvästi, olin ylpeä, sillä olin niitä harvoja koko yleisön joukosta, joka oli itse maksanut lippunsa. Kaikki tuntuivat tulleen jonkun maksamana esitykseen." Kirjasta olisi hyvinkin voinut poistaa joitakin kohtia pitkästyttävinä, mutta nämä paikat on kyllä helppo silmäillä läpi -kirjasta ei tuolloin menetä mitään. Kirjan ehdotonta antia ovatkin matkakertomus-osiot, joissa ei luodata kirjailijan mielipiteitä "suurena totuutena". Kuten moottoripyöräilyssä yleensäkin, tärkeintä ei ole kuitenkaan määränpää vaan matka sinne. Kirjailijakaan ei matkakertomuksessaan yllä Kälviälle saakka, vain Seinänjoelle. "Ensi vuonna ehkä pääsen Kälviälle tai Pöljälle asti, kuka sen tietää." 155 sivua, ISBN 951-31-1025-7, Helsinki 1997, Tammi.

10.9.2001 (JT) Kirja-arvostelu - Fred Geitel: Vilua ja märkää, kuusikymmentä kertaa Päijänteen ympäri Arvostelu julkaistu aikaisemmin mp-uutisissa 11.3.2000. Fred Geitelin kirja Vilua ja märkää on kunnianosoitus Päijänneajon konkareille. Geitel oli yksi Suomen tunnetuimpia moottoriurheilun vaikuttajia. Hänen ajajauransa alkoi vuonna 1940 A-mallin häkäpönttö Fordilla ja päättyi 1983 pikkuluokan taloudellisuusajon voittoon Nissan Micralla. 12 vuoden aktiivisen kilpailijauran aikana hän toimi Scuderia Askolinin kuljettajana. Koska ennen kilpureilla ajettiin myös maanteillä, uran vaiheisiin kuuluu Suomen toiseksi kuuluisin kolari Ferrarilla mäskirekan kanssa. Geitel kuului 500-kerhon (Midget-luokka) ja Hankirallin perustajajäseniin. Yhteistyössä Helsingin Moottorikerhon kanssa toteutettu kirja kertoo ajanmukaisin kielikuvin Suomalaisen luotettavuusajon historiasta. Lähtösykäyksenä Päijänneajolle on kiistatta toiminut Ruotsalainen Novemberkåsan, joka oli jo aikaisessa vaiheessa kansainvälinen kilpailu. Marraskuussa pidettävä kilpailu tunnetaan vieläkin yhtenä rankimmista luotettavuusajokilpailuista, ensimmäinen kilpailu ajettiin vuonna 1915. Ensimmäinen Päijänteen ympäriajo starttasi toukokuun alussa 1927. Reitti oli karkeasti sama kuin nykyisinkin: Hki - Mäntsälä - Lahti - Joutsa - Jyväskylä - Jämsä - Padasjoki - Hämeenlinnna - Hyvinkää - Hki. Päitsille ominaiset tarinat alkavat heti ensimmäisestä kilpailusta. Otto Brandt Sr. seikkaili ensimmäisessä kilpailussa Rudgellaan, hän kaatoi pyöränsä Lahden tarkastusaseman jälkeen niin, että ohjaustanko katkesi. Kuusen- ja koivunoksilla sekä rautalangalla lastoitetulla tangolla hän sinnitteli kuitenkin luokkansa kolmanneksi. Kilpailun jälkeen kerhon hallitus päätti, että Päijänteen Ympäriajo tulee jatkumaan. Kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen valmisti tilauksesta kiertopalkinnon, Päijännekilven, joka on mahdollista saada kolmella voitolla.Vuoteen 1995 mennessä kilpi on jaettu kuudelle eri kuljettajalle. Sotavuodet aiheuttivat kymmenen vuoden katkon kilpailuihin. Tämä kymmenen vuotta toimii selvänä jakajana kaluston vaihtumisessa. Ensimmäiset kilpailut ajettiin Harley-Davidsoneilla, Rudgeilla ja Indianeilla. Sodan jälkeen kalusto keveni huomattavasti Triumphieista aina Jawoihin ja Husqvarnoihin asti. Sodan jälkeen kuljettajat nuorenivat huomattavasti, osanottajien keski-ikä putosi noin kymmenellä vuodella. Kilpailuun ruvettiin harjoittelemaan enemmän ammattimaisesti. Lähtöluetteloiden lukeminen tuo heti esiin tuttuja nimiä. Luetteloissa vilahtelee tunnettuja nimiä, esimerkiksi suksitehtailijat, isä ja poika Emil ja Raine Lampinen. Otto Brandt Jr., Mauri Penttilä ja Tauno Örthén ovat kaikkien tuntemia pitkän linjan moottoripyöräkauppiaita. Kirjan kuvitus on pääosin mustavalkoista ja tekstiä elävöittää lehtileikkeet ja ajajien haastattelut. Kirjan parasta antia ovat alkuvuosien seikkailukuvaukset hätäkorjauksineen. Kilpailijoiden sitkeys herättää nykypäivän Goretex-neopreeniharrastajassa suurta kunnioitusta entisaikojen monitaitureita kohtaan. Niin, Päitsihän on taas 7.-9. huhtikuuta, lähtö Malmin lentoasemalta. Kyllä miekin ensi vuonna. 183 sivua, ISBN 952-90-6339-3, Kajaani 1995.

Nämä paratiisisaaret ovat tunnettuja sateistaan, eikä suotta. Aurinkoinen, loistava ajosää voi muuttua muutamassa kymmenessä minuutissa järkyttäväksi kaatosateeksi, joka ei sitten lopu lainkaan. Tämän faktan vuoksi en juurikaan tohtinut lähteä nahoissa kovin pitkille reissuille. Toki yhtenä viikonloppuna ajoin ystäväni luo Pohjois-Walesiin Llandudnon kaupunkiin noin 450mk päähän.

	Allekirjoittanut Pohjois-Walesin vuoristoteillä. Eihän ne mitään oikeita vuoria ole, mutta jyrkkiä mäkiä kuitenkin.

Kauniina sunnuntaipäivänä paluumatkallani ajoin upeita mutkaisia vuoristoteitä pitkin ja voin valehtelematta sanoa, että vastaan tuli enemmän pyöriä, kuin autoja. Pienet kylät vuorien välissä olivat väärällään auringossa paistattelevia motoristeja nahkakamppeissaan. Suosittelen aluetta lämpimästi. Brittiläisistä anniskelusta vielä sen verran, että pienillä paikkakunnilla ruoka on järjestään parempaa ja halvempaa sekä juoma ja bensa halvempaa, kuin kaupungeissa.

Moottoripyöräilykulttuuri - Tervehtiminen

Käden nostaminen tangosta ei kuulu paikallisten tapoihin, vaan tervehtiminen hoidetaan päätä nyökkäämällä. Paikallisen pyöräkannan urheilullisuudesta johtuen nyökkäystä ei kovin usein kerkiä edes huomata, kun muoviluoti pyyhältää ohi, mutta maanteillä tervehditään suurinpiirtein yhtä ahkeraan, kuin kotimaassa. Näin teillä monenlaista päänpyöritystä, mutta omaksuin itse tavan, jota pidin selvimmin erottuvana. Pyörän lähestyessä kypäräpäätä heilautetaan vastaantulijaa kohti reilu viisi senttiä.

Jarrulevylukosta

	Tässä varoittava esimerkki huolimattomuuden seurauksista. Osta kunnollinen, hälyttävä jarrulevykukko. Oikeassa kuvassa hätäviritys kotimatkaa varten. Tällä etupyörällä ei juuri tee mieli hupiajoa ajaa.

Koska moottoripyörien varastaminen on Englannissa järjestelmällistä ja jokapäiväistä, joten otin käyttöön myyjältä saamani jarrulevylukon. VIRHE ! Koska olen syntyjäni laiska ja välinpitämätön, unohdin sen tietenkin paikalleen ja lähdin ajamaan. Pyörä kaatui vasemmalle kyljelleen, peili kiinnikkeineen hajosi ja mikä pahinta, halpa jarrulevylukko meni pinnojen väliin ja mursi eturenkaan keskiön. Tyhmyydestä sakotetaan ja paljon.

Sillon vitutti. Olin vieraalla maalla kaukana, etupyörä paskana ja kotiin olisi ajettava, rahtaus ei ollut vaihtoehto. Paluumatkan suunnitelmat piti laittaa uusiksi. Etupyörä olisi siis joko uusittava tai korjattava. Keskiö on kevytmetallivalua, joten sen hitsaaminen tai muu pysyvämpi ehjääminen ei oikeastaan tullut kysymykseen, joten uusi pyörä on joka tapauksessa ostettava.

Nopea kyselykierros paikallisille romareille vahvisti pelot, Englannissa ei ole customeita ajossa, eikä myöskään purkaamoilla. Olisin mielelläni ostanut esim. Bandit 1200:en etupyörän, mutta sen asentaminen olisi vaatinut muutoksia ja työkaluja, aikaa ja paikan. Eli ei voi mitään. Ratkaisin asian ostamalla paikallisesta DIY (Do It Yourself) rautakaupasta lapsuudesta tuttua Araldite kaksikomponenttiliimaa ja hätäkiinnitin pinnat keskiöön.

	En tajua, miksi nää tapit alunpitäenkään (vas.) laitetaan näin lähelle, onko Japaanialaisilla niin lyhyet jalat? Uudet tapit (oik.) auttoivat hieman. Rauta, jossa vanhat tapit oli kiinni, on pahasti tiellä. Pitää varmaan antaa rälläkkää talvella.

Matkajärjestelyt

Matkustusmukavuutta silmälläpitäen tilasin paikallisesta postimyyntiliikeestä jalkatappien siirtosarjan. Asensin sen ennen lähtöä toimiston autotallissa vaatimattomin työkaluin.

Kesken kolmen kuukauden komennustani tuli tarvis lähteä käymään kotitoimistolla tekemässä taikoja, joita Englannissa oli opittu. Koska mulla oli lentolippu komennuksen päättymispäivälle, johon oli noin kuukausi, ajattelin ajaa pyörän kotiin nyt, niin pääsen sitten komennuksen loputtua mukavasti lentämällä kotiin. Pyöräkin oli rikki, eikä sillä viitsinyt ajaa yhtään ylimääräistä, vaan säästin etupyörää kotimatkan rasituksiin.

Mappoint (oik.) kertoi lyhyimmäksi matkaksi (~500km) lauttoja käyttäen reittiä Camberley-Harwitch-Hampuri-Lyypekki-Helsinki-Tampere. Vinkki: Halvin hytti (oik.) on aina kaikkein paskin. Älä ota.

Harwitch-Hampuri-välillä löytyy vapaita paikkoja vaikka kuinka ja syystä. Laivat ovat 70-luvun alun ruotsinlaivoja, jotka on myyty tänne ja rekisteröity Bahamalle (josta myös miehistö). Suomen ja Ruotsin välillä ei kuljeteta edes karjaa tommosilla lautoilla. Koska maksan matkan itse, otin tietenkin halvimman hytin. VIRHE! Punkka luokattomassa 2.20m*2.00m hytissä, jossa neljä sänkyä keinonahkapatjoin + pyörä, 1000mk.

Tähän aikaan vuodesta Saksa-Suomi-lautat on varattu viikoiksi eteenpäin, mutta satuin saamaan itselleni paikan FinnLinesin (http://www.ferrycenter.fi/finnlines/) laivalta Lyypekki-Helsinki. Arvokastahan ja hidastahan se on, mutta hintaan kuuluu ruoka ja porukkaa on vain vajaa sata. Lauttamatka maksoi moottoripyörältä ja mieheltä kahden hengen jaetussa tilavassa hytissä n.2600mk. Paikka oli ainoa yli kahteen viikkoon, joten ei ollut paljon varaa valita.

	Kyllä sivulaukut olisi syytä olla, jos tälläisiä määriä tavaraa meinaa kuskata Euroopan halki.

Pyörässä ei ollut laukkuja, enkä ajatellut semmosia ostaakkaan, vaan kipaisin paikallisesta hiking-kaupasta 55 litraisen rinkkarepun. Tavaraa piti tietty ottaa mukaan vaikka kuinka ja kova oli pakkaaminen. Onneksi toimiston serverihuoneesta löytyi isoja muovipusseja, joissa oli MiniGrip-tyyppinen suljin. Niillä sai puristettua vaatepusseista ilmat pois ja kamat paremmin sopimaan.

Matkaan

Lähtöpäivän aamuna käväisin nopeasti toimistolla, mutta lähdin sitten hyvissä ajoin ajamaan kohti Harwitchia. Matka sujui kommelluksitta ja pääsin ajoissa laivaan. Moottoripyöräily on kyllä hieno harrastus, kun miltei aina löytää samanhenkistä juttuseuraa muista motoristeista. Niin nytkin.

En ollut koskaan aikaisemmin pyörää laivassa kuljettanut ja olin varustautunut yhdella kevyellä kuormaliinalla. Onneksi niin, sillä autoja laivaan ohjaavat äijät kehoittivat sitomaan pyörät oranssilla nylon-köydellä (kuvassa) laitaan kiinni.

Ehkä hieman overkill kiinnitys (vasen kuva), mutta pysyi varmasti kiinni. Talon liinoilla saatiin myös museopyörät (oikea kuva) kiinni.

Jostain muistan lukeneeni, että kun muistuttaa uniformu-kavereita siitä, että on maksanut pyörän kuljettamisesta ja jos se kaatuu, niin sen maksaa varustamo. Yllättäen kaapista löytyi tuliteriä liinoja, joilla saatiin myös saksalaisten museopyörät kiinni.

Kun kysyin missä Hampurissa on Louisin tilpehööriliike, Saksalaiset motoristiveljet lähtivät oikein näyttämään. Sieltä ei toisin löytynyt mitään, mitä olis voinu ostaa ja pyörän selässä kotiin kuljettaa. Etupyörä tuntui pelaavan ihan hyvin, vaikka pidin Autobahnilla semmosta 140km/h nopeutta. Onhan se avokypärällä vähän turhan paljon, mutta jotenkin tuntui, että siten pääsen pikemmin kotiin. Ja kotiinhan oli kulkijan mieli.

	Liina molemmilta puolilta lattiaan kiinni ja nippuside etujarruun (vasen kuva). Sitominen vähenee kerta kerralta. Tullin (oikea kuva) työntekijöidenkin epävirallinen, henkilökohtainen kanta MP-verotukseen vastasi omaani "Se on ihan vittuilua".

Kerkisin Lyypekkiin ja lautalle ihan OK. Se, mistä pitää Englantia ja Saksaa kehua on niiden tieverkot ja etenkin viitoitus. FinLinesin laivassa oli oikein paraatipaikka keulassa varattu pyörälle. Liinan sai kahdelta puolelta lattiaan tarpeeksi leveältä kiinni. Kyllä pysyi.

Matka kesti 36 tuntia ja laiva oli aamulla Helsingissä. Siirtokilvet tullista ja pikku pyrähdys Tampereelle suoraan töihin kiusaamaan toimistossa näivettyneitä motoristi-työ-tovereita.

Tarina jatkuu taas kolmannessa osassa, jossa ajetaan yllätäen vielä toinen samanlainen Tunkeutuja Camberleystä Tampereelle mutta tällä kertaa eri reittiä. Samalla sivutaan uudelleen saarivaltakunnassa vakuuttamisen kiemuroita, käydään Suomessa katsastamassa molemmat pyörät ja kipaistaan maksamassa naurettavan pienet verot...