Öljyä. Bitumia. Hiekkaa. Lipeää. Leikkureita. Vähättelyä. Välinpitämättömyyttä. Onko motoristeille julistettu ulkonaliikkumiskielto?

20.5.2003 (Tiedote) Kuusankosken mp-karnevaali 24.5 10-15:00 Lauantaina 24.5. järjestetään Kuusankosken Telatorilla jo viidettä kertaa Moottoripyöräkarnevaalit. Ilmaistapahtuman järjestää Matkamoottoripyöräkerho Road Runners Kouvola Ry. Tapahtuma käynnistyy moottoripyöräparaatilla, joka kokoontuu ja lähtee kymmeneltä Veteraanimoottoripyöräklubi Koneratsastajien kerhotiloilta entiseltä Keltin koululta. Sieltä ajetaan jonomuodostelmassa Valtakatua pitkin Telatorille ja sen edustalle. Kaikkia motoristeja pyydetään mukaan paraatiin, osallistujille tarjotaan Telatorilla pullakahvit. Päivän ohjelma on perinteisesti monipuolinen. Antti Isomäen Freestyle motocross -esitys on sydämenpysäyttävä. Karnevaaliväkeä musiikillisesti viihdyttävät Basement Blues Band ja The Legens, rivitanssiesityksiä nähdään a'la Elvins. Kaikkia esityksiä on päivän aikana useampia ja juontajana toimii edellisvuosien tapaan Aulis Forssel. Hän kertoo paikanpäällä esitysten tarkempia aikatauluja. Paikallisista pyöräkauppiaista Motobike ja Menokone tulevat mukaan tapahtumaan esittelemään moottoripyöriään ja varusteitaan. Kuusankosken Autokoulu on mukana kertomassa miten hankitaan moottoripyörän ajoon oikeuttava ajokortti. Lapsilla mutta miksei myös aikuisilla on mahdollisuus käydä kokeilemassa moottoripyörän kyytiä kaksipyöräisen tai turvallisesti sivuvaunun kyydissä. Lisäksi tiedossa on normaalia karnevaalimeininkiä makkara- ja ongintakojuineen. Tapahtuman tunnelman kuitenkin luovat sadat erilaiset moottoripyörät hienosta veteraanihelmestä tämän kevään uutuuskyykkyyn. Voi sitä pärinää…

20.5.2003 (Juha Ruohisto) Moottoripyöräily on verrattavissa uskontoon? Ainakin minulle se on sitä. Minä en saa tavallisena rivikansalaisena, joka käy kirkossa vain häissä tai hautajaisissa, mitään irti uskonnosta. Mutta kun katson itseäni huomaan, että olen täysin uskovainen; Minä uskon moottoripyöräilyyn. En missään tunne olevani niin elävä kuin moottoripyörän selässä. En missään muualla tunne oloani niin vahvaksi, saa terveyttä ja syvää voimaa kuin saan sitä pyöräilystä. Harvoin kiljun riemusta missään muualla kuin kypärän sisällä. Kun puen nahkapuvun ja kypärän, muutun Teräsmieheksi. Kun kiihdytän pyörää, olen seksikäs kuin Brad Pitt. Kun taitan pyörän tiukkaan mutkaan, tunnen lentäväni. Olen nopea kuin valon säde, joka kiitää tyhjiössä. Kun nostan etupyörää, olen kevyt kuin perhonen. Kun ajan pyörälläni kylän halki, tunnen kääntäväni kaikkien katseet, vaikka kukaan ei katsoisikaan. Mikään ei voi minua ohittaa tai voittaa. Kun ajan muitten motoristien luo, olen hauska, filmaattinen ja hyvällä tuulella, vaikka oikeasti en olisikaan. Saavun hymy huulilla. Suu pienessä virneessä. Elämää täynnä. En jää sanattomaksi, enkä murehdi turhia. Tarjoan oluen illalla ja en pyydä siitä hyvitystä. Sillä itse saan niin paljon moottoripyöräilystä. Niin paljon, että haluan jakaa sen muiden kanssa. Himouskovaisena minulla on jatkuva tarve levittää moottoripyöräilyn evankeliumia. Pyrin jatkuvasti hehkuttamaan sen ihanuutta ja pyrin käännyttämään sukulaisiani ja ystäviäni motorismiin. Niin kuin uskonto antaa voimaa uskovaiselle. Se yhdistää ihmisiä. Se antaa voimaa. Sen avulla pystyy selviämään arjen yli. Se antaa mietittävää. Mutta toisaalta uskonnolla on myös haittavaikutuksia. Se ohjaa minun tekemisiä, joskus jopa liikaa. Se imee minun varojani. Se aiheuttaa ahdistustiloja, jos en pääse toteuttamaan uskontoani riittävän usein. Kokoontumisajot ovat motorismin herätysjuhlia ja rata-ajot ovat seurakunnan keino harjoittaa uskontoa suljetussa tilassa. Vapaasti. Motoristilla on kotonaan moottoripyöräilylle pyhitetty tila. Talli. Joillakin se on pieni ja joillakin on iso, mutta silti. Se on pyhäkkö, jossa voi käydä hiljentymässä. Sen seinillä on ikoneja. Kuvia pyöristä. Ehkä myös kuvia tytöistä ja pyöristä. Sieltä löydät kaikki uskonnon harjoittamiseen tarvittavat työkalut. Sieltä saa rauhan ja levottomuuden. Kuinka moni tunnustaa uskovansa?

Joskus voi uuden mopon hankkiminen olla hankalaa- ja ne hankaluudet tulevat esiin mitä yllätävämmissä paikoissa. Tämä tietenkin toimii myös Suomessa, mutta ulkomaanelävät saattavat huomata joutuvansa tilanteisiin, joita ei edes todella loistavalla mielikuvituksella varustettu henkilö olisi voinut aavistaa.

Kaupankäyntikulttuuri Ruotsissa poikkeaa osin Suomen vastaavasta. Mopomyyjältä saa vääntää hohtimien avulla ns. "viimeistä hintaa". Tämä tietenkin vaikeuttaa hintavertailujen tekemistä. Ainoa asia mikä auttaa on se, että käy päivittäin kiusaamassa samojen liikkeiden myyjiä- kyllä ne pikkuhiljaa ymmärtävät ja uskovat, että olet tosissasi. Loppupelissä sinulla on sitten ne vertailuhinnat, joista valitset parhaan ja teet kaupan.

Ruotsissa liikennevakuutusten hintataso voi järkyttää. Tämän johdosta kannattaa vakuutusyhtiöiden kilpailuttaminen aloittaa heti, kun tulevan mopon merkki/merkit ja malli on tiedossa. Pyydä tarjousta vähintään kolmesta suuresta yhtiöstä. Ruotsissa on joitain pieniä ja ns. halpoja vajuutusyhtiöitä, mutta niillä saattaa olla hyvinkin erikoisia vakuutusehtoja tyyliin: mopo on säilytettävä lukitussa autotallissa, aina ajaessa on käytettävä CE-hyväksytyillä suojilla varustettua ajopukua yms. yms. Vakuutusten keskittäminen yhteen yhtiöön kannattaa, samoin kuin se, että ei asu Tukholman läänissä, ei ole alle 30-vuotias ja A-ajokortti on ollut yli 10 vuotta.

Nyt kun olet tehnyt kaupat uudesta, hulppeasta ja ennen kaikkea edullisesta moposta on edessä enää pahin- mopon rekisteröinti. Tämä tietenkin tapahtuu paikallisen AKE:n eli Vägverket:in toimesta- mutta, mutta...

Kun olet ajanut ajokortin Ruotsissa ko. kortti rekisteröidään Vägverketin tietokoneelle, johon sitten tallentuu kaikki mahdollinen törky, jota ajokorttiin voi vain liittää. Tätä tietoa sitten vakuutusyhtiöt käyttävät apunaan määrätessään rangaistusta vakuutusmaksun muodossa. Koska luultavasti olet Suomalainen, niin silloin ei ole mitään tarvetta ajaa ruotsalaista ajokorttia. Sen kun painelet menemään, vaan yritäpä sitten rekisteröidä ajoneuvo.

Seuraa Ruotsalainen byrokratialuuppi

Ensin myyjä ottaa yhteyttä: "Emme voi rekisteröidä ajoneuvoa nimiisi koska sinulla ei ole liikennevakuutusta." Tämän jälkeen yhteydenotto vakuutusyhtiöön, josta saa vastauksen:"Emme voi myöntää vakuutusta ajoneuvoon, jota ei ole sinulle rekisteröity. Saat sen sitten kun se on rekisteröity sinulle." Tässä kohdassa kysyt että miten niin et saa vakuutusta? Vastaus on: "Sinun täytyy rekisteröidä ajokorttisi Vägverket:iin". No eihän siinä mitään, mutta puhelu ko. instanssiin paljastaa karun totuuden- Vägverket ei rekisteröi muita kuin ruotsalaisia ajokortteja! Juu- sen kun ajelet, heitä ei voi vähempää kiinnostaa suomalaisten ajokortit.

Nyt huomaat tippuneesi jonnekin syvälle byrokratian harmaalle vyöhykkeelle. Et saa rekisteröityä ajoneuvoa, koska sinulta puuttuu vakuutus, jonka ehtona on ajoneuvon rekisteröinti nimiisi.

Tässä kohtaa kannattaa viimeistään opetella kiroamaan niin suomeksi ja ruotsiksi ja soittaa vakuutusyhtiöön ja kertoa tilanne ja sanoa että tämä ei millään voi olla sinun ongelmasi. Tämän jälkeen kaikki riippuu ihan tuurista, jos saat asiakaspalveluhenkisen kaverin luurin toiseen päähän, hän hoitaa asian- muuten joudut soittamaan n kertaa, niin että saat sen asiakaspalveluhenkisen kaverin langan päähän. Kyllä se sitten hoituu- mutta aikaa menee.

Näin siis kävi minulle ja kuukautta myöhemmin vaimon auton kanssa ihan sama rumba. Tosin sillä erolla, että autonmyyjä oli ennenkin myynyt Suomalaisille, joten hän hoiti asian. Mopomyyjä oli koko asiasta niin pihalla, ettei oikeasti tiennyt mitä pitää tehdä.

Asiaan on tietenkin olemassa kallis kiertotie. Osta mopo, rekisteröi se nimiisi ilman neuvottelemaasi vakuutusta ja ota ns. liikennevakuutusyhdistyksen vakuutus yhdeksi päiväksi. Hinta on mieletön- Honda CBR954RR -02 hinta 3000 SEK (350 €) / vrk. Mutta sen jälkeen mopo on rekisterissä ja vakuutusyhtiö voi kirjoittaa sen ns. halvan vakuutuksen mopoosi.

Moottoripyöräilyn yleistyessä on myös kiinnostus kilpamoottoripyöräilyyn kasvanut nopeasti. Edistääkseen lajin tunnettuutta HelRC järjestää Road Racing -tapahtuman keskiviikkona 14.5. kello 14-20 Helsingissä Auroran kentällä (Sanomatalon ja Finlandiatalon välissä). Tarkoituksena on tutustuttaa lehdistö ja yleisöä ratamoottoripyöräilyyn lajina ja samalla helsinkiläisiin kilpakuljettajiin.

Paikalla on HelRC:n kuljettajia kalustoineen, tunnettuja suomalaisia RR-kilpakuljettajia, kuten jääkiekkoilijana tunnettu Mika Strömberg, moottoripyöräpoliisi ja Suomen Road Racing Association.

Helsinkiläistä Road Racingiä

Pääkaupunkiseudulla toimiva Helsinki Racing Club ry (HelRC) on Suomen ainoa pelkästään Road Racing -lajiin erikoistunut moottoripyöräkerho. Kerhoon kuuluu lähes 300 jäsentä.

Kerhon jäsenet ovat menestyneet RR:n SM- ja PM-kisoissa hyvin, saavuttaen useita mestaruuksia. Tällä hetkellä mestaruusjahdissa ovat mukana Superbike-luokassa mm. Marko Reinikainen, Mauri "Emppu" Törmälä, Timo Paavilainen ja Mika Strömberg. Supersportluokassa katseet kääntyvät Marko Peltoseen ja armeijaa suorittavaan Orvo Kärkkäiseen. Sivuvaunuissa parilla Manninen ja Lauttanen on kahdelta edelliseltä kaudelta hopea, josko nyt kultaa?

Kausi 2003

Tänä vuonna ajetaan 6 SM-osakilpailua, joista viimeisen HelRC järjestää Motoparkissa Virtasalmella, sekä 200 mailin Endurance-kilpailun Kemorassa. Kilpailukalenteri: 24.-25.5. Kemora (SM ja Ducati Cup, DC), 28.-29.6. Alastaro (SM ja PM), 5.-6.7. Botniaring (SM ja DC), 19.-20.7. Motopark (SM), 2.8. Kemora Endurance 200, 15.-17.8. Räyskälä (SM ja DC) sekä 30.-31.8. Motopark (SM ja DC).

HelRC:n kilpakuljettajia kaudella 2003: 250cc: Kari Autio. 600cc (Supersport): Marko Peltonen, Mika Lehtinen, Kalle Javanainen, Tomi Mannikainen, Orvo Kärkkäinen, Timo Mäkinen, Ville Sundberg ja Mitja Stolpe. 750cc (Superbike): Timo Paavilainen, Mauri Törmä, Antero Vesterinen, Juha Taina, Olli Nieminen, Joni Hannula, Harry Strömberg, Marko Reinikainen, Saku Erikkilä, Jan Bäckström ja Mika Strömberg. Ducati Cup: Severi Virolainen, Arto Huiskonen, Pertti Hänninen ja Ville Kiviranta. Sivuvaunut: Tero Manninen ja Mikko Lauttanen (OrMK), Jari Nikkanen (KerMoKe) ja Pekka Kuismanen.

Lisätietoja http://www.helrc.com/, puheenjohtaja Tapio Nevala 050 5985762, tapio.nevala@helrc.com

Suomen Motoristit ry (SMOTO) on huolissaan moottoripyöräharrastuksen kasvun myötä liikenteeseen tulevien uusien motoristien ajotaidosta. Harrastuksen kasvu näkyy jo onnettomuustilastoissa, vaikka luvut eivät vielä olekaan erityisen huolestuttavia. SMOTO on kuitenkin tarttunut asiaan ennalta ehkäisevästi: järjestö kouluttaa jäsenkerhoihinsa pääsääntöisesti vapaaehtoisvoimin kouluttajia, jotka puolestaan järjestävät ajokoulutustapahtumia eri puolilla maata tänäkin keväänä useita kymmeniä.

Yhteensä rekisterissä on jo reilusti yli 115.000 moottoripyörää. Vielä tuntuvampaa on ollut skootterimopojen määrän kasvu. Niitäkin on rekisterissä jo lähes 110. 000. Tulevia motoristeja kenties, sillä kasvu motoristiksi alkaa usein mopoilusta. Viime vuosikymmenen alun laman jälkeen moottoripyöräkantaa on kuitenkin kasvattanut eniten yli 30-vuotiaiden innostuminen moottoripyöräilyyn. Valitettavasti varttuneilla uusmotoristeilla ei välttämättä ole lainkaan aiempaa moottoripyöräilykokemusta, vaikka ajokortti oikeuttaisikin tehokkaan moottoripyörän kuljettamiseen.

Moottoripyörien määrän ja samalla myös ajosuoritteen kasvun myötä myös onnettomuuksien määrä on noussut vuosituhannen vaihteesta lähtien. Vuonna 2001 menehtyi 16 ja viime vuonna 22 motoristia. Loukkaantuneiden motoristien määrä on pysytellyt pitkään 400 tuntumassa. Tyypillisimmät syyt onnettomuuksille olivat tieltä suistuminen ja kohtaamisonnettomuudet.

- Suurin osa vahingoista johtui moottoripyörän hallinnan menetyksestä, joka oli itse aiheutettua, usein taustalla liian suuri tilannenopeus. Myös moottoripyörän hallintataidoista tehokas jarrutus ja oikea ohjaaminen olisi pelastanut monta motoristia kuolemalta, sanoo liikenneopettaja ja moottoripyöräkouluttaja Jarmo Jokilampi, joka vastaa Suomen Motoristit ry:n koulutus ja liikenneturvallisuusasioista.

- Tämä on osoitus toimivasta yhteistyöstä useiden moottoripyöräalan järjestöjen ja Liikenneturvan kesken. SMOTOlla on tällä hetkellä kuusikymmentä Motoristin Peruskurssin kouluttajaa jäsenkerhoissaan ympäri Suomen, sanoo puheenjohtaja Hannu Virta SMOTOsta.

Vuonna 2001 moottoripyöräilijöiden kuolemaan johtaneista vahingoista kuusi oli hirvikolareita. Koko tieliikenteessä kuolemaan johtaneita hirvivahinkoja sattui yhdeksän.
- Tämäkin osoittaa, että moottoripyörää ei osata ohjata. Vastaohjaus on monelle motoristille edelleen tuntematon käsite, Jokilampi sanoo.
- Kun ohjaustankoa käännetään vasemmalle, niin moottoripyörä ohjautuu oikealle ja päinvastoin. Tämä kaksipyöräisen hallinnan perusasia on monelle moottoripyöräilyn alkeita opiskelevalle outoa ja ihmeellistä. Tässä on kouluttajille työsarkaa.

- Kaikkien moottoripyöräilyä aloittelevien tulee hallita tehokas jarrutus ja vastaohjaus. Myöskin oikeaa tilannenopeutta varsinkin kaarteissa on painotettava. Lisäksi motoristin on varmistuttava, että on tullut havaituksi, Jokilampi evästää.

Jatkokoulutukseen osallistuminen tuo sijoitetut eurot moninkertaisesti takaisin niin motoristille itselleen kuin myös yhteiskunnalle.

Jatkokoulutuksen kehittämisessä SMOTOlla on ollut merkittävä rooli, sillä pitkälti SMOTOn aloitteesta on saatu räätälöityä motoristien jatkokoulutusprojekti. Tämä on jatkoa Liikenneturvan kehittämälle EAK koulutukselle ja kulkee nimellä Motoristi Peruskurssi.
- Tämä on osoitus toimivasta yhteistyöstä useiden moottoripyöräalan järjestöjen ja Liikenneturvan kesken. SMOTOlla on tällä hetkellä kuusikymmentä Motoristin Peruskurssin kouluttajaa jäsenkerhoissaan ympäri Suomen. Tämän myönteisen kehityksen soisi edelleen jatkuvan, se on meidän kaikkien motoristien etu, sanoo puheenjohtaja Hannu Virta SMOTOsta.

Laadukkaan ja ammattitaitoisen koulutuksen tavoitteena tulee aina olla motoristin turvallisuuden lisääminen. Taitava motoristi osaa selviytyä vaaratilanteista, joihin hyvä motoristi ei edes joudu.

Jokainen vakava onnettomuus on liikaa, mutta kokonaisuutena moottoripyöräilyn turvallisuustaso on melko hyvä. Esimerkkinä tästä voisi mainita mielenkiintoisen asian: kymmenen vuotta sitten liikenteessä kuoli 22 motoristia ja viime vuonna kuolleiden motoristien määrä oli aivan sama. Viimeisen kymmenen vuoden aikana rekisteröityjen moottoripyörien määrä kuitenkin on lähes kaksinkertaistunut.

Taitavaksi motoristiksi ei synnytä vaan se vaatii vuosien ja taas vuosien harjoittelua, jonka jälkeen huomaa sen, että moottoripyöräilyssä motoristi ei ole koskaan täysin oppinut. Aina on uutta ja ihmeellistä ja se tekeekin moottoripyöräilystä niin haastavan ja mielenkiintoisen lajin.

Lisätietoja: Suomen Motoristit ry (SMOTO), puheenjohtaja Hannu Virta, puheenjohtaja@smoto.fi, 0400 956355, koulutus- ja liikenneturvallisuusvastaava Jarmo Jokilampi, jarmo.jokilampi@smoto.fi, 0400 636397 tai tiedotus@smoto.fi. Koulutusajoista ja -paikoista saa tietoa myös osoitteesta http://www.smoto.fi/.

Hindrén aloitti Trialin SM-kauden voitolla
Tulokset: SM-trial, 1/6, Vantaa
1.	Joachim Hindrén	13
2.	Jussi Haapanen	45
3.	Henri Himmanen	75
4.	Tommi Suhonen	80
5.	Tomi Luhtasuo	82
6.	Jussi Jokinen	87
7.	Saku Suvanto	94
8.	Ossi Nurminen	120

Trialin SM-sarja käynnistyi sunnuntaina Vantaan Hanskalliolla ajetulla osakilpailulla, jossa trialin kahdeksankertainen Suomen mestari Joachim "Joa" Hindrén näytti jälleen kaapin paikan. Märässä kelissä ajettuun kilpailuun toi lisäväriä sääntömuutos, joka teki ajamisesta ainakin yleisölle näyttävämpää.

Kauden avauskilpailua väritti toissavuoden hopeamitalistin Jussi Haapasen paluu kilparadoille, jolloin viime vuonna mestaruuden voittanut Hindrén sai ainakin vähän miettimistä ennen kilpailun ratkeamista. Viime vuosina hopeatilaan tottunut Haapanen on voittanut mestaruuden kahdesti vuosina 93 ja 95.

Tälle kaudelle trialin SM-sarjaan tehtiin muutama sääntömuutos, jotka ovat ainakin osittain kuljettajien mieleen. Jaksoilla ajoaikaa on nyt puolitoista minuuttia entisen kahden sijaan ja kuljettajalla on nyt mahdollisuus pysähtyä ja pomputella pyörällä, mikä oli vielä viime vuonna kiellettyä. Säännöt trialin SM-sarjassa ovat nyt yhtenäiset MM-sarjan sääntöjen kanssa.

Pitkät jaksot

Vantaan kilpailussa jaksot olivat suhteellisen pitkiä, joten tiukaksi käyneen ajan siivittämänä nähtiin yleisöä viihdyttäneitä kunnon loppurutistuksia. Märällä ja liukkaalla kalliolla Hindrén oli jälleen ylitse muiden.

- Tämä oli kauden ensimmäinen kilpailu minulle, joten vähän kyllä alkoi puuduttamaan, kun oli todella pitkiä jaksoja. Toinen kierros meni minulta kaikkein parhaiten, jolloin en saanut ainuttakaan virhepistettä. Hienosti mennyt kierros toikin sitten paineita viimeiselle kierrokselle, eikä keskittyminen enää onnistunut kunnolla ja sieltä sitten tuli muutama piste. Kokonaisuutena olen kuitenkin todella tyytyväinen suoritukseeni, Hindrén kertoi.

Uusiin sääntömuutoksiin Hindrén on tyytyväinen. - Uusi aikasääntö teki kilpailun paikoitellen tiukaksi, kun jaksot olivat pitkiä. Nyt jaksoille saa myös pysähtyä ja siirtää pyörää pomputellen, mutta silloin aika käy vähiin. Tiukka aika tietysti vähentää turhaa pomppimista, joten onhan tämä näin yleisöllekin paljon nautinnollisempaa.

Haapanen harrastellen mukana

Vammalan Jussi Haapanen ylsi avauskilpailussa toiselle sijalle, vaikka trial-pyörä on seisonut tallissa viimeiset puolitoista vuotta.
- Kisa meni loistavasti, vaikka viimeiseltä kierrokselta tuli enemmän virhepisteitä kuin kahdelta ensimmäiseltä yhteensä. En yksinkertaisesti jaksanut ajaa enää ja sen takia sain paljon pisteitä. Kahteen ensimmäiseen kierrokseen olen tyytyväinen, Haapanen pohti kisan kulkua.

Myös Haapanen piti uudesta aikasäännöstä, vaikka ajoaika jaksoilla lyhenikin.
- Uusi sääntö ei ole huono. Kiva että saa pysähtyä ja pompottaa. Ainoa vaan, että tänään oli jaksot vähän pitkiä. Osa oli kyllä ihan hyviä. Kyllä sen tietysti arvasi, että ekassa kilpailussa ratamestari ei oikein hahmota, että kuinka pitkään menee jaksoja ajaessa, Haapanen totesi.

Kilpailussa kolmanneksi ylsi hienosti vasta 18-vuotias Henri Himmanen, joka pesi kokeneemmat kuljettajat Tommi Suhosen ja Tomi Luhtasuon. Jussi Jokinen oli kuudes, Saku Suvanto seitsemäs ja Ossi Nurminen kahdeksas.

SM-sarjan seuraava osakilpailu ajetaan kuukauden päästä Tervakoskella.

Moottoripyöräonnettomuuksista otsikoidaan näyttävästi. Kuitenkin lähes puolet moottoripyöräonnettomuuksista kuuluu kategoriaan "yksin ulos tieltä". Onnettomuuksien syntyyn vaikuttaa paljolti ns. K-suora: Kovaa, Kokematon, Kännissä ja Kypärättä. Sitten ovat ne muut syyt, joita varten teimme pientä kartoitusta Uudenmaan mutka- ja muilla teillä – mitäpä löytyikään? Onko Tiehallinto julistanut motoristeille ulkonaliikkumiskiellon?

Havaintoja ajokaudelta 2002 Viime kaudella tuli artikkelinlaatijan moottoripyörän matkamittariin hiukan yli 30 tuhatta kilometriä. Siihen mahtuu monenlaista maisemaa, monenlaista tienpintaa. Joka puolella Suomea. Yllättävistäkin tilanteista on selvittiin säikähdyksellä –toivottavasti on onni myötä tälläkin kaudella. Alla on matkan varrelta kertyneitä tienpitoon liittyviä havaintoja. Kuvat ovat Nurmijärveltä, Espoosta ja Vantaalta ja ne on otettu loppukesän ja syksyn 2002 aikana, eli jonkun matkaa "kevätpuhdistusten" jälkeen. Motoristin "ulkonaliikkumiskielto" on kuitenkin voimassa maanlaajuisesti, sillä irtohiekkaa ja valubitumia tuntuu riittävän. Eikä suolakaan taida olla loppumassa. Halvalla voi kallistua liikaa Tienpitäjät ja urakoitsijat ovat ottaneet, ilmeisesti kustannussyistä, materiaalikseen routavauriopaikkauksiin aineen joka päällepäin näyttäisi olevan pikeä. Se on viralliselta nimeltään valubitumia. Halpaa ja helppoa, ehkä turvallistakin - autoilijoille. Valubitumipaikkaus on erityisesti sateella motoristille hengenvaarallinen ja valitettavasti yleistynyt viime vuosina. Pintana siinä luistaa kyllä hienosti autonkin rengas. Kiva tie leppoisassa maalaisidyllissä. Lämpimänä päivänä ihanteelliset ajo-olosuhteet. Kuumalla kelillä mahtavat sivuluisut. Ja jos sataa, saa vielä paremmat sivuluisut. Toivottavasti mutkan takana ei ole jalankulkijaa tai pyöräilijää väistettäväksi. Muita tienpinnan luonnottomia liukasteita Tästä "sorateiden virtuoosi" pääsee kääntymään vanhalle valtatielle,jossa... ... meno jatkuu suorastaan rasvattuna. Lykkyä pyttyyn, toivottaa Tielaitos. Ystävällinen työkonekuski huomasi ajamansa koneen pullauttaneen aimo läjät öljyä tielle. Reippaana poikana hän vähät välitti tapahtuneesta ja jatkoi matkaansa. Reippautta jatkoi Tielaitos puolestaan huolehti jälkien siivouksesta. Kiitos konekuski, kiitos Tielaitos. Hyvää matkaa motoristille! Vaijerikaiteita Maassamme on onneksi toistaiseksi vain yksi paikka, Veikkolan liittymässä Turun moottoritiellä (VT1), jossa harmiton moottoripyöräilijä voi leikkautua pieniksi viipaleiksi. Laittakaamme kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että vastaavanlaisten giljotiinien rakentamisesta ei tule maan tapaa. Motoristin munanleikkuri. Tähän kun liipaisee, niin se on ns. naama irti.

Matto alta heti kauden alkajaisiksi

Tapahtuipa niin, että "eteläisessä Hämeessä, missä myös seisoo erään mäen pohjaisella rinteellä Jukolan talo", kulkee kylän läpi kantatie -numeroltaan 132. Tuo väylä sai tiistaiehtoona ennen pääsiäistä pintaansa suolaliuoksen, kuten valitettavasti niin moni muukin väylä Suomessa keväisin, kun puhdistustöitä suoritetaan. Tien pinta muuttui motoristin vinkkelistä lähes jääradaksi.

Näin "märältä" näytti KT 132 Klaukkalassa aurinkoisena lauantaiaamuna

Kiirastorstaina sai Tienkäyttäjän Linja –tuo tienkäyttäjän avain onneen– puhelun hämmästyneeltä motoristilta, joka jo kyseisenä tiistai-iltana oli kaataa pyöränsä tuolla liukkaalla pinnalla lähtiessään liikennevaloista liikkeelle. Hän kertoi havainnoistaan ja Tiehallinnosta luvattiin ottaa häneen yhteyttä.

Pääsiäinen tuli ja meni, tien pinta pysyi ennallaan eikä Tiehallinnosta oltu yhteyksissä soittajaan. Alkoi arki ja motoristi meinasi aamulla työmatkallaan valoista lähtiessään jälleen kipata pyöränsä. Siispä hän töihin päästyään soitti Tiehallintoon uudelleen –tällä kertaa suoraan tiemestarille, joka on kyseisestä alueesta vastuussa.

Tiehallinto vastaa - Liukaste on levitetty sitomaan pölyä

Selvisi, että liuos on levitetty tien pintaan sitomaan sitä hienointa poisharjattavaa ainesta, jonka pölisemisen estämiseksi ei ole muita hyväksi havaittuja menetelmiä. Jahas.

Motoristi ihmetteli termiä "poisharjattava", kun ei harja-autoja tai muutakaan puhdistuskalustoa ollut näkynyt kylällä koko sen viikon aikana, minkä tuo liuos oli tien pinnassa ollut. Puhdistustyössä kevyen liikenteen väylät ovat kuulemma ensisijaisia, joka uutinen tietenkin ilahdutti motoristia, mutta hän päätti silti pysytellä moottoripyörineen poissa jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden joukosta, vaikka sitten liukkaammallakin pinnalla.

Tiemestari selvensi motoristille, että tielle levitetty aine näyttää "märältä" siksi, että liuos sitoo hienopölyyn kosteutta; toisin sanoen tien pinta on sekä likainen, että märkä. Tiemestari kertoi käyneensä kiirastorstaina itse ajamassa tuota mainittua tietä toteamatta minkäänlaista erityistä liukkautta.

Häneen yhteyttä ottanut motoristi puolestaan luisteli pyörällään kahdesti ja autollaan kerran, lisäksi kanssamotoristien kommentit tukivat käsitystä tienpinnan vaarallisuudesta kaksipyöräisille –olipa yksi moposkoottorin kaatuminen todistettavasti nähtykin.

Tielaitos: "Liukas ei ole liukas koska kokeilin autolla"

Motoristi ehdotti, että Tielaitos laittaisi liukkaudesta varoittavat liikennemerkit tuon vaarallisen katuosuuden päihin, mutta tiemestari kiisti ehdottomasti liukkauden omiin edellä mainittuihin kokemuksiinsa perustuen ja kieltäytyi järjestämästä varoitusmerkkejä.

Näkymä Lahnukseen menevän tien alusta

Tiemestari korosti myös alueella olevaa 50 km:n nopeusrajoitusta, johon motoristi ällistyneenä vain totesi, ettei tuolla tieosuudella kylän kohdalla työmatkaliikenteen aikaan juuri kolmeakymppiä rivakampiin nopeuksiin edes pääse. Eivätkä pahatkaan kaatumisvauriot moottoripyöräilyssä välttämättä edellytä ylinopeutta tai väärää tilannenopeutta.

Motoristi muistutti korvausvelvollisuudesta, joka tienpitäjää mahdollisen kaatumisen aiheuttamien ruumiillisten ja aineellisten vahinkojen osalta kohtaa, sikäli kun tienpito ei todistettavasti ole ollut asianmukaista. Ei vaikutusta.

Motoristi kertoi mainitusta tieosuudesta ottamistaan kuvista. Noissa aurinkoisena lankalauantaina otetuissa kuvissa on selvästi nähtävissä, kuinka ajoradan toinen puoli on "kostean" näköinen, selvästi tummempi kuin toinen. Motoristi muistutti myös, että mahdollisessa vahingonkorvaustapauksessa kuvia varmaan käytettäisiin tienpitäjää vastaan.

Ajoradan väritystä noin kilometri keskustasta Helsinkiin päin, siinä Ducati-kaupan nurkilla.

Tämän kuultuaan tiemestari lupasi ottaa yhteyttä tieurakoitsijaan ja selvittää tilanteen sekä puhdistustyön aikataulun. Näin hän ilmeisesti tekikin, koska otti motoristiin vielä saman iltapäivän aikana yhteyttä. Harja-auto tulisi vesipesemään tieosuuden keskiviikkona. Koska näin ei kuitenkaan käynyt, otti motoristi torstaina –siis puolitoista viikkoa aineen levittämisestä– uudelleen yhteyttä kyseiseen tiemestariin. Keskustelu, joka käytiin, oli lähes identtinen edellisen kanssa.

Tätä artikkelia kirjoitettaessa asia on hoitunut kirjaimellisestikin luonnollista tietä, eli sade hoiti sen, mistä tiemestarille maksetaan.

Ei mitään Etolan muovia

Lukijalle syntyy nyt kuva, että miksi pitää harrastaa moottoripyöräilyä, jos kaatuminen näin kovasti kammottaa?

Itsensä voi konepyörällä teloa hyvinkin hiljaisesta vauhdista tai jopa kaataessaan pyöränsä paikallaan. Sairauslomapäivät, kipu, entisestään nousevat vakuutusmaksut, ajokauden katkeaminen sekä harmi rikkoutuneesta tai naarmuuntuneesta moottoripyörästä tuntuu entistäkin pahemmalta varsinkin, jos se on aiheutunut jonkun toisen laiskuudesta, näennäisestä kiireestä tai jopa silkasta välinpitämättömyydestä.

Toisekseen kysymys on rahasta. Kirjoittajalla -siis edellä kuvatulla motoristilla- on ollut toistaiseksi tuuria matkassa niin, että pyörä on kaatunut vain paikallaan pihalla, mutta muovia on siinäkin rikkoutunut. Ken on ostanut japanialaista muovia tai amerikkalaista kromia moottoripyöräänsä ihan omalla rahallaan, osaa varmasti kuvitella mitä se maksaa kun vakuutusyhtiö pienen kaatumisen vuoksi vaihtaa palikat pyörään.

Eli kun vakuutusyhtiöt riittävän paljon noita palikoita motoristeihin ja moottoripyöriin maksavat, osaa hölmömpikin laskeskella, mitä se aikaa myöten tekee vakuutusmaksuille.

Aina ei ajeta hurua

Kaikki moottoripyöräily ei ole harrasteluontoista, vaan paljolti esimerkiksi työmatkaliikennettä. Näitä kokemuksia artikkeliksi tiivistettäessä syntyy kirjoittajalle väkisinkin tuntemus, että sekä Tiehallinnossa että sen käyttämien aliurakoitsijoiden työnsuunnittelussa ja –johdossa ei välttämättä osata ajatella tienpidollisia toimenpiteitä niin, että ne olisivat kaikille tienkäyttäjille renkaiden lukumäärästä riippumatta yhtä turvallisia. Tienpidollisesti autoilijalle huipputurvallinen ratkaisu ei välttämättä ole samaa moottoripyöräilijälle, tästä esimerkkinä vaikkapa vaijerikaiteet tai lähes kaistan levyiset hirvimerkinnät asfaltissa.

Valistunut motoristihan ei luonnollisesti aja yli- tai väärää tilannenopeutta. Silti monenlaiset tilanteet voivat yllättää. Lajin pariin tulleet uudet harrastajat eivät ehkä tule edes ajatelleeksi, että vielä kun lasket pois omat ajovirheet ja toisten ajovirheet, voi jäädä jäljelle joku yllättävä killerö, joka suistaa kanveesiin.

Jos tällä artikkelilla on yksikin kaatumista tai ulosajoa estävä vaikutus –tienpidossa tai motoristin korvien välissä– on se tehtävänsä tehnyt.

Tiehallinnon tehtävät ja vastuualueet

Lain mukaan teiden on oltava turvallisia niiden käyttäjille. Tiehallinnon omien sanojen mukaan laitos vastaa ajoneuvoliikenteen ja kevyen liikenteen sujuvuudesta, mukavuudesta ja turvallisuudesta. Motoristien on siis kohtuullista odottaa turvallista ja toimivaa liikenneympäristöä.

Pykälät ja asetukset tämän asian tiimoita sanovat seuraavaa: (Laki Tiehallinnosta 16.6.2000/568, 2 §) "Tiehallinto vastaa yleisten teiden tienpidosta." (Valtioneuvoston asetus Tiehallinnosta 29.6.2000/659, 4 §) "Tiehallinnolle kuuluvien tehtävien alueellista hoitamista varten maa on jaettu tiepiireihin, joiden aluejaosta päättää valtioneuvosto. Tiepiiri vastaa tienpidosta alueellaan Tiehallinnon toimintaperiaatteiden ja -linjojen sekä piirille asetettujen tavoitteiden mukaisesti." Tiehallinto valvoo ja tarpeen mukaan myös auttaa muiden kuin julkisten teiden kunnossapidossa.

Tiehallinto on itse pystyttänyt järjestelmän, jonka kautta tienpidollisista puutteista ja vajavaisuuksista voi ilmoittaa. Jotta motoristin ääni kuuluisi ota yhteystiedot talteen ja talleta ne vaikka kännykkään:

Tienkäyttäjän Linja
Puhelin: 0200 2100
Web: http://www.tiehallinto.fi/liikpalv/2100.htm
Palaute: info@tiehallinto.fi

Syyskuu 2002. Keimolassa aamun työmatkaliikenteessä

Hirvien lukumäärän kasvaminen käsittämättömiin mittoihin saa rivimotoristin uumoilemaan, että elikolle on kaavailtu suojelukohteen statusta.

Tuota hirvien tolkutonta määrää selittämään lainaan tähän Metsälehden 3/2003 Hannu Jauhiaisen hirviartikkelista pari kohtaa, sillä tämän lähinnä metsänomistajille suunnatun hirvivahinkoartikkelin asiat koskevat hirvikannan kasvun osalta luonnollisesti myös tienkäyttäjiä.

Metsälehti kirjoittaa, että nousseista kaatolupamääristä huolimatta hirvieläinkanta on edelleen paikoin yli kaksinkertainen tavoitteeseen nähden. Lehti kertoo myös, että Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arviot hirvikannasta ja sen kehityksestä ovat olleet maan ylimmän riistaviranomaisen, maa- ja metsätalousministeriön osastopäällikkö Seppo Havun mukaan varsin puutteelliset. Hirvikanta lisääntyy noin 50 prosentilla vuodessa ja jos hirvien määrä arvioidaan väärin, hirvikanta paisuu helposti ylisuureksi. Hirvien kaatomääriä on viime vuosina nostettu, mutta määrät eivät ole olleet riittäviä. Havun mukaan käännekohta oli vuosi 1998, jolloin hirviä ammuttiin riistantutkijoiden suosituksesta liian vähän. Kaatomäärä oli alle 30 000.

Seuraavana vuonna hirvikannan käännyttyä nousuun ammuttiin lähes 50 000 hirveä. Silti kanta vain kasvoi ja vuonna 2000 päästiin jo 64 000 hirveen. Seuraavana vuonna ammuttiin 67 000 hirveä, mutta kantaa ei edelleenkään saatu laskuun. Viime vuonna hirviä ammuttiin ennätykselliset 84 524 yksilöä, eikä kanta ole kaikin paikoin edelleenkään laskussa. Havun mukaan viime syksyn ennätysjahdista huolimatta hirviä jäi paikoin 10-12 hirveä tuhannelle hehtaarille, kun tavoitetiheys Etelä-Suomessa on noin viisi hirveä ja Pohjois-Suomessa noin kolme hirveä tuhannella hehtaarilla. Näin siis Metsälehti –tienkäyttäjänkin asialla.

Näihin mainittuihin lukuihin nähden ei liene ihme, että hirvikolareiden määrä maassamme on lisääntynyt ja lisääntyy jatkuvasti. Julkisuudessa viranomaiset ovat kantaneet kasvavaa huolta siitä, etteivät tienkäyttäjät enää suhtaudu vakavasti hirvivaarasta varoittaviin merkkeihin. Vaan taitaapa olla niin, että liika on liikaa –varoitusmerkkienkin suhteen. Kaikkeenhan tottuu, kuten sanonta kuuluu. Huoli kannattaisikin suunnata ennemmin hirvikannan pienentämiseen.

Jokainen hirven kanssa lähitaisteluetäisyydellä ollut motoristi tietää, että osumasta on tilastollisestikin huonot mahdollisuudet jäädä kertomaan. Tässä asiassa ollaankin autoilijoiden kanssa lähes samalla viivalla.

Kaudella 2002 menehtyi kaksi motoristia hirvikolareissa; toinen Varkaudessa ja toinen Nurmijärvellä. Toinen kolareista tapahtui moottoritien hirviaita-alueella.

BajaHill:n edellinen artikkeli aiheesta: Teidemme hirviöt - Vakava uhka motoristille (5.8.2002).
 

Moottoripyörällä ajaminen on yksinkertaista, kunnes tulee se ensimmäinen äkkitilanne. Geenistöömme painetut primitiivireaktiot, kaasun päästö, ohjaaminen, jarrujen käyttö ja jähmettyminen eivät sellaisenaan sovellu moottoripyörän hallitsemiseen vaan herkästi johtavat äkkitilanteen pahentumiseen. Suljetulla alueella, esimerkiksi juuri moottoriradalla, voi suhteellisen turvallisesti harjoitella moottoripyörän hallintaa, ennakoivaa ajamista ja oikeita reaktioita erilaisissa liikennetilanteissa. Vanha totuus on, että viisas kuski ei koskaan joudu tilanteeseen josta vain taitava selviää.

Ajoharjoittelutapahtumien suosio on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti, huomattavasti moottoripyöräkannan kasvua nopeammin. Merkittävä osa tilaisuuksista järjestetään jollakin maamme monista moottoriradoista. Sekä radalle menijöitä että järjestäjiä on tullut vuosi vuodelta lisää ja kasvulle ei toistaiseksi ole näkyvissä loppua. Harjoittelumahdollisuuksia löytyy jokaiseen makuun.

Radalla tapahtuva ajoharjoittelu mahdollistaa paljon sellaisia asioita joita tavallinen motoristi ei liikenteessä voi tehdä: Pyörän hallinta ääritilanteissa, ääritilanteiden haku ja pyörän käytöksen opettelu niissä olosuhteissa joita ei tieliikenteessä tule kuin äärimmäisen harvoin. Varsinaisen tilanteen painaessa päälle on liian myöhäistä opetella tavallisuudesta poikkeavia taitoja. Radalla tapahtuvassa harjoittelussa ei ole kyse siitä, että voi ajaa lujaa pelkäämättä ajokortin menetystä. Moottoriradalla tapahtuvassa ajoharjoittelussa haetaan kokemusta ja elämyksiä, ei kierrosennätyksiä.

Kuka voi lähteä ajotapahtumiin?

Tapahtumia järjestetään kaikille motoristeille kokemukseen, pyörätyyppiin, ikään tai sukupuoleen katsomatta. Sekä kokenut, jo satojatuhansia kilometrejä tahkonnut motoristi että 16-vuotias juuri korttina saanut löytävät kumpikin itselleen sopivan tapahtuman. Muovikuulilla ajaville rataketuille tapahtumia ei juuri tarvitse mainostaa mutta myös veteraani-, custom- ja muilla pyörätyypeillä ajaville löytyy sopivia tilaisuuksia.

Jokainen radalla ajettu metri lisää varmuutta omaan pyörään, sen hallintaan ja käyttäytymiseen. Useimmissa tapahtumissa ajaminen tapahtuu kouluttajan valvonnassa ja parhaimmillaan saat neuvoja ja ohjeita omien selviytymismahdollisuuksien ja ajotottumusten parantamiseksi. Radalla voi myös päästellä höyryjä ja kokeilla rajoja joita normaalissa liikenteessä ei ilman kohtuutonta riskiä voisi tehdä. Harjoittelu kasvattaa myös tarpeellista nöyryyttä kun huomaa miten helposti se hienoin ja uusin laite sittenkin vie kuskia eikä toisinpäin.

Tapahtumissa osallistujat jaetaan yleensä ryhmiin nopeutensa ja kokemuksensa mukaan. Älä valitse ryhmää jonka taso on omaa tasoasi korkeammalla, voit aiheuttaa vaaratilanteita paitsi itsellesi niin myös muille radalla ajaville. Omassa ryhmässään joko liian hitaasti tai nopeasti ajavat tyypillisesti liputetaan järjestäjien toimesta ulos ja siirretään sopivaan ryhmään. Jos mielessäsi väijyy kysymys mihin ryhmään kuulut, kysy neuvoa järjestäjiltä.

Vakuutukset ja ajoharjoittelu

Muutamat vakuutusyhtiöt ovat valitettavasti ottaneet perin negatiivisen kannan moottoriradoilla tapahtuvien ajoharjoitteluiden osalta. Ennen radalle lähtöä onkin hyvä tarkistaa vakuutuksensa kattavuus nimenomaan "moottoriradalla tapahtuvan ajoharjoittelun" osalta. Huomaa, että "rata-ajo" tai "rataharjoittelu" ovat kokonaan toinen asia. Vakuutusehdoissa ei yleensä kielletä ajotaidon ohjattua tai oma-aloitteista harjoittelua tapahtui se moottoriradalla, suljetulla alueella tai jossain muualla. Sen sijaan kaikkinainen kilpailu ja kisaaminen on vakuutusyhtiöille punainen vaate ja joskus raja harjoittelun ja kilpailun välillä ymmärrettävästi hämärtyy.

Jos vakuutusten kattavuus ei yksiselitteisesti selviä vakuutusehtojen pienestä präntistä vakuutusyhtiöstä kannattaa hankkia kirjallinen lausunto liikenne- ja kaskovakuutuksen kattavuudesta moottoriradalla tapahtuvan ajoharjoittelun osalta. Tässä kannattaa siis korostaa, että kyseessä ei ole kilpailutilanne tai varsinaisen rata-ajon harjoittelu. Myös tilaisuuden järjestäjä kannattaa mainita.

Jotta vakuutusyhtiön kanssa ei tulisi ennalta arvaamattomia ristiriitoja kellot ja muut ajanottovarusteet pidetään visusti poissa näistä tapahtumista. Tilaisuuksissa joissa ajetaan esimerkiksi kilvettömillä ratapyörillä kilvellisten seassa tai muuten kelloa vastaan ei radalle kannata edes mennä.

Muuta huomioitavaa ennen radalle lähtöä

Paikan päällä on hyvä olla ajoissa, näin ehtii kuljettajakokoukseen jossa kerrotaan tilaisuuden säännöt, ajoryhmät ja kerrataan radalla ajon perusasiat kuten esimerkiksi liputussäännöt. Samalla voi valmistella pyöräänsä rata-ajoa varten, esimerkiksi rengaspaineet laitetaan rata-ajoa varten kohdalleen. Jos valmistelu ei ole tuttua tai sopivia työkaluja ei tullut mukaan näissä asioissa kannattaa kääntyä joko järjestäjien tai muiden paikalla olevien motoristien puoleen.

Myös oman moottoripyörän kunto on vielä kerran tarkistettava. Pyörästä ei saa tippua öljyä tai muita nesteitä. Kaikkien osien pitää olla kunnolla kiinni ja pysyä paikallaan. Joissakin tilaisuuksissa vaaditaan myös lasi- ja muovilinssien teippaamista ja sivupeilien irrottamista. Järjestäjillä on oikeus ja jopa velvollisuus olla päästämättä vajaakuntoista pyörää radalle.

Tavalliset katurenkaat sopivat ajoharjoitteluun erinomaisesti, mitään erikoisia kisarenkaita ei tapahtumissa tarvita. Rengaspaineiden alentaminen normaaleista maantiepaineista on suositeltavaa koska radalla tapahtuvassa ajoharjoittelussa renkaat lämpenevät tavallista ajoa enemmän. Nyrkkisääntönä rengaspaineissa pidetään edessä 2,1 kg ja takana 1,9 kg rata-ajossa. Tapahtuman päättyessä pitää muistaa nostaa rengaspaineet taas normaalilukemiin.

Farkuissa, lenkkareissa ja tuulipusakassa on turha koettaa radalle. Moottoripyöräilyyn soveltuvat ajovarusteet, esimerkiksi tixtex- eli Gore-asut käyvät vallan mainiosti vaikka nahkapuku on suositeltavin asu. Asialliset ajokengät ja -hanskat kuuluvat myös vaadittuihin varusteisiin. Kypärä pitää luonnollisesti olla päässä ja hihna oikein lukittuna. Lyhyesti sanottuna ajovarusteiden on oltava sellaiset, joissa kuljettaja tuntee itsensä turvalliseksi tieliikenteessä. Muutamissa tapahtumissa on järjestäjältä lainattavissa vielä esimerkiksi selkäpanssareita.

Kaatumisen sattuessa, tapahtui se sitten oman kodin parkkipaikalla, radalla tai maantiellä ovat asialliset varusteet joka pennin väärtejä. Suomen ilmasto-olosuhteissa kunnolliset varusteet puolustavat paikkaansa myös käytännöllisyyden ja harrastuksen mukavuuden kannalta.

Miten radalla tulisi ajaa?

Hyvä perussääntö on, että ajamisesta pitää nauttia. Hampaat irvessä on vaarallista ajaa ja välillä on hyvä tulla hetkeksi varikolle rauhoittumaan sekä kertaamaan viimeisimpiä kierroksiaan. Jos ajaminen ei ole mukavaa ja rentoa ollaan vaarallisilla vesillä ja tuloksena voi olla kaatuminen. Myös nöyryyden kadottaminen ja "nyt mä osaan tämän" -tunne jossa ajo sujuu ovat vaarallisia.

Jokainen motoristi tarvitsee ennemmin tai myöhemmin vastaohjausta. Tekniikkaa ei opi järkeilemällä kirjojen kanssa vaan se pitää painaa reaktioksi selkärankaan. Myös kaarreajo ja tehokas jarruttaminen erilaisissa tilanteissa vaativat aktiivista harjoittelua. Oikea ensireaktio voi pelastaa motoristin loukkaantumiselta tai vielä vakavimmilta seurauksilta. Kukaan rehellinen motoristi ei voi sanoa olevansa täysoppinut kuski, jokainen aina maailman huippuammattilaisia myöten harjoittelee ja opettelee jatkuvasti.

Jokaisella järjestäjällä on myös säännöt siitä miten toimitaan eri tilanteissa radalla. Nämä säännöt on hyvä pyytää nähtäville siinä vaiheessa kun saavutaan radalle tai viimeistään kuljettajakokouksessa. Järjestävän osapuolen laatimat säännöt on helpointa miettiä ja omaksua valmiiksi jos niihin tutustuu jo ennen radalle tuloa.

Ohitustilanteessa vastuu on aina ohittajalla, aja siis vain omaa ajoasi. Älä muuttele ajolinjojasi yhtäkkiä tai antaaksesi takaa tulijalle tilaa, se voi johtaa vaaratilanteeseen. Juuri tämän takia monet järjestäjät vaativat taustapeilien poistamista tai teippaamista. Ajo-opastusta saa ja kannattaa pyytää järjestäjiltä, ensikertalaiselle tästä on paljon apua. Lopuksi voidaan sanoa vanha, tuttu tunnuslause: Älä tee toisille mitään mitä et haluaisi Sinulle itsellesi tehtävän.

Tapahtumien järjestäjiä ja aikatauluja

Suurimpina ja tunnetuimpina järjestäjinä toimivat esim. Suomen Road-Race Ajajat (SRRA, http://www.srra.fi/), Moottoripyöräkerho 69 (MP69, http://www.mp69.org/), Suomen Moottoripyöräkouluttajat (SmoK), Zoo MC, Ducati Club of Finland ja Moottoripyöräilyn Tuki Ry (http://www.mp-foorumi.com/). Jokaisella porukalla on ratatapahtumia sen verran että jos aikoo jokaisen kiertää, on hyvä ottaa koko kesä vapaaksi ja varautua rengaskaupoissa vierailuihin.

Yhdistysten www-sivuilta löytyy tietoa paitse itse yhdistyksista niin myös niiden järjestämistä tapahtumista, säännöistä sekä muista yksityiskohdista. Hinnat osallistumiseen ovat jokaisella sellaiset ettei konkurssi ainakaan uhkaa ihan ensimmäisenä. Näin olleen ainoa kynnys radalle lähtöön on itsessä.

Rata-ajoista ja tilaisuuksista löytyy kalenteri osoitteesta http://www.kokoontumisajot.com/rataajot.html. BajaHill:n kokoama kalenteri kesän 2003 ajokoulutustapahtumista löytyy osoitteesta http://www.bajahill.net/documents/eak2003.html. Kurssien aikatauluja ja muuta koulutustietoa osoitteesta http://www.smoto.fi/koulutus/.

Moottoripyörien vakuuttaminen, sekä pakollisten liikennevakuutusten että vapaaehtoisten lisävakuutusten osalta, on muutoksen kourissa. Harrastajat ovat laajasti kertoneet uusien sääntöjen aiheuttamista vakuutusten kokonaismaksujen roimista, jopa satojen eurojen nousuista. Toisaalta, toiset ovat kertoneet saaneensa kilpailuttamisen kautta aikaisempaa reilusti halvemmat vakuutuspaketit.

Käsite vakuutusyhtiöiden välillä siirrettävistä boonuksista on poistumassa tai tarkemmin sanottuna poistunut jo. Viime syksynä leivottu ja nyt toukokuun alussa lopullisesti voimaan tuleva liikennevakuutusasetus puhuu boonusten sijaan vahinkohistoriasta jota voidaan siirtää vakuutusten ja yhtiöiden välillä. Tämä vastaa yleiseurooppalaista vakuutuskäytäntöä jossa yksityishenkilö voi siirtää vahinkohistoriansa yhtiöstä toiseen yhtenevän käytännön mukaisesti.

Syksyiseen asetukseen luikerteli kuitenkin rajoitus, joka kieltää vahinkohistorian siirtämisen moottoripyörien ja autojen välillä. Tässä piileekin motoristien kannalta potentiaalinen vakuutuspommi sillä boonuksia on aikaisemmin voinut siirtää ajokauden mukaan autosta prätkään ja toisinpäin. Tästä johtuen monessa perheessä katsellaan vakuutuslaskuja nyt uudessa valossa, vuosittaiset vakuutusmaksut ovat pompanneet pahimmillaan jopa useita satoja euroja.

Kilpailuttaminen kannattaa

Varsinkin suurten moottoripyörien vakuutukset ovat vuositasolla tuhansien eurojen arvoisia. Pienetkin muutokset prätkien vaakuutuksissa voivat siten heilahduttaa motoristiperheen käytettävissä olevaa vakuutuskassaa. Vakuutusyhtiöt ovat selvästi myös huomanneet, että motoristivakuuttajat ovat näiden voimaan astuvien boonusrajoitusten myötä nyt liikkeellä.

Motoristeille on jo suunnattu kampanjoita joissa luvataan aina 20% alkuboonuksia, alennnusprosenttien kertymistä jo 90 päivän yhtäjaksoisen vakuutuskauden jälkeen ja paljon muuta hyvää ja kaunista. Tässä kannattaa pitää pää kylmänä ja laskeskella mitä kokonaisvaltainen vakuuttaminen tapaturma-, koti- ja kaikkine muine vakuutuksineen maksaa. Myös vakuutusehtojen pieni präntti kannattaa tavata tarkkaan, erityisesti korvausehdot esimerkiksi vaikka ajoharjoittelujen omavastuun osalta vaihtelevat yhtiöiden välillä paljon. Halvin ei välttämättä vastaakaan yksilöllistä riskienhallintatarvetta.

On myös hyvä muistaa, että uusia vakuutusehtoja esimerkiski boonusten siirtorajoituksille ei voi kesken vakuutuskauden saattaa voimaan. Uudet vakuutusehdot tulevat voimaan, jos kuluttaja ne hyväksyy, aina uuden vakuutuskauden alusta. Tämän tarkoittaa sitä, että jos vakuutuskautesi on katkolla ennen 1.5.2003 niin saat siirtymäaikaa bonusten siirtorajoituksille aina vuoden 2004 puolelle asti.

Vakuutustoiminta on tarkasti säänneltyä ja valvottua toimintaa

Kuka tahansa ei voi perustaa vakuutusyhtiötä ja toiminnalle on erilaisia lakisääteisiä rajoituksia ja velvoitteita. Säädöksiin on jäänyt myös kilpailua rajoittavia pykäliä joilla hankaloitetaan EU:n sisämarkkinnoilla toimivan vakuutusyhtiön toimintaa Suomessa. Pakollisen liikennevakuutuksen ottaminen EU:n alueella toimivasta yhtiöstä jolla ei ole Suomessa toimivaa asiamiestä on yhä mahdotonta.

Vakuutusyhtiöitä ja vakuutusten tarjontaa sekä hinnoitelua valvoo Suomessa vakuutusvalvontavirasto. Liikennevakuutuslaki (18 §) säätää, että pakollisten vakuutusmaksujen tulee olla kohtuullisessa suhteessa vakuutuksista aiheutuviin kustannuksiin. Liikennevakuutuskeskuksen tilastojen mukaan moottoripyörävahinkoja korvattiin vuonna 2002 yhteensä 13 miljoonan euron edestä kun samanaikaisesti vakuutusmaksuja kerättiin moottoripyöräilijöiltä yhteensä 49 miljoonaa euroa. Tilastosta ei selviä onko sekä pakollisten että vapaaehtoisten vakuutusten tuotot laskettu mukaan.

Rekisteröityjen moottoripyörien kanta on viime vuosina kasvanut merkittävästi nopeammin kuin tapahtuneiden moottoripyörävahinkojen lukumäärä. Itseasiassa, kanta on muutamassa vuodessa lähes kaksinkertaistunut samalla kun onnettomuustilastoissa on näkynyt vain hyvin pientä nousua. Tässä valossa moottoripyörien vakuutusmaksuissa ja -perusteissa pitäisi olla tilaa suuriinkiin muutoksiin.

Lisätietoa boonuskuvioiden muutoksista: Muutoksia moottoripyörien vakuuttamiseen - Ei kommentteja (16.12.2002) sekä Vakuutusten lakisääteisen bonusjärjestelmän purku alkaa (2.9.2002).

Kisapäivät ja -paikat ovat seuraavat:
06.04.	Suzuka	Japanin GP
27.04.	Welkom	Etelä-Afrikan GP
11.05.	Jerez	Espanjan GP
25.05.	Le Mans	Ranskan GP
08.06.	Mugello	Italian GP
15.06.	Catalunya	Katalonian GP
28.06.	Assen	Hollannin GP
13.07.	Donington Park	Englannin GP
27.07.	Sachsenring	Saksan GP
17.08.	Brno	Tsekin GP
07.09.	Estoril	Portugalin GP
20.09.	Jacarepagua	Rion GP
05.10.	Motegi	Tyynenmeren GP
12.10.	Sepang	Malesian GP
19.10.	Phillip Island	Australian GP
02.11.	Comunidad Valenciana	Valencian GP

Nelosen uusi urheilulaji on ratamoottoripyöräilyn Road Racing GP. Suomalaiskatsojille lisäjännitystä tarjoaa Mika Kallio 125cc-luokassa. Vuonna 2002 vuoden tulokkaan tittelin voittanut nuori lupaus kuuluu Ajo Motorsport Oy:n talliin, jonka toinen kuljettaja kaudella 2003 on japanilainen Masao Azuma. Kisoja seurataan sekä Nelosella että Nelonen Plussalla.

Road Racing GP:n kilpailukausi käynnistyy Suzukan radalla Japanissa 6. huhtikuuta ja päättyy 2. marraskuuta Valencian radalla Espanjassa. Yhteensä osakilpailuja on 16, joista 10 ajetaan Euroopassa. Euroopassa ajettavista kisoista Nelosella esitetään suorana lähetyksenä sunnuntaisin klo 12 - 13.15 Mika Kallion 125cc-luokka ja maanantaisin kooste kaikista luokista. Euroopan kisoista suora lähetys jatkuu Nelonen Plussalla, joka seuraa suorana 125cc-luokan jälkeen ajettavat 250cc ja 500cc.

Aasiassa ajettavat kisat näytetään ainoastaan Nelosella: suorana aikaisin sunnuntaiaamuna sekä vielä koosteena myöhemmin samana aamuna. Ensimmäinen Road Racing GP:n lähetys Nelonen Plussalla on 27. huhtikuuta.

Road Racing GP:t selostaa Jukka Järvinen, kommentaattoreina vuorottelevat Juha Berner ja Matti Kiiveri.

Nelonen Plus on Nelosen digi-tv-lisäpalvelu, jonka vastaanottamiseen tarvitaan joko digiboxi tai televisio, jossa digi-tv:n erityisominaisuudet ovat sisäänrakennettuina.

Lisätiedot: Nelonen, Tiina Karo, e-mail: tiina.karo@nelonen.fi, puhelin 09-4545414 / 040-5893631, http://www.nelonen.fi/

1.4.2003 (Tiedote) Moottoripyörille katsastuspakko kesäkuun alusta Uusi eduskunta on tänään 1.4.2003 hyväksynyt lain moottoripyörien vuosikatsastuksesta. Laki käsiteltiin ennätysnopeasti niin, että osa kansanedustajista ei vielä äänestäessään ollut ehtinyt lukea ehdotusta ollenkaan. Moottoripyörien vuosikatsastus tulee pakolliseksi kuluvan vuoden kesäkuun alusta eikä katsastukselle ole siirtymäaikoja. Ministeriön päättävä virkamies Hannu Tasento kertoo, että lakia on valmisteltu motoristien voimakkaan vastustuksen takia kaikessa hiljaisuudessa jo viime kesästä lähtien. Autoverolain uudistus antoi valmistelutyölle uutta vauhtia. Katsastuksen tarkoituksena on tarkistaa paitsi moottoripyörien liikenneturvallisuus niin myös jäljelläolevan veron määrä. - Käsittääksemme moottoripyörien huono kunto ja suoranainen virittely ovat verrannollisia kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrään, Tasento ynnää. Törkeimpiä virityksiä edustavat V-2 tyyppisellä moottorilla ja vanhanaikaisella putkirungolla varustetut mallit, viranomaisten harhauttamiseksi ne jopa maalataan eriväriseksi kuin rekisteriotteessa on mainittu, jatkaa Tasento. Autoverot uudelleen maksuun? Moottoripyörille tulee juuri säädetyn pakollisen vuosikatsastuksen yhteydessä pakolliseksi myös ns. autoveron tarkastuslaskenta. Autoveron tarkastuslaskennassa tutkitaan 1.5.2003 voimaan tulevan autoverolain mukaan laskettu veron määrä. Jos tarkastuslaskennassa todetaan, että veroa on 1.1.1974 jälkeen maahantuodun moottoripyörän maahantuonnin yhteydessä maksettu liian vähän lankeaa lisävero maksuun. Ajoneuvolla ei voi ajaa ennen kuin vero on maksettu. Maksu lankeaa katsastusajankohtana rekisteriin merkitylle omistajalle. Katsastuksen yhteydessä tehtävältä autoveron tarkastuslaskennalta voi välttyä ilmoittamalla ajoneuvo vapaaehtoiseen autoveron tarkastuslaskentaan. Ilmoittautumisia vapaaehtoiseen autoveron tarkastuslaskentaan otetaan vastaan katsastustoimipaikoilla jo 1.4.2003 lähtien. Autoveron tarkastuslaskentakäytäntö tulee siirtymäkauden jälkeen voimaan myös muille ajoneuvoluokille kuin moottoripyörille. Suomen Autokatsastuksen pääkatsastaja Ari Rektio kertoo, että tämä autoveron tarkastuslaskentamenettely on tehty koska moottoripyörille ei ole aikaisemmin tehty pakollisia vuosikatsastuksia. Väärinkäytöksiä on kuitenkin tullut esiin paljon. Katsastushenkilöitä on kaikessa hiljaisuudessa koulutettu pitkin talvea. Käytännön ajoharjoitukset päästään kuitenkin aloittamaan vasta asiakkaiden pyörillä koska talvella ei ollut saatavissa kuin armeijan epäkuntoisia KTM-moottoripyöriä. Virkavirheestä tekeillä tutkintapyyntö Suomen Maanteiden Moottoripyöräilijöiden (SMMOTO) veroprojektivastaava Venla Jarento kertoi, että SMMOTO:lta ei pyydetty katsastuslain muutoksen yhteydessä lausuntoa ollenkaan vaan motoristit sivuutetiin jälleen kokonaan. SMMOTO:n mielestä tässä on mahdollisesti tapahtunut jopa virkavirhe ja yhdistys harkitsee tutkimuspyynnön jättämistä poliisille. Edunvalvontajärjestö pitää myös pöyristyttävänä ajatusta, että jopa lähes 30 vuotta sitten tapahtuneita autoveropäätöksiä kaivetaan nyt esiin. Jarennon mukaan kansalaisten oikeustajun suoranaista pilkkaamista osoittaa ajatus kymmenien vuosien takaisten verotuspäätösten kaatamisesta nykyisten omistajien harteille. - Ei tähän oikein tiedä enään että mitä sanoisi, Jarento huokailee. Lisätietoa uudesta katsastuslaista ja sen tuomista muutoksista voi lukea osoiteesta: http://www.mmaf.fi/documents/katsastuspakko20030401.html

Tiistaina 1.4.2003 päivätty katsastuspakkouutinen oli siis BajaHill:n aprillivedätys. Kaikkea mitä lukee Internetissä ei kannata automaattisesti uskoa, ainakaan aprillipäivänä.

BajaHill:n saamien luotettavien tietojen mukaan sekä virkamies Hannu Tasento ja pääkatsastaja Ari Rektio ovat aprillipäivän kuluessa kummatkin päättäväisesti puolustaneet uutisen todenperäisyyttä muutamilla keskustelufoorumeilla.

Alkuperäinen uutinen on kokonaisuudessaan oikealla olevassa taulussa. Jutussa ei siis ole päätä eikä häntää vaan se on kirjoitajien, joita siis on enemmän kuin yksi, mielikuvituksen tuotetta. Kirjailijoiden todelliset henkilöllisyydet jääköön lukijan pääteltäväksi.

Tuhannet lukivat jutun

Uutista levitettiin Internetin uutisryhmien, www-pohjaisten keskustelupalstojen ja valikoitujen uutispalstojen kautta. Uutinen löytyi eri keskustelupalstojen lisäksi myös Biken (http://www.bike.se/) ja FinnBiken (http://www.finnbike.com/) sivuilta. Jopa Talouselämä (http://www.talouselama.fi/) viittasi BajaHill:n juttuun omassa aprilliartikkelissansa.

Voidaan arvioida, että juttu tavoitti aprillipäivänä eri kanavien kautta reilusti yli 10000 suomalaista motoristia. Pelkästään BajaHill:n uutissivu käytiin aprillipäivän kuluessa lukemassa 1387:lta eri tietokoneelta. Paljastusartikkeli, joka oli sijoitettu MMAF:n sivujen alle, luettiin 2111 eri tietokoneelta. Luvuissa on mukana vain suorat lataukset eri koneilta, välityspalvelimilta tehdyt lataukset eivät näy ko. luvuissa.

Esimerkin kaltaiset vedätykset ovat jokapäiväisiä tuttuja Internetin Usenet-uutisryhmien, esimerkiksi sfnet.harrastus.mp, kulttuuria tunteville. Aprillipäivänä niitä saattaa sitten esiintyä laajemminkin. Oli harmillista, että muutamilla keskustelufoorumeilla juttu leimattiin heti julkisesti pilaksi ja siten vietiin muilta lukijoilta höynäytetyksi tulemisen ilo.

Lukijoiden kommentteja

• AAARGH!!! Meinas taju lähtee!!!!!!! Pulssi oli oikeesti 200 kun luin tuota tekstii. Pärkkeles kun edes muistanu koko aprilli päivää (http://www.hdcf.fi/)
• P..kele et nyt leikittiin vakavilla asioilla!!! Oli muute paskahalvaus lähellä ennenku mutteri pyörähti!!! (http://www.hdcf.fi/)
• Voi tätä trollien luvattua aikaa.. =) (..ttu ku säikähdi) (sfnet.harrastus.mp)
• Tää oli paha. Meinas mennä kaffet väärälle miehelle. Alkaa normaali väri jo palautua. (sfnet.harrastus.mp)
• Ei s##tana! Nyt tämä homma kusee käsiin ja pahasti. Mä muutan ihan justiinsa ulkomaille... (http://keskustelu.suomi24.fi/)
• Epäkuntoinen moottoripyörä on hengenvaarallinen laite. Itse motoristina olen jo pidemmän ajan ihmetellyt, miksi vuosikatsastuslaki ei ole aikaisemmin tullut voimaan; No, jokatapauksessa ihan hyvä juttu. (http://keskustelu.suomi24.fi/)
• Jaa mulle tuli jo kutsu katsastukseen (http://www.moottoripyora.org/)
• ha ha hyvä jekku ... rupes jo kädet vapisee ja tuskanhiki otsassa kun kaivelin rekisteriotetta kattoakseni täsmääkö väri ... heh heh (http://www.moottoripyora.org/)
• Suolasilli takertui kurkkuun ja kuralätäkötkin ovat jäässä... (http://www.moottoripyora.org/)
• Huh, hetkeks meni täydestä mutta sitten heräs kymysys et mikä pulju se SMMOTO on? Olipa hyvä et sattu oleen aprillipäivä JUST tänään... (http://www.mp-foorumi.com/)
• KÄÄK...PAHA!!!! Pitäis moiset aprilia päivät panna verolle. (sfnet.harrastus.mp)

Hitunen tuotuutta?

Suomen virkamiesilmastossa moinen toimintatapa ja idea ei välttämättä olisi mahdoton. Edellisen kerran kun katsastuspakkoa ajettiin moottoripyörille niin taustamotiivina oli nimenomaan prosenttien ja autoverojen tarkastukset. Liikenneturvallisuuden kannalta moottoripyörien vuosikatsastusmenettelylle ei ollut löydettävissä syitä.

Katsastuspakko kuitenkin tulee joskus, silloinkin pääasiassa EU-säännöstön mukaisten päästörajoitusten ja niiden valvomisen motivoimana. Motoristien edunvalvontajärjestöt, SMOTO etulinjassa, seuraavat katsastusasioiden valmistelua tiiviisti.

BajaHill:n tulkinnan mukaan kirjoituksen idea ylittää ns. teoskynnyksen ja sitä suojaa siten tekijänoikeuslaki. Idean plagioiminen lakitekstiin olisi siten vakavahko tekijänoikeusrikkomus. BajaHill harkitsee idean patentoimista, valtiolle tai muille kiinnostuneille tahoille voidaan sitten myydä edullisia ja yksinoikeudellisia "autoveron tarkastuslaskenta" -idealisenssejä.

Hauskaa ajokauden alkua kaikille motoristeille. Ja varokaa jäisiä kuravesi- ja sillilammikoita...
 

© webmaster@bajahill.net http://www.bajahill.net/
ISSN 1458-5170
These pages are powered by Microsoft Notepad ® - These pages are sponsored by ComPart
See site statistics