sfnet.harrastus.mp - moottoripyöräily
Frequently Asked Questions eli Usein Kysytyt Kysymykset
Uusin versio: http://www.bajahill.net/s-h-m-FAQ.html
Mirror: http://www.heinola.org/s-h-m-FAQ.html
Mirror: http://shm-faq.xunil.fi/
Tämä osa päivitetty 31. tammikuuta 2005
========================================================================
«¬
6.1.1 Onko kenelläkään kokemuksia varashälyttimistä?
Näin (jenkki-) lehdessä mainoksen Thunderpage-merkkisestä laitteesta, onko kenelläkään hinta-/maahantuojatietoa tästä?
Jos aiot laittaa hälyttimeen rahaa kiinni kannattaa samantien hankkia Suomessa vakuutusyhtiöiden hyväksymä laite jolla yleensä pääsee siitä varkausvakuutuksen omavastuuosuudesta (tarkista!). Tuo omavastuu on yleensä 750,-, summan voi mielestäni laskea suoraan pois hälyttimen hinnasta.
Soitto omaan vakuutusyhtiöön ja saat listan hyväksytyistä laitteista. Samalla kannattaa kysyä vaikuttaako laite maksuihin tai omavastuuseen. Jotkut vakuutusyhtiöt eivät ns. VAT-leimasta huolimatta anna mitään alennuksia tai helpotuksia joten tilanne kannattaa tarkistaa omasta yhtiöstä. Ja tämäkin on vaihdellut riippuen siitä keneltä asiaa on kysynyt... Sitten pieni soittokierros mp-liikkeisiin ja saat selville hinnat ja laitteiden ominaisuudet.
Ihan poropeukalon ei kannata asentaa hälytintä itse, jos osaat lukea pyörän sähkökaaviota ja tehdä työn siististi hälyttimen asentaminen ei ole kovin kummallinen homma. Hyvin asennettu ja _dokumentoitu_ hälytin nostaa pyörän jälleenmyyntiarvoa. Jotkut vakuutusyhtiöt vaativat, että asennuksen on suorittanut vakuutusyhtiön valtuuttama asentaja.
Itse olen vakuuttunut hälyttimen hyödyllisyydestä, se sekä ehkäisee ilkivaltaa että lannistaa satunnaiset ajelijat. "Tosipöllijää" pelkkä hälytin ei valitettavasti pysäytä.
Hälyttimen voi väsätä itse jolloin tuota omavastuun poistoa ei ole mutta teho on sama. Olen joskus tehnyt pelkästä vilkkuledistä ja releestä (alle 10mk) "hälyttimen" (karvalakkimalli) ja on toiminut hyvin. Toisaalta, kaukosäätimellä varustettu vimpanpäälle väläytys- ja vinkulaite maksaa noin 1500,- ja se hälyttää jos joku esim. yrittää ottaa kuivatyypit tai vääntelee katkaisimia...
Mielestäni tuo alle kaksi tonnia ei ole paha summa mielenrauhasta. Hälyttimen seurana olen käyttänyt vahvaa teräsvaijeria ja järeää Abloy-lukkoa mopon rungon ja lähimmän ikihongan ympärillä. Sitä kun tulee pikkuisen vainoharhaiseksi kun se mopo on pöllitty tai pöllimistä on edes yritetty ensimäisen kerran...
------------------------------------------------------------------------
«¬
6.1.2 Mitkä mp-halyttimet ovat hyväksyttyjä?
Manu Hakola kirjoitteli seuraavaa:
Kavin joulun alla vakuutusyhtiossa ja kysyin muiden asioiden ohessa listaa hyvaksytyista halyttimista tai ajonestolaitteista. Kiva tati antoi sielta tallaisia listoja. Kaytanto on eri vakuutusyhtioiden kesken kaiketi kirjavaa mutta ainakin ko. yhtiossa saa hyvaksytyn halyttimen tai ajonestolaitteen kaytolla 10 prosentin alennuksen vakuutusmaksuihin. Nyt sitten vain kyselemaan milla hinnalla halyttimen joku firma myisi ja asentaisi. Ohjeidenmukaisesta asennuksestahan on oltava mustaa valkoisella eli oma asennus ei oikein kay.
------------------------------------------------------------------------
«¬
6.1.3 Mitä pitäisi huomioida ketjuissa ja lukoissa?
Seuraava on mutua, mutta käytännössä havaittua. (Ei, en ole yrittänyt kenenkään mopoa tai muutakaan pölliä, mieluummin ryöstäisin pankin ja ostaisin uuden nopetin ;-)
Jos ketju on tehty kunnon materiaalista, se hylkii rautasahaa erittäin tehokkaasti. Esimerkki: koitapa rautasahalla sahata 8mm (metalli) poranterä poikki, voi mennä aika monta terää ja lopuksi hermot... Eikä ketju pysy sahatessa kunnolla paikallaan ja harvemmalla hämärähemmolla taitaa olla ruuvipenkki tai rälläkkä mukana.
Materiaalin pintakovuus taas ei kovin paljoa auta kunnollisia voimapihtejä vastaan, mutta jos lenkkikoko on riittävän pieni ja lenkin materiaalipaksuus riittävä, ei voimapihdeilläkään saa "otetta". Sama pätee lukkoon. Lisätietoja saa varmasti jostakin lukkoalan liikkeestä, osannevat kertoa myös lujuusluokituksista enemmän.
Offtopic: Käytännössä on havaittu, että jopa poranterää lujempaa materiaalia on olemassa, nimittäin vastakierretappi tai kierretappi, joka katkeaa reikään, johon on ehdottoman välttämätöntä saada pultti :-(
------------------------------------------------------------------------
«¬
6.2 Onko käyttökokemuksia kahvanlämmittimistä?
Asennuksesta luin jostain ennakkoon että yleensä vasen kahva lämmittää vähemmän koska kahvakumi on paksumpi (kun ei ole sitä kaasurissaa). Tästä ajattelin sitten, viksuna mielestäni, että ostanpa kahdet kahvakumisarjat ja käytän molemmista kaasukapulan kumin. Eli täytettä ilmastointiteipin muodossa stongan vasempaan kahvaan, teipaten kahvalämppärielementit paikalleen (mitään eroa ei elementeissä ollut), sekä lopuksi varovasti kahvakumit.
Tämän jälkeen vain kytkemään piuhoja. Satsin mukana tuli vain ihan välttämättömin eli lisää piuhaa piti hankkia. Lisäksi asensin relen väliin ts. lämppärit toimivat vain kun on virta kytkettynä. Pelotti ajatus siitä että joku vahingossa napsauttaa kytkimestä virrat päälle = akku tyhjänä.
Lopputulos oli ihan hyvä, hakemalla hakee vikaa niin oikea kahva lämpenee enemmän, lieneekö sitten ollut tarkoitettu vasemmalle puolelle sen paksumman kumin alle?! Tosin kuten mainitsin niin mitään merkintöjä ei elementeissä ollut kummalle puolelle ne on tarkoitettu (tai ylipäätäänkään mitään mistä olisi voinut päätellä puolen). Toinen ongelma oli sitten se että elementti paksunsi kaasukapulaa sen verran että uusi, pehmeä kumi ei mennyt paikalleen kunnolla. Kevyt rasvaus oli tarpeen ja senhän tietää mitä se tekee. Tämän takia tein RR-tyyliset "varmistukset" rautalangasta kumien ympärille (instant race-look).
Tero Ahlquist tarinoi kahvalämppäreistä:
Kahvanlämppärien erilämpöisyys johtuu siitä, että jos ei käytä fylliä vasurissa, elementin lämpö johtuu suoraan metallistongaan (= erinomainen lämmönjohde), kun taas kaasukahvassa on muoviholkki tupin ja stongan välissä.
Huolimatta ilmastointiteipistä tai muusta fyllistä vasurissa, sen oikean kahvan muoviholkin ja stongan välissä on vielä rako (lue erittäin ohut ilmakerros) jne... Eli lähes aina on vasen viileämpi, teki mitä hyvänsä.
Petri Frisk jatkoi vielä lämppärien kytkemisestä:
Tee seuraavasti. Haet autokaupasta jonkun kolmenapaisen perusreleen (n. 15 mk). Vedät suoraan akulta releelle virtapiuhan ja siitä edelleen kahvalämppäreihin. Lainaat sitten jostain mihin tulee sähköä, virran ollessa kytkettynä, releelle ohjausvirraksi. Lopputuloksena saat sähköjärjestelmän joka ei rasitu väärästä kohdasta ja tuota muita harmeja.
...ja tuohon piuhaan akulta releelle kannattaa samantien laittaa sulake.
Ville-Pekka Kurri kertoi kahvalämppärien asentamisesta:
Paras tapa on laittaa tupit paikoilleen paineilmalla. Alkuperäinen tuppi ei siitä vaurioidu. Paineilmaa (pillillä) putken ja kumitupin väliin -> työnnetään paikoilleen tai poistetaan.
Katupyörien tupithan yleensä ovat avoimia myös ulkoreunasta (reikä tasapainoille), silloin toinen käsipari on tarpeen. Toinen hölö painaa kämmenellä tupin reiän tukkoon ja asettelee tuppia tankoon, toinen hoitelee sitä paineilmapilliä.
Itse on tullut eräät kymmenet tupit vaihdettua, kun tuota Trialia on harrasteltu jo parikymmentä vuotta, myös kaffanlämppärit on tullut 3 kertaa asennettua. Joskin viimeksi hommaa haittasi liima, jolla tupin päät olivat hiukan paikoilleen liimattu. Pienellä ruuvarilla tuppi irti ja sitten paineilmaa.....
...ja johon Markku jatkoi:
Katsoo sitten sen kämmenen missä EI ole haavoja, reikiä, muita vaurioita. Mieluummin vielä jokin kummirunkkanen kännyyn verhoksi. Verenkierto ei siedä ylimääräisiä ilmakuplia.
Jokke Viitapohja antoi seuraavanlaisia vinkkejä kahvalämppärien asentamiseksi:
Tulee äkisti mieleen muutamia kivoja, ja varmasti kokeilemisen arvoisia kikkoja. Poraa skillillä kahvojen päät puhki, reikäkoko riippuu siitä työnantajalta lainatulta, ainokaisesta kairasta, jonka omistat. Hanki alan tarvikeliikkeestä ns.pakarilerkua joku meetri, sekä pari passelinkokoista abaa. Hinkkaa muijan tai tyttöystävän kynsifiilalla kaksi pakokäyristä poikki, jätät vaan lyhyet nysät kiinni mopoon. Yksipyttysten omistajat älkööt vaivautuko, heidän kuuluukin palella.
Jos tanko ei ole jo valmiiksi kahdesta osasta tehty, niinkuin kaikissa kunnon mopoissa on, sama katkaisutekniikka käyttöön reippaasti vaan. Pakariputki sitten vaan kiinni aboilla putkennysiin, ja pienellä pituussuuntaisella viillolla varustetut toiset päät samoin aboilla tankojen lähinnä käyttökelpoisiin päihin. Uskoakseni lämpiää kivasti, ja paineiskujen aiheuttama kolina kahvoissa pitää kohmettuneenkin motiskoitsijan hereillä kaamoksen pikimustassa illassa ja aamussa.
Ja ajatelkaa kaksitahtisten omistajien maireita ilmeitä, sellaisiakin kuulemma liikkuu vielä jossakin pääkaupunkiseudulla. Hieno sininen tuplavana piirtyy iljanteisen, ruskan värittämien lehtien peitossa olevan öljysoratien ylle, pakkasilman kangistamaksi usvakaiteeksi. Tienvarren asukkaat, pihaansa taukoamatta kuopivat pientalolliset nojaavat hetkiseksi ruostuneeseen haravaansa, ja sieraimet väristen antavat katseensa levätä tuossa heille täysin käsittämättömässä, mutta niin omituisen kiehtovassa ilmiössä.
Tässä voisi vielä ajatella jälkeenjääneen pakariparin hyötykäyttöä, samalla tylsällä kairalla vaan reikärivi aallopin pituussuuntaan, ja siinä jouluksi mukava melodikan korvike ilmeisen musikaaliselle pikkuveljelle, ja toinen lahjapaketti käärittynä pukkipaperiin joutaa punaisen ristin joulupataan. Kummasti tuo epäitsekäs lahjoitus saattaisi parantaa motoristien kyseenalaista mainetta, varsinkin jos kiiltävä pakofoni lahjoitettaisiin suurena mediatapahtumana, esim. jonkun komissaari haapalan hupaisan oloisille lapsille.
Jotain omistuskaiverrustakin voitaisiin ajatella, ehdotuksia tekstin sisällöstä otetaan suurella mielenkiinnolla vastaan. Ja voisipa jopa spekuloida kiertopalkinnon omaisesta systeemistä, vuosittain pakofoni vaihtaisi omistajaa, kun se uudelleen lahjoitettaisiin nimellä varustettuna, jollekin sinä vuonna erityisti ansiotuneelle viranomaiskolumnistille.
Toinen tapa voisi olla yhdistää kaikki mopon lihasvoimaa vaativat toiminnot kahvoihin. Posket punaisina motoristi veivaisi stongia edestakaisin, eikä valkoisista sormista tietoakaan !!!
Pikakiinnityksillä varustetut kahvat vois kanssa olla kätsyt, yöiseen aikaan niitä vois säilyttää uunin pangolla lämpimässä. Aamulla hommiin lähteissä, eikun kliks kliks vaan paikoilleen ja menoks. Töissä niitä vois pitää termospullon vieressä eväskassissa, tai sorvin vaihdelooran päällä. Ainaskin lyhytmatkalaisille oiva konsti. Sais samalla kelvollisen varkaudenestojärjestelmän, ja kahvat taskussa tallustellen olis turvallista öiseen aikaankin jalan kuleksia.
Olis mulla motosiskoillekin kiva vinkki, ei tarvita kun pari sauvaparistoa, pätkä ns. lapamatojohtoa, sekä pieni sähkömoottori pikkuveljen leikkijunasta. Mutta mulla on kiire saunaan, kun on kädet melko kohmeessa tosta eilisestä mopo retkestä. Jos joku sisko tarvii yksityiskohtaisempia asennusohjeita em.vermeelle, takuulla vastaan kun nakit sulaa kylvyssä entiselleen.
Mulla kun on hajabusassa kahvojen lämmitysjärjestelmä, joka perustuu kitkaan. Kolmensadan kantturoissa ilmanvastus alkaa mukavasti lämmittään fingereitä, mutta eilen olin ilman käsineitä liikkellä, ja ruuhkaa oli jopa mullekin liikaa. Keskinopeus pysyi vain kahdensadan tienoissa, eikä se ihan riitä näillä keleillä. Parempi reitinvalinta ens kerralla, takuusti !!!!
------------------------------------------------------------------------
«¬
6.3 Miten lyhennän plexiä?
Kokeile ekana sahata pikkusiivu poisheitettävältä alueelta niin tiedät kuinka leikkaus onnistuu. Hiljaisella syötöllä ja kertavedolla; kapean siivun leikkaaminen on vaikeata. Lopputulos kannattaa hioa viilalla pitkittäisin vedoin tai jos kone löytyy, niin black&dekkerin rosvo-roope -hiomakone on varsin oivallinen sahausjäljen siloittamiseksi.
Itse en laittanut edes mitään kanttinauhaa pleksin päälle, jäljestä tuli perin siisti hiottuna ja sopivan arvoituksellisen näköinen kun pleksin yläreunassa ei ole mitään, se vain loppuu.
------------------------------------------------------------------------
«¬
6.4 Miten muotoilen ja taivutan plexiä?
Lauri Länsikallio jatkoi pleksin muotoilusta:
Olen tehnyt muutaman plexin seuraavasti: Muotti valmistetaan sellusta tai pahvista tyyliin liimaa ja leikkaa , nitojalla ja nastoilla yms kiinnittäen. Runko muodostuu rimoista ja laudanpaloista. Olen leikannut plexin ensin muotoon, koska muuten saattaa muodostua ylimääräisiä ryppyjä jyrkimpien taitoksien lähelle. Muotti asetetaan uuniin ja pleksi päälle. Ylilämpöä on varottava, koska plexi voi alkaa kiehumaan paikallisesti, sen sisään muodostuu kuplia ja rakenne heikkenee.
Kun plexi alkaa lerpahdella, sitä autetaan painelemalla ja muokkaamalla, pyöreällä paperirullan hylsyllä yms. vastaavalla kappaleella. Kun haluttu muoto on saavutettu, sammutetaan uuni ja annetaan plexin jäähtyä hitaasti, niin ei tule karkenemis-ilmiötä joka heikentää plexiä.