Fred Geitelin kirja Vilua ja märkää on kunnianosoitus Päijänneajon konkareille. Geitel oli yksi Suomen tunnetuimpia moottoriurheilun vaikuttajia. Hänen ajajauransa alkoi vuonna 1940 A-mallin häkäpönttö Fordilla ja päättyi 1983 pikkuluokan taloudellisuusajon voittoon Nissan Micralla. 12 vuoden aktiivisen kilpailijauran aikana hän toimi Scuderia Askolinin kuljettajana. Koska ennen kilpureilla ajettiin myös maanteillä, uran vaiheisiin kuuluu Suomen toiseksi kuuluisin kolari Ferrarilla mäskirekan kanssa. Geitel kuului 500-kerhon (Midget-luokka) ja Hankirallin perustajajäseniin.
Yhteistyössä Helsingin Moottorikerhon kanssa toteutettu kirja kertoo ajanmukaisin kielikuvin Suomalaisen luotettavuusajon historiasta. Lähtösykäyksenä Päijänneajolle on kiistatta toiminut Ruotsalainen Novemberkåsan, joka oli jo aikaisessa vaiheessa kansainvälinen kilpailu. Marraskuussa pidettävä kilpailu tunnetaan vieläkin yhtenä rankimmista luotettavuusajokilpailuista, ensimmäinen kilpailu ajettiin vuonna 1915.
Ensimmäinen Päijänteen ympäriajo starttasi toukokuun alussa 1927. Reitti oli karkeasti sama kuin nykyisinkin: Hki - Mäntsälä - Lahti - Joutsa - Jyväskylä - Jämsä - Padasjoki - Hämeenlinnna - Hyvinkää - Hki. Päitsille ominaiset tarinat alkavat heti ensimmäisestä kilpailusta. Otto Brandt Sr. seikkaili ensimmäisessä kilpailussa Rudgellaan, hän kaatoi pyöränsä Lahden tarkastusaseman jälkeen niin, että ohjaustanko katkesi. Kuusen- ja koivunoksilla sekä rautalangalla lastoitetulla tangolla hän sinnitteli kuitenkin luokkansa kolmanneksi.
Kilpailun jälkeen kerhon hallitus päätti, että Päijänteen Ympäriajo tulee jatkumaan. Kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen valmisti tilauksesta kiertopalkinnon, Päijännekilven, joka on mahdollista saada kolmella voitolla.Vuoteen 1995 mennessä kilpi on jaettu kuudelle eri kuljettajalle.
Sotavuodet aiheuttivat kymmenen vuoden katkon kilpailuihin. Tämä kymmenen vuotta toimii selvänä jakajana kaluston vaihtumisessa. Ensimmäiset kilpailut ajettiin Harley-Davidsoneilla, Rudgeilla ja Indianeilla. Sodan jälkeen kalusto keveni huomattavasti Triumphieista aina Jawoihin ja Husqvarnoihin asti.
Sodan jälkeen kuljettajat nuorenivat huomattavasti, osanottajien keski-ikä putosi noin kymmenellä vuodella. Kilpailuun ruvettiin harjoittelemaan enemmän ammattimaisesti.
Lähtöluetteloiden lukeminen tuo heti esiin tuttuja nimiä. Luetteloissa vilahtelee tunnettuja nimiä, esimerkiksi suksitehtailijat, isä ja poika Emil ja Raine Lampinen. Otto Brandt Jr., Mauri Penttilä ja Tauno Örthén ovat kaikkien tuntemia pitkän linjan moottoripyöräkauppiaita.
Kirjan kuvitus on pääosin mustavalkoista ja tekstiä elävöittää lehtileikkeet ja ajajien haastattelut. Kirjan parasta antia ovat alkuvuosien seikkailukuvaukset hätäkorjauksineen. Kilpailijoiden sitkeys herättää nykypäivän Goretex-neopreeniharrastajassa suurta kunnioitusta entisaikojen monitaitureita kohtaan. Niin, Päitsihän on taas 7.-9. huhtikuuta, lähtö Malmin lentoasemalta. Kyllä miekin ensi vuonna.
183 sivua, ISBN 952-90-6339-3, Kajaani 1995.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti