Swapin halli olikin suuri ja myyntipöytiä paljon. Myös yleisöä oli paikalla runsaasti, jopa niin että koko Citymarketin parkkipaikka oli täynnä.
Valitettavasti melkein puolet myyjistä näytti keskittyvän joko vanhojen mopojen tai Jawan osien myymiseen. Jos olisin näistä kiinnostunut niin tarjolla olisi ollut paljon sekä vanhaa romua, hyväkuntoista käytettyä osaa että aivan uutta uusiotuotantopalikkaa.
Sensijaan moottoripyöristä kiinnostuneille swappi oli melko köyhä, rakentelijalle oli sentään tarjolla muutamia mielenkiintoisia komponenteja siellä ja täällä. Spottasin vain muutamia Yamahaan erikoistuneita myyjiä, pari HD-osien myyjää, muutamia sekalaisia muiden merkkien osia mopojen osien seassa sekä paljon romua, esimerkiksi puolen kuution verran japsipyörien johtosarjoja keskenään sekaisessa mytyssä.
Olen tottunut maailmaa kierrellessäni siihen, että swapit ovat kirpputoreja joissa kierrätetään itselle tarpeettomia osia muille rakentelijoille kohtuulliseen, tai usein hyvin halpaa hintaan. Swappiin myös lähdetään löytöjen toivossa. Museoharrastajien rompetoreihin tämä ei ikäänkuin tunnu pätevän. Monella pöydällä tuntui osien hinnat olevat ammattitasoa, samalla tasolla oli toki myös esillepano, ja löysinpä yhden Nipponin takavalonkin mistä pyydettiin 800,- euroa. Spottasin pöydiltä myös osia joiden hintapyyntö ylitti merkkiliikkeessä näkemäni hintalapun.
Muutaman mukana olleen selvän ammattikauppiaan osalta tämän vielä ymmärtää mutta harrastajien ylijäämäosien kirpputoriksi hintapyynnit olivat paikoittain aivan käsittämättömiä. Toisaalta, en huomannut kovin vilkasta kaupankäyntiäkään. Ikäänkuin swapin ideologia olisi kokonaan hukassa?
Ohessa kuvia kaikesta mitä missasit:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti