perjantai 30. tammikuuta 2009

Messukävijä lähikuvassa



Matti Ikonen Pornaisista jäi Bajahillin toimittajan koukkuun ja kertoili mietteitään MP-messujen tunnelmista. Messujen konkarivierailija muisteli ensimmäistä vierailuaan Moottoripyrämessuilla.
- Ekan kerran kävin messuilla vuonna 1980. Paikkana oli silloin Dipoli Espoossa. Porukkaa oli paljon ja tilat olivat ahtaat. Nyt on runsaasti tilaa ja näytteilleasettajia on huomattavasti paljon enemmän. Toki nykyisin on myynnissä paljon sellaista kamaa, joka ei liity varsinaiseen harrastukseen. Mielenkiintoinen muutos noihin päiviin on myös se, että nykyisin tämä on koko perheelle suunnattu tapahtuma. Lisäksi viime aikoina on ollut paljon ajonäytöksiä sekä ulkomaisia vieraita mikä on todella hyvä juttu.

Matti aloitti prätkäilyn vuonna 1982 ja ensimmäinen pyörä oli Suxuki GS425. Nykyisin Matti ajelee Honda CBR1100 tupla-äksällä sekä rakentelee vuoden 1983 Kawasakia Z1000J. - Haaveilin Kawasakista jo ekaa pyörää hankkiessani ja vuoden 2006 lokakuussa sain vihdoin toteutettua unelmani. Olen pyörän kolmas omistaja ja ajellut sillä 5000 km. Kawa on mukavan laiskan letkeä mutkateillä. Messuilla olen tavannut saman asian tiimoilla harrastavia motoristeja joiden kanssa olen voinut vaihtaa ajatuksia ja tietoja. Internet on tärkeä tietolähde, mutta on aina mukava tavata ihmisiä kasvotusten. Usein tapaankin heidät ainoastaan juuri täällä kerran vuodessa. Ennakoivan ajon koulutuksen tarjonta messuilla on hieno juttu ja sitä tuntuu olevan riittävästi, huikkasi Matti ja jatkoi messukierrostaan.

torstai 29. tammikuuta 2009

BH koeajaa - Faros prätkäsimulaattori



(StuHill, CeeHill, Kuvat Urheilukuvat.net)

BajaHillin tietokoneista ja tietotekniikasta kiinnostunut toimittajakaksikko innostui kovasti, kun messukäytävällä vastaan tuli autokoululiiton esittelemä ranskalaisvalmisteinen Faros -moottoripyöräsimulaattori. Isot kamerat, pressikortit ja äänekkäät manööverit auttoivat jonon kiilaamisessa ja pääsimme heti vetämään simulaattorista tyypit.

Laite on tarkoitettu pääasiassa liikenteessä käyttäytymisen opetteluun, eikä sen ole tarkoitus korvata oikealla moottoripyörällä ajoa. Laitteita on kymmenittäin Yhdysvaltojen armeijalla ja poliisilla. Muun muassa Irakista ja Afganistanista palaavat sotilaat joutuvat ajamaan laitteella liikennepelin läpi, ennen kuin heidät päästetään ajamaan kotimaan kamaralle.

Tämä on ensimmäinen ajamamme simulaattori, joka mallintaa moottoripyörän ohjauksen perusasiat. Vastaohjaus toimii kuten pitääkin. Tähän päättyivätkin sitten hyvät kokemukset.

Rungon liikkeistä huomasi kallistuksen sekä kumarruksen eteen- ja taaksepäin. Kaikenlainen sivuttaisliike tai moottoripyörälle ominaisten värähtelyjen mallintaminen tuntui puuttuvan tyystin. Myös alustan ja koneen värähtelyjä ei ollut. Nopeus ei siis selvinnyt takapuolituntumalla tai grafiikan avulla, vaan se piti katsoa nopeusmittarista.

Jarrutuntumaa ei ole mallinnettu ollenkaan. Jarrutuksessa ainoa vaste oli kumarrus eteenpäin. Toki ruudulle piirtyi graafi jarruvoimasta, mutta maisemien grafiikka, jarrukahva tai alla oleva istuin eivät antaneet mitään jarrutuntumaa, vaikka kokeilimme rajuakin jarrutusta sekä hitaista että yli noin 200 km/h nopeudesta.

Myös mutkaan kanttaaminen oli oma haasteensa. Nopeuden tunteen puuttuessa kokonaan oli hyvin vaikea arvioida oikeaa ajolinjaa ja moni, joka mutkaan asti edes pääsi kaatumatta kanttasikin pyörän huomaamattaan nurin kesken mutkan.

Seurasimme sivusta useamman ja radalla aktiivisesti ajavan kuskin edesottamuksia. Harva pääsi pelin kanssa alkua pidemmälle, ennen kuin mätkähti pitkin ojien pohjia.

Koeajomme perusteella ei voi puhua simulaatiosta. Simulaatiolla tarkoitetaan todellisuuden tarkkaa mallintamista ja jäljittelyä.

Laite kaipaa parempaa dynamiikan mallinnusta. On mahdollista, että laitetta on ruvettu tekemään kinemaattisen mallin päälle ja sitä on myöhemmin jatkettu dynamiikkamallilla. Tämä epäilys herää, kun nopeuden vaikutus ajettavuuteen muuttuu vain kerralla. Hidasajo on vaikeaa ja siirtyminen suorasta ohjauksesta vastaohjauksen puolelle tapahtuu liian jyrkästi. Yli 100 000 euron laitteelta on lupa odottaa parempaa ajotuntumaa.

Vauhdin tuntua olisi helppo lisätä tausta projisoimalla kuvat valkokankaalle. Nyt laitteen mukana toimitettavat näytöt ovat eläytymisen tunteen luomiseen aivan liian pienet.

Liikenneopetuksen alkumetrien opetuksen apuna ja asennekasvatuksen välineenä laitteella lunastanee paikkansa. Tuntuman puute tekee laitteesta erittäin vaikeasti ajettavan ja siten vehje tämän kokemuksen perusteella toimii lähinnä mp-harrastusta harkitsevien pelotteluvälineenä.

Toivottavasti tämän tasoisia ja hintaisia laitteita ei tule osaksi pakollista moottoripyöräkoulutusta, loppupelissä laskun kuitenkin maksaa harrastaja.

Kehumme:
- Ohjaustuntumaa
- Laitteen käyttömahdollisuuksia asennekasvatuksen apuna varauksin
- Asiantuntevat kouluttajat

Moitimme:
- Nopeuden tunteen puutetta
- Täydellistä moottorin värinättömyyttä
- Jarrutuntuman puutetta
- Laitteen kutsumista simulaattoriksi
- Hintaa

Pohjois-Euroopan suurin mp-tapahtuma avattu

Kevään ajokauden avauspamaus on jälleen ammuttu ja moottoripyörämessut on virallisesti avattu. MP09 on 40-vuotisjuhlanäyttely ja se on jälleen kerran isompi kuin koskaan ennen.

Messuhallin kaikki tilat on käytössä, lattiapinta-alaa on yli yhdeksän jalkapallokentän verran. Näytteilleasettajia on yli 170 kappletta ja pyöriä on esillä yli 600. Messuilla on päivittäin jopa ilmaisia elokuvanäytöksiä, kuten 40-vuotia Easy Rider -elokuva 5-hallissa.

Harrastajien tarpeisiin on varattu kaksi kokonaista hallia ja kauppiaat dominoivat messukeskuksen loppuosaa. Ajonäytöksiä, dynodemoja, live-rakentelua, varaosia, palveluita ja seikkailuja, uusimmat uutuudet sekä lukuisia mallityttöjä jopa enemmän kuin muoti- ja kauneusmessuilla (tarkistettu!).

Lauantaille on odotettavissa jälleen järkyttävä ryysis. Messujen kiertäminen yhdessä päivässä rupeaa olemaan mahdotonta. Tosiharrastajan kannattaa varata hyvät kengät ja aikaa useammalle päivälle.

Kauppiaiden mukaan nyt menee todella hyvin

Marko Färm, Suzuki International Europen edustaja puhui messut avanneessa lehdistötilaisuudessa kauppiaiden näkymistä. Sekä uusien moottoripyörien että mopojen myynti on jonkin verran pudonnut kahdesta viime vuodesta. Kauppiaiden mukaan tämä ei johdu siitä, että kaikilla halukkailla jo olisi pyörä (tai kaksi) vaan pikemminkin viime kesän sateista. Moottoripyörien puolella samat viisi merkkiä, neljä Japsia ja yksi Amerikkalainen, pitävät uusien pyörien myyntitilastojen kärkipaikkaa. Kauppiaat eivät omassa osuudessaan maininneet käytettynä maahantuotujen tilastoja. Alan kasvu näkyy kuitenkin yhä useamman kauppiaan erikoistumisena pelkästään moottoripyöriin sekä suurena määränä uusia palveluja.

Moottoripyöristä elantonsa saavia on nyt Suomessa enemmän kuin koskaan! Ja tämähän on kuluttajan etu niin kauan kuin kilpailu on todellista ja kauppa käy.

Ahola kuudes hallienduron maailmancupissa Genovassa

Mika Ahola sijoittui viikonloppuna kuudenneksi hallienduron maailmancupin kauden toisessa osakilpailussa Genovassa. Cupin kokonaispisteissä kolmantena olevan Aholan kisa ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan, vaikka hän lähtikin Hondallaan finaalieriin oman karsintaryhmänsä voittajana. 

- Olen kuitenkin tyytyväinen tulokseeni. Olin ensi kauden enduro 1-luokan kuljettajista nopein, korosti Espanjaan harjoittelemaan siirtyvä kaksinkertainen maailmanmestari. 
Ahola muistuttaa, että hallienduro on täysin oma maailmansa. 

- Toissavuonna voitin Genovassa finaalin. Viime vuonna en sitten yltänyt täällä edes finaaliin asti. Tällä kertaa hallissa oli lähes samat olosuhteet kuin ulkona. Vain lumi ja jää puuttuivat. 
Kokenut enduroammattilainen Ahola, 36, koki katon alla myös jotain uutta. 

- Järjestäjä oli keksinyt uuden jutun, ”paluden”, eli suon. Ei se ihan suota ollut, mutta pehmeää mutaa kuitenkin. Vesiestekin vaikutti pitemmältä kuin aikaisempina vuosina, joten rata muuttui aika nopeasti kauttaaltaan märäksi ja mutaiseksi aiheuttaen yhteen kivikkoylämäkeen ruuhkia. Pari kuskia jäi kiinni, jonka jälkeen ohittaminen oli mahdotonta ja suma oli valmis. 

Kaksi keskeytystä ja yksi toinen sija 
Aholan osalta kaksi ensimmäistä erää päättyivät keskeytyksiin. 
- Homma lähti käyntiin yllättävän hyvin, sillä karsintaryhmän voiton ansiosta pääsin finaalissa valitsemaan ensimmäisenä paikan puomilta. Avauserän startti ei onnistunut ihan nappiin ja jäin ensimmäisen kierroksen jälkeen kivikkomäen sumaan ja edessä oli keskeytys Kärki, joka oli ylittänyt mäen ennen sumaa, sai muut kierroksella kiinni ja pääsi mäestäkin toista reunaa pitkin työntämällä läpi. Itse jäin pussiin parin kuskin taakse ja peli oli pelattu. 

Ahola koki vastaavan kohtalon myös toisessa erässä. 
- Startti oli vieläkin huonompi. Kivikkomäessä oli taas sama suma ja keskeytin jälleen. 
Viimeisessä, jo sunnuntain puolella kääntyneessä erässä Ahola pääsi esittämään todelliset taitonsa ajamalla toiseksi 24,5 sekuntia puolalaisen KTM-kuljettaja Teddy Blazusiakin takana. 
- Siinä erässä starttikin onnistui. Järjestäjä oli vihdoin tajunnut hieman helpottaa kivikkomäkeä, jolloin sumaakaan ei enää syntynyt ja nousin hyvällä ajolla lopulta kakkoseksi. Tosin hyvä ajo tässä kisassa tarkoitti silti kauheaa rämpimistä. Kivaa ei ollut varmaan kenelläkään, paitsi tietysti yleisöllä, heitti Ahola. 

Cervantes hallitsee cupia 
Genovan tapahtumia hallitsi viime vuoden puolella Barcelonassa ajetun avausosakilpailun tapaan espanjalainen Ivan Cervantes. Hän voitti KTM:llä kaksi ensimmäistä erää ja oli viimeisessä neljäs. 
Cervantes haki Italiasta 38 maailmancupin pistettä. Blazusiak oli toinen 33:lla ja Aholan tiimikaveri, italialainen Fabio Mossini kolmas 28 pisteellä. 

Kahden nollaerän jäljiltä tililleen 12 pistettä kirjauttaneen Aholan edelle kärkitrion lisäksi ehtivät Betalla ajava britti Dougie Lampkin ja KTM:ää kuskaava Xavier Galindo. Enduropakkaa vierailevana tähtenä hämmentänyt trialin seitsenkertainen maailmanmestari Lampkin teki Genovassa varsin tasaista ja vakuuttavaa työtä taiteilemalla finaalierissä sijat 3-5-3. Maailmancupin voitto on käytännössä kahden kuljettajan, Cervantesin ja Blazusiakin välinen kauppa, kun sarjasta on ajamatta enää Madridin osakilpailu 7. helmikuuta Espanjassa. Cervantesilla on koossa 78 pistettä, eli 13 Blazusiakia enemmän. 

Cup-pronssia viime vuodelta puolustava Ahola ajaa jälleen himmeimmästä mitalista. Aholalla on koossa 37 pistettä samoin kuin Mossinilla ja Galindolla. 

Hallienduron maailmancupin 2/3 osakilpailu Genova, Italia: 
1. Ivan Cervantes Espanja, KTM 38 pistettä (15+15+8) 
2. Tadeusz Blazusiak Puola, KTM 33 (8+10+15) 
3. Fabio Mossini Italia, Honda 28 (12+12+4) 
4. Dougie Lampkin Iso-Britannia, Beta 26 (10+6+10) 
5. Xavier Galindo Espanja, KTM 15 (5+5+5) 
6. Mika Ahola Suomi, Honda 12 (0+0+12) 
7. Alessandro Botturi Italia, KTM 10 (0+8+2) 
8. Thomas Oldrati Italia, KTM 10 (4+0+6) 
9. Simone Albergoni Italia, KTM 9 (2+4+3) 
10. Rodrig Thain Ranska, TM 7 (6+1+0) 
11. Greg Evans Iso-Britannia, KTM 6 (3+2+1) 
12. Sebastien Guillaume Ranska, Husqvarna 3 (0+3+0) 
13. Julien Gauthier Ranska, Honda 1 (1+0+0) 

Maailmancupin pistetilanne 2/3 osakilpailun jälkeen: 
1) Cervantes 78, 2) Blazusiak 65, 3) Ahola, Mossini ja Galindo 37, 6) Oldrati 29, 7) Lampkin 26, 8) Botturi 25, 9) Evans 13. 

Maailmancupin 3/3 osakilpailu: 7.2. Madrid, Espanja.

Himmanen viides trialin PM-hallissa


Henri Himmanen, 23, sijoittui viidenneksi sunnuntaina Tukholmassa ajetussa trialin avoimessa PM-hallikisassa. Kisan voittajaksi taiteili britti Alexz Wigg. - Hallikisat ovat tapahtumina hienoja ja erilaisia ulkokilpailuihin verrattuna, mutta minulle ne eivät tunnu sopivan. Tukholmassakin ajaminen vaikutti hirveän vaikealta, kertoi Himmanen.

Viime kaudella EM-hopeaa saavuttaneen Wiggin takana seuraaville sijoille ajoivat isäntämaan Fredrik Johansson ja britti Jack Challoner. Himmasen edelle ehti edelleen Ruotsin Emil Gyllenhammar. Kolmas ruotsalainen, eli Adam Thiger pysyi suomalaisen takana.

- En voi olla tyytyväinen tuohon suoritukseen ja sijoitukseen. Minulla oli ongelmia saada pakettia kasaan. Syyt siihen taisivat löytyä henkiseltä puolelta, arvioi Himmanen kisakauden avannutta ajosuoritustaan.
MM- ja EM-sarjaan valmistautuva Himmanen lähtee ensi keskiviikkona Firenzeen, jossa hän harjoittelee ja hakee lähiviikot tuntumaa uuteen Beta-pyörään. MM-kausi käynnistyy 4. huhtikuuta Irlannissa.

- Sitä ennen minulla on tarkoitus hankkia kilpailukokemusta Italian mestaruussarjasta, suunnittelee joulukuussa jatkosopimuksen italialaisen Miton Top Trial Teamin kanssa solminut Himmanen.

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Huolto- ja varaosamyynti vetää edelleen


Moottoripyörä- ja mopomarkkinoiden notkahdus ei suista moottoripyöräalaa epätoivoon. Positiiviset odotukset näkyvät huomenna avautuvilla moottoripyörämessuilla aikaisempaa suurempana näytteilleasettajamääränä.

Uusia moottoripyöriä rekisteröitiin viime vuonna 11,4 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2007. Mopojen osalta ensirekisteröinti notkahti kahdeksan prosenttia. Manner-Suomen moottoripyöräkanta oli vuodenvaihteessa 203 698 kappaletta, mikä on väestön määrään nähden suuri.

– Vaikka kuluttaja saattaa siirtää uuden ajokin hankkimista parempien aikojen toivossa, kanta vaatii huoltoa, varaosia ja rengaspalveluita. Tämä pitää markkinat käynnissä, kertoo MP-Kauppiaat ry:n toiminnanjohtaja Jorma Vasama.

MP 09 näyttelytoimikunnan puheenjohtaja Marco Färm pitää pudotuksen suurimpana syynä viime ajokauden huonoa keliä.
– Alkuvuoden tunnelma on ollut positiivinen, pyöristä ollaan kiinnostuneita ja kauppa käy. Sekä maahantuojat, että kauppiaat ov

maanantai 26. tammikuuta 2009

Omituinen taitaja Mäntästä

(26.01.2009 MotoMatti,Janne Leiman)



Janne Leimanin nelitahti-Jawassa ei siis oikeastaan ole mitään uutta, mitä ei olisi keksitty jo kauan sitten. Tosin ei siinä ole mitään tarpeetontakaan. Paitsi ehkä rakentaessa on ollut tavallista enemmän haastetta saada nuo kaikki osat toimimaan yhdessä siten, että pyörä olisi nopeakulkuinen, ajo-ominaisuuksiltaan hyvä ja täyttäisi maantieliikenteeseen tarkoitetun ajoneuvon lainsäädännölliset vaateet.

Ei siis riitä että on ”kivoja osia” tallin nurkassa ja taito hyppysissä. Pitää olla myöskin kunnossa olevat suhteet viranomaisten suuntaan ja taito ottaa huomioon lainsäädäntö ja sen suomat mahdollisuudet ettei tule tehtyä pelkkää näyttelyesinettä joka, sivumennen sanoen, on moottoripyörien rakentelukulttuurissa jossain määrin nostanut päätään. Kyllähän esine voi olla kaunis, mutta jos se sopii vain olohuoneen koristeeksi tai näyttelyständin vetonaulaksi on jokin varsin tärkeä osa-alue jäänyt huomioimatta. Vai onko kyse vain henkisestä laiskuudesta?
Byrokratian rattaat ovat raskaat

Maassamme on vallinnut, ja osin vallitsee vieläkin, ammoisista ajoista perua oleva byrokraattinen asenne uutta ja erilaista kohtaan. Ehkäpä toisen maailmansodan jälkeen oli vielä perusteltua rajoittaa moottoripyörien tuontia valuuttapaon ja poliittisten realiteettien perusteella.

Seitsemänkymmentäluvun alusta alkaen on moottoripyöräharrastus saanut päällensä negatiivista leimaa. Korkea moottoripyörien hinta johtuu silloisesta perustelusta niiden vaarallisuudesta käyttäjälleen. Lainsäädännön kautta laitettiin sellaiset verot, että oksat pois! Ei siis puututtu turvattomuuden syihin eli kuljettajan kykyihin hallita ajoneuvoaan vaan yritettiin jopa kieltää yli 250 -kuutioisten moottoripyörien myynti muille paitsi viranomais- ja ammattikäyttöön.

Veroasiaa, joka ei ole vieläkään kunnossa, on vatvottu siitä lähtien lähinnä uutena maahantuotujen moottoripyörien osalta. Moottoripyörien rakentelu, valmistamisesta puhumattakaan, on ollut käytännössä lainsäädännöllä luokiteltu kautta vuosien rikolliseksi tai rankaistavaksi toiminnaksi. Erityisesti verolainsäädännön osalta.

Verokarhun kaatajat
Nöyrä kansa jaksoi kantaa iestään pitkään kunnes viime vuosituhannen loppupuolella joukko innokkaita, silloin nuoria ja vihaisia miehiä, perusti Muunneltujen Moottoripyörien Yhdistyksen ajaakseen moottoripyörien rakentelua edistävää toimintaa. Taidon, tietämyksen, keinojen ja suhteiden kehittymisen myötä MMAF on edennyt sille tasolle jolloin jopa lainsäädäntöön liittyviä asioita valmistellaan yhdistyksen sisällä ja toimitetaan valtionhallintoon hyväksyttäväksi kuten toisaalla tässä julkaisussa mainitaan.

Tuloksia nähtävissä
Näin siis Jannen Jawa ja jo lukuisa joukko muita vahvasti rakenneltuja moottoripyöriä on mahdollista saada rekisteröityä maantieliikenteeseen ilman raskaita seurauksia esimerkiksi verottajan taholta. Tilanne ei kuitenkaan ole vielä niin hyvä kuin edellä olevasta voisi päätellä vaan vielä on lainsäädännössä sellaisia yksityiskohtia joiden ylläpitämiseen ei ole perusteluja tai perustelut ovat vanhenneet. Näihin seikkoihin sekä viranomaisten tulkintoihin niistä MMAF aikoo puuttua edelleenkin saavuttamansa tietotaidon avulla.

2009 MP-näyttelyssä muunnelluille pyörille on varattu oma halli numero 4 messukeskuksen toisessa kerroksessa. MMAF:n osasto (4d11) on tämän rakennettujen pyörien hallin keskeisellä paikalla. Jannen ahdettu Jawa tullaan myös näkemään tällä osastolla.
JL Meccanica Jawa 500

JL Mekaniikka http://jlmeccanica.blogspot.com/ on yhden miehen yritys, joka on toiminut epävirallisesti noin 20 vuotta ja päätoimena muutaman vuoden.
Jawan rakentaminen alkoi joskus -90 luvun alussa, ajatuksesta tehdä perinteinen Cafe Racer. Yksisylinterinen nelitahtikone oli suunnitelmissa alusta asti. Japsien koneet kiinteine laatikkoineen eivät istuneet kuvaan ja brittien vanhat paukuttimet tuntuivat toivottoman tehottomilta. Nykyään saa jo esimerkiksi Manxin tai G50:n yli 60 hevosvoimaisena uustuotanto versiona. Hinnat näille ovat tosin 20 000 euron luokkaa, saman tehoisen Jawan saa Speedway tarvike Kortelaiselta Pirkkalasta murto-osalla tästä.

Kun hollantilainen Jan Honee kilpaili juuri niihin aikoihin ahdetulla Jawa-pohjaisella kiihdyttimellä, syntyi ajatus lisätä suunnitelmiin mekaaninen ahdin. Se tehtiin lyhentämällä Volumexia 32 mm, että tuotto saatiin sopivaksi 500 cc:n koneelle. BSA:n Pre-Unit vaihdelaatikko ostettiin Hannu Kolmilta ja speedway Jawan kytkin Kaj Laukkaselta. Ensiöveto koneistettiin teollisuusosien aihioista.

Tekniikkapaketin ympärille taivutettiin sitten runko saumattomasta putkesta, ja soviteltiin siihen Marzocchin USD keula ja yksipuolinen takahaarukka. Jarruja on ollut käytössä monia versioita, eikä nykyinenkään yhdistelmä välttämättä ole lopullinen, eteenkin olisi mukava saada rumpujarru.

Muutama vuosi sitten lisättiin omaa tuotantoa oleva ilokaasujärjestelmä, toimivaa manuaaliventtiileillä kun ei ole -70 luvun jälkeen kaupan ollut. Tankkia, lokasuojia, satulaa ja muuta ulkoista ilmettä on muutettu vuosien kuluessa moneen otteeseen.

Pyörä valmistui kesäksi 1995, jonka jälkeen se on ollut joka vuosi ajossa. Tiheä huoltoväli on tosin viime vuosina rajoittanut ajamista.

Yrityksen valmistama toinen pyörä, JL Meccanica Corse puolestaan löytyy osastolta 1a11.

Tekniikkaa
Jawa type 891 moottori, Dohc, 493cc, teho vakiona 53 hv / 8400 rpm, muutosten jälkeen ei ole mitattu
Puristussuhde laskettu 9.5:1, kansi muutettu kahdelle tulpalle, nokat ajoitettu hiukan lyhyemmälle overlapille. 

Bosch magneetosta tehty laturi VaPe säätimellä, sytytys Ignitech TCIP-4, N-D magneettianturilla, joka alkuperäisen magneeton paikalla

Ensiöveto omavalmiste, Jawa speedway kytkin
BSA Pre-Unit vaihdelaatikko, Slick Shift muutos, lisäksi hiottu kytkentähampaita.
Hydraulinen kytkin

Lyhennetty Volumex ahdin, kiertotilavuus 700cc, ahtopaine 0.9bar (0.8:1 välityssuhteella), DellOrto DHLB35 kaksikurkkuinen kaasutin

Omavalmiste ilokaasujärjestelmä manuaalisilla venttiileillä, käyttö kytkinkahvan alla olevalla vivulla
Pakoputki 50mm:n AISI409 putkea, lyhennetty Supertrappin megafoni

sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Jawan juuret ovat Saksassa

(25.01.2009 MotoMatti)



Yleisin moottoripyörämerkki 60-luvun Suomessa, Jawa on tuttu, varsinkin suurille ikäluokille, edullisena ja vaatimattomana käyttöpyöränä. Ehkä siitä johtunee ,että merkillä on varsin heikko maine kansan keskuudessa ja käytössä rikkoutuneet tai loppuun kuluneet yksilöt ovat saaneet pääosin maatua rauhassa latojen ja pihasaunojen seinustoilla.

Toki muutamia asianharrastajiakin löytyy, jotka innolla keräilevät ja entisöivät näitä jopa parempaan kuntoon kuin tehtaalta alun perin lähtiessään olivat. Varsinainen syy siihen, miksi näitä kaksitahtisia Jawoja Suomessa oli aikanaan niin paljon, löytyy kansan köyhyydestä ja sodan jälkeen, aina kuusikymmenluvulle asti vaikuttaneen, tuontisäännöstelylain määräykset. Vain Itä-Euroopasta sai tuoda ylellisyyshyödykkeitä, kuten moottoripyöriä, kohtuullisen vapaasti.

Jawalla on kuitenkin myös toinen historia menestyksekkäitten kilpapyörien ja niiden moottorien rakentajana. Speedway-kisoja seuranneet ovat varmaan huomanneet että Jawa-merkkisellä kalustolla on merkittävä osa tässä moottoriurheilumuodossa. Eikä ollenkaan vaatimaton. Myös maastossa ja asfalttiradoilla menestystä on ollut. Jawa elää merkkinä edelleen.

Pyörämerkin juuret pesivät Saksassa. 1902 valmistuivat Wanderedin tehtaalta ensimmäiset yksisylinteriset 300 – 400 cm3 nelitahtimoottoripyörät ja myöhemmin hieman isommat V-twinit. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tuotanto jatkui vuoteen 1929 asti Saksassa, jolloin Tsekkiläinen asetehtailija F. Janecek osti valmistuslisenssin ja tuotantolaitteet. Wanderedin valmistus Saksassa päättyi tähän mutta jatkui Janecekin tehtaalla Prahassa. Jonkin ajan kuluttua tuotteelle tuli nimiyhdistelmä  Jawa.

Aluksi Jawan pääsuunnittelijana toimi englantilainen G-W Patchett, joka saikin aikaan menestyksekkäitä kilvanajopyöriä. Myös Villiersin lisenssillä valmistui kaksitahtisia pyöriä. Tehdas siirtyi vähitellen omaan suunnitteluun myös moottoreiden osalta, kun tsekkiläinen suunnittelija V. Sklenar suunnitteli kilpakäyttöön tarkoitetut mekaanisesti ahdetut 348 ja 498 -kuutioiset moottorit. Myös ahtamattomat versiot valmistettiin.

1945 Jawan tehtaat kansallistettiin ja siihen samalla sulautettiin myös muita merkkejä. Siviilipuolelle ei juurikaan valmistettu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta muita kuin pienitilavuuksia kaksitahtipyöriä. Kilpailupuolella sen sijaan nelitahtitekniikan kehitys jatkui menestyksekkäästi.

Lähdetiedot: Tekniikan Maailma, E. Tragatsch: Encyclopedia of Motorcycles, VMPK: Huimapyörä ja Motomatin omat arkistot.

torstai 22. tammikuuta 2009

40-vuotias moottoripyöränäyttely aloittaa pyöräkauden


(22.01.2009 Janne Tervola)

Helsingin Messukeskuksessa nähdään 29.1.-1.2.2009 kaikkien aikojen suurin näyttely ja uutta ohjelmaa. Nyt rakennetut pyörät ovat saaneet kokonaan neloshallin messukeskuksen yläkerrasta. Messukeskuksessa näkee pitkän tauon jälkeen myös moottoripyörän dynamometriajoja. Viimevuotiseen tapaan nähdään myös työnäytöksiä.

MP-messuille osallistuu American Chopper -TV-sarjassa esiintyvä ja kustomointipaja Orange County Choppers:in perustaja Paul Teutul, Sr. Ensi kertaa Suomessa vieraileva Paul Sr. esiintyy MP-messujen Rakennettujen Hallissa perjantaina 30.1. kello 14 ja lauantaina 31.1. kello 12.

Pohjoismaiden suurimmassa, yli 12 000 neliömetriä kattavassa moottoripyöränäyttelyssä on mukana 165 näytteilleasettajaa ja yhteensä noin 600 moottoripyörää, mopoa, skootteria ja maastoajoneuvoa. Esittelyhallista löytyvät kotimaassa myydyt merkit.

MP 08 -messuihin osallistui helmikuussa 2008 lähes 75 000 kaksipyöräisten ystävää. Suosituin messupäivä lauantai sai liikkeelle peräti 36 000 kävijää. Järjestäjä suosittelee ruuhkien vuoksi kaikkia kynnelle kykeneviä saapumaan tapahtumaan torstaina, perjantaina tai sunnuntaina.

MP 09 Moottoripyöränäyttely Helsingin Messukeskus 29.1.-1.2.2009

Avoinna:to 29.1.klo 14-20
pe 30.1.klo 10-20
la 31.1. klo 9-18
su 1.2.klo 10-17

Paikka: Helsingin Messukeskus, Messuaukio 1, 00520, Helsinki Sisäänpääsy: Pääsymaksu 13 ¤, opiskelijat, eläkeläiset ja lapset (7-15 v.) 9 ¤

Suomen moottoripyöräurheilulla kolmen MM-kullan vuosi


Suomalaisella moottoripyöräurheilulla kulkee lujaa. Kansainvälinen menestys sai vuonna 2008 jatkoa kolmen maailmanmestaruuden ja lukuisten muiden arvokisamitalien muodossa.
- Takana on hyvä vuosi. Suomi on pitänyt pintansa kansainvälisellä tasolla, jossa kilpailu kiristyy ja taso laajenee vuosi vuodelta, sanoo Suomen Moottoriliiton toimitusjohtaja Kurt Ljungqvist.
Ljungqvist kertoo kantaneensa suurtakin huoltakin siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tähän liitto on valmistautunut satsaamalla vahvasti valmennukseen.
- Valmennuksen hedelmiä ei poimita välttämättä vielä aivan lähivuosina, mutta odotukset ovat korkealla. Uskon vakaasti, että pystymme säilyttämään asemamme kansainvälisellä kentällä. Esimerkiksi endurossa tulevaisuus näyttää valoisalta. Siitä iso kiitos kuuluu lajin kansallisissakin kisoissa esimerkillisesti vieraileville lajin monille suomalaisille esikuville, jotka jatkavat edelleenkin komeaa uraansa MM-tasolla, toteaa Ljungqvist.
Enduro ja rr lippulaivoina
Vuoden 2008 maailmanmestaruuksista pitivät huolen Suomen paraatilajin enduron edustajat Mika Ahola ja Samuli Aro, sekä ratamoottoripyöräilyn sivuvaunukaksikko Pekka Päivärinta-Timo Karttiala.
Arolle MM-kulta oli jo viides henkilökohtainen ja Aholalle toinen peräkkäinen. Tulevalla kaudella uuden purkkiorjan kanssa kisaava Päivärinta ja Karttiala kirkastivat mitalinsa värin ensimmäisen kerran kultaiseksi.
Vahvaa enduromenestystä täydensivät luokissaan MM-hopealle ajaneet Juha Salminen ja Marko Tarkkala. Ratamoottoripyöräilyssä puolestaan Karttialan ja Päivärinnan lisäksi vakuuttavaa jälkeä tekivät MotoGP-luokkaan 250-kuutioisten MM-pronssimitalistina tiensä raivannut Mika Kallio, sekä tallipäällikkö Aki Ajo.
Ajon johtama Ajo Motorsport valloitti MotoGP-sarjan 125-kuutioisten luokan maailmanmestaruuden ranskalaiskuljettaja Mike Di Meglion kanssa. Moottoriliitto muisti Ajoa ansaitusti moottoriurheilun kansainvälisillä suurteolla.
Kallion lisäksi MM-pronssille ylsivät moottorikelkkailija Niko Korsumäki, sekä jääspeedwayn joukkue Antti Aakko, Tommy Flyktman, Kai Lehtinen.
Ajon tiimin malli hyvä esimerkki myös muille
- Aki Ajon aikanaan tekemä rohkea veto lähteä maailmalle on mahdollistanut myös Kallion menestyksen. Loistava juttu molempien osalta, korostaa Ljungqvist.
Ljungqvist heittää ajatuksen Ajon osoittamasta mallista myös muille, kuten Suomen takavuosien ehdottomaan menestyslajiin motocrossiin, jossa tie terävimmälle huipulle on muodostunut entistäkin kivikkoisemmaksi. Suomesta löytyy edelleen taitoa ja potentiaalia, mutta taloudellinen tilanne on vaikea.
- Tilanne on oikeastaan huolestuttava pohjoismaissa yleensäkin. Eli mistä löytyy nykyään se raha, että kuljettaja pääsee edes kokeilemaan MM-tasolle. Tässä mielessä EM-sarjan ja siellä annettavien näyttöjen merkitys korostuu entisestään, uskoo itsekin aikoinaan MM-sarjassa kilpaillut Ljungqvist.
Suomalaisen motocrossin kirkkaimmiksi tähdiksi jäivät kokenut Antti Pyrhönen ja nuori lupaus Harri Kullas sen jälkeen, kun Matti Seistola päätti vaihtaa lajia enduroon. Pyrhönen ja Kullas nähdään kansainvälisellä tasolla tositoimissa kotiyleisön edessä 23. elokuuta Vantaalla, jossa ajetaan MX3-luokan MM-sarjan MX2-luokan EM-sarjan arvopisteistä.
Riihimäki isännöi puolestaan enduron MM-osakilpailua 13.-14. kesäkuuta. Suomeen vuodeksi 2009 kaavailtu kolmas MM-tason kilpailu, Tuurin snowcross on peruutettu sikäläisten järjestäjien taholta taloudellisiin syihin vedoten. Tuurin MM-osakilpailun päivämäärä oli 14. maaliskuuta.
ARVOMITALISTIT 2008
MM-MITALISTIT
Road racing: Sivuvaunut, MM-kulta: Pekka Päivärinta Sivuvaunumatkustaja, MM-kulta: Timo Karttiala
250 cc: MM-pronssi: Mika Kallio
Enduro: Enduro 1, MM-kulta: Mika Ahola Enduro 2, MM-hopea: Juha Salminen Enduro 3, MM-kulta: Samuli Aro Enduro 3, MM-hopea: Marko Tarkkala
Jääspeedway: MM-joukkuepronssi: Antti Aakko, Tommy Flyktman, Kai Lehtinen. Joukkueenjohtaja Ilkka Ahlgren
Snowcross: MM-pronssi: Niko Korsumäki
Enduro MM-suoritusmitali: Kuuden päivän ajo, MM-kulta: Roni Nikander, Antti Hellsten, Olli Turma,Valtteri Salonen, Juha Salminen, Marko Tarkkala, Kari Tiainen, Oskari Kantonen, Ari Jauhiainen, Miko Mellin MM-hopea: Jukka Pylväs, Juha Punkki, Jarkko Vainio MM-pronssi: Reijo Karppinen
Kansainvälinen moottoriurheilun suurteko: Aki Ajo
Ansiokas toiminta Suomen Moottoriliiton hyväksi: Anne Suominen
EM-MITALISTIT
Drag Racing: Pro Stock, EM-kulta: Fredrik Fredlund
Ruohorata: EM-pronssi: Rene Lehtinen
Jääspeedway: EM-pronssi: Antti Aakko
EUROOPAN CUP
Road Racing classic: RR Classic 2 alle 175 cc, pronssi: Kaarlo Salonen RR Classic 3 250 cc, kulta: Pentti Elo. Pronssi: Risto Salovaara RR Classic 4 350 cc, kulta: Pentti Elo. Hopea, Juha Tiilikka
RR Classic 5 500 cc., kulta: Osmo Partti. Pronssi: Timo Savenius RR Classic 7A yli 250 ksm, hopea: Jussi Luoma Classic 8B SV, kulta: Teemu Töyriluoma /Veli Suutari
Snowcross: Kulta: Tomi Ahmasalo. Hopea: Janne Jurvelin. Pronssi: Ville Ylianttila
FIM Meritumit: Supreme: Lauri Partanen (osallistunut FIM-Rallyyn 30 kertaa) Kulta: Reijo Vartiainen (osallistunut FIM-Rallyyn 15 kertaa) Co-Meritum: matkustaja Irma Vartiainen Hopea: Mikko Savijärvi (osallistunut FIM-Rallyyn 10 kertaa) Pronssi: Pekka Lankinen (osallistunut FIM-Rallyyn 5 kertaa)
PM -MITALISTIT
Road racing: Minimoto Junior A, PM-kulta: Patrik Pulkkinen. PM-pronssi: Sebastian Norrgrann
Drag racing: Super Gas Bike, PM-kulta: Petri Määttä. PM-hopea: Teemu Suuriniemi, PM-pronssi: Timo Savolainen
Motocross: Sivuvaunut, PM-kulta: Marko Dammert Sivuvaunumatkustaja, PM-kulta: Mika Hietala
Supermoto: S1, PM-kulta: Mauno Hermunen. PM-hopea: Toni Klem. PM-pronssi: Ari Åstedt S2, PM-kulta: Mauno Hermunen. PM-hopea: Kalle Toronen. PM-pronssi: Ville Jauhiainen
ATV 450, PM-kulta: Jussi Honka. PM-hopea: Jani Aronen. PM-pronssi: Mika Mannonen ATV open, PM-kulta: Markus Huttunen. PM-hopea: Janne Rantala. PM-pronssi: Tapani Kangasniemi
Trial: PM-pronssi: Henri Himmanen Veteraanit, PM-kulta: Staffan Floessell Maajoukkue, PM-hopea: Henri Himmanen, Samuli Magga, Jussi Jokinen, Jussi Haapanen. Joukkueenjohtaja Staffan Floessell Maajoukkue (nuoret), PM-pronssi: Pilke Oja, Teemu Koreemäki, Jere Karjalainen, Janne Suominen. Joukkueenjohtaja Harri Oittinen
Maarata: PM-kulta: Aki-Pekka Mustonen
Jääspeedway: PM-kulta: Antti Aakko
SM-MITALISTIT
Road racing: GP 125, SM-kulta: Erno Kostamo, Kiteen Moottoripyöräklubi Superstock 600 SM-kulta: Erkka Korpiaho, Turun Moottorikerho Superbike SM-kulta: Kari Vehniäinen, Konneveden Moottorikerho / UA GP 250, Suomen Cup: Mika Vainikka, Riihimäen Moottoripyöräkerho Kahvakopla Supersport B, Suomen Cup: Niko Peltonen, Helsinki Racing Club Superbike B, Suomen Cup: Matteo Mossa, Touring Finlandia Moottorikerho Sivuvaunut, Suomen Cup: Petri Makkula, Hämeen Moottorikerho Sivuvaunumatkustaja: Juha Nikkanen, Tuusulan Moottorikerho
Minimoto: Junior B, Suomen Cup: Sami Laaksonen, Vantaan Moottorikerho Senior Midi, Suomen Cup: Joakim Niemi, Helsinki Racing Club
Drag racing: Street Bike, SM-kulta: Jyrki Sinisalo, Finnish Drag Bike Association Super Pro Street Bike, SM-kulta: Juha Ollikainen, Finnish Drag Bike Association Pro Street Bike, SM-kulta: Sami Vittaniemi, Vantaan Moottorikerho Super Gas Bike, SM-kulta: Petri Määttä, Taivalkosken Moottorikerho Pro Harley Drags SM-kulta: Ismo Mäenpää, Finnish Drag Bike Association Street Harley Drags, Suomen Cup: Rami Mäenpää, Finnish Drag Bike Association
Motocross: MX 1, SM-kulta: Antti Pyrhönen, Hyvinkään Moottorikerho MX 2, SM-kulta: Tommi Mäkinen, Pohjois-Karjalan Moottorikerho Nuoret, SM-kulta: Ludde Söderberg, Helsingin Moottorikerho Sivuvaunut, SM-kulta: Marko Dammert Orimattilan Toive Sivuvaunumatkustaja: Mika Hietala, Orimattilan Toive C/A 80 ksm, Suomen Cup: Atte Jousi, Hyvinkään Moottorikerho
Veteraanit MXV 40, Suomen Cup: Kari Rantanen, Tampereen Motocross MXV 50, Suomen Cup: Timo Remes, Tuusulan Moottorikerho
Supermoto: Open, SM-kulta: Kalle Toronen, Karhulan Moottorikerho
Trial: SM-kulta: Henri Himmanen, Helsingin Moottorikerho C, Suomen Cup: Timo Myöhänen, Vammalan Moottorikerho +40, Suomen Cup: Harri Oittinen, Tervakosken Moottorikerho B, Suomen Cup: Kari Tuominen, Tervakosken Moottorikerho
Enduro: 125, SM-kulta: Riku Nikander, Nummelan Moottorikerho Avoin, SM-kulta: Marko Tarkkala, Riihimäen Moottoripyöräkerho Kahvakopla 250 4T, SM-kulta: Petteri Silvan, Jämsän-Seudun Moottorikerho Nuoret, SM-kulta: Roni Nikander, Nummelan Moottorikerho
Veteraanit 40, Suomen Cup: Jukka Aures, Helsingin Moottorikerho 50, Suomen Cup: Hannu Kormano, Salpausselän Moottorikerho
Speedway: SM-kulta: Juha Hautamäki, Seinäjoen Moottorikerho Nuoret alle 21 v., SM-kulta: Teemu Lahti, Kuusankosken Moottorimieskerho 80 ksm, Suomen Cup: Mika Loppi, Seinäjoen Moottorikerho
Maarata: Mestari: Gert Riss, Saksa
Jääspeedway: SM-kulta: Antti Aakko, Oulun Moottorikerho
Jäärata: A JR1, SM-kulta: Timo Vesalo, Kuopion Moottorikerho A JR2, SM-kulta: Kari Vehniäinen, Konneveden Moottorikerho/UA A JR3, SM-kulta: Kari Vehniäinen, Konneveden Moottorikerho/UA Sivuvaunulliset, SM-kulta: Jani Aronen, Nurmijärven Moottorikerho Sivuvaunumatkustaja: Kristian Selenius, Helsingin Moottorikerho
ATV Motocross, SM-kulta: Helari Järv, Viro Supermoto, SM-kulta: Jussi Honka, Steelcross Raahe Jäärata, SM-kulta: Sami Kemppainen, Varkaus Racing Team
KERHOJOUKKUEET
Motocross: Kerhojoukkueiden SM-kulta, Hyvinkään Moottorikerho: Matti Seistola, Antti Pyrhönen, Marko Kovalainen. Joukkueenjohtaja Kari Kiivanen
Trial: Kerhojoukkueiden SM-kulta, MP-Taito: Jussi Jokinen, Mika Kivelä, Saku Suvanto, Ossi Nurminen
Enduro: Kerhojoukkueiden SM-kulta, Riihimäen Moottoripyöräkerho Kahvakopla: Marko Tarkkala, Jussi Heikkonen, Mika Karma
Speedway: Pariajo SM-kulta, Seinäjoen Moottorikerho: Kaj Laukkanen, Juha Hautamäki, Petteri Koivunen. Joukkueenjohtaja Mikko Koskinen Kerhojoukkueiden SM-kulta, Seinäjoen Moottorikerho: Juha Hautamäki, Kaj Laukkanen, Rene Lehtinen, Joni Keskinen,Niko Siltaniemi, Petteri Koivunen. Joukkueenjohtaja Mikko Koskinen

tiistai 13. tammikuuta 2009

Kohtauksia eräästä autovero-oopperasta

Autovero-ooppera jatkuu 51 vuotta vanhasta historiastaan tutuilla linjoilla. Laki valmistellaan virkakabineteissa ja tuodaan viime tingassa eduskunnan käsiteltäväksi. Uusin lakiehdotus paketoitiin mm. vihreiden arvojen parantamisen alle. Jos sitten erehtyy tätä pakettia vastustamaan, niin leimautuu helposti ympäristöstä välinpitämättömäksi saastuttamisen kannattajaksi. Samalla vastustaja tulee sotkeneeksi valtion budjetin, sillä kysymys on ns. budjettilaista, joka on pakko käsitellä ennen kuin budjetista voidaan päättää. Tällaisessa tilanteessa eduskunnasta ei siis tahdo löytyä vastapainetta valtionvarainministeriön virkahenkilöiden toimille vaan lakimuutos nuijitaan enemmittä keskusteluitta läpi.

Lähes sama menettelytapa toteutuu vuodesta toiseen jokaisen autoverolain muutoksen yhteydessä. Milloinkaan ei ehditä keskustelemaan kunnolla muutosesityksen sisällöstä ja todellisista vaikutuksista, saati sitten autoverolain muista ongelmista.

Motskareita koskevia muutoksia

Muutamia muutoksia on kuitenkin luvassa. Ensinnäkin ELV (autoveron arvonlisävero) poistuu, mutta itse autoveroa nostetaan vastaavasti. Toiseksi ns. mallikohtaisista veroprosenteista luovutaan ja kaikki niin uusina kuin käytettyinäkin verotettavat moottoripyörät verotetaan jatkossa suoraan lakiin kirjoitettujen veroprosenttien mukaan. Ennen vuotta 2003 valmistettujen prätkien laissa säädetty verokanta hieman kevenee kolme prosenttiyksikköä. Riippuen merkistä, mallista ja vuosimallista verorasitus saattaa hieman keventyä tai kiristyä. Prätkien kohdalla kovin suurista summista ei kuitenkaan ole kyse. Ikävin asia tässä on se, että myös vm. 1958 vanhemmat sekä vm. 1958-1973 prätkät verotetaan jatkossa laissa säädettyjen prosenttien mukaan. Koska vanhan raudan verotusarvo määritetään kuitenkin kuten ennenkin ikävähennysjärjestelmän mukaan, ei veroprosenttien kiristymisellä ole käytännössä suurta merkitystä.

Veron perustan muuttamisesta seuraa mielenkiintoinen tilanne käytettyjen maahantuonnin kannalta. Eurooppaoikeuden perusteellahan käytettyjen maahantuomisen yhteydessä ei veroa saa periä enempää, kuin on vastaavassa jo aikaisemmin maahantuodussa jäljellä. Nyt kun mallikohtaisista veroprosenteista luovuttiin, mutta mitään muuta muutosta veron perusteeseen (ajoneuvon rekisteröinti käytettäväksi liikenteeseen) ei tehty, voidaan perustellusti kysyä, täyttääkö uusi laki EU-oikeuden vaatimukset syrjimättömästä verokohtelusta.

Kapuloita muiden pinnoihin

Hallituksen esitys autoverolain muuttamiseksi oli totuttuun tapaan pitkähkö ja maallikolle käytännössä mahdoton ymmärtää. Yllä mainitun EU-oikeudellisen ongelman lisäksi siihen sisältyi useita muitakin ongelmia, mutta niihin ei eduskuntakäsittelyssä puututtu huolimatta siitä, että muutamat lausunnonantajat MMAF ja SMOTO mukaan lukien kiinnittivät niihin huomiota. Seuraavassa tiivistettynä pari otetta oopperan libretosta.

Ammatikseen käytettyjä ajoneuvoja maahantuovien kannalta lainmuutoksessa on koukku. Jos maahantuoja ei ole tullissa rekisteröity verovelvollinen niin autoveroa ei katsota arvonlisäverotuksessa läpikulkueräksi. Toisin sanoen pienkauppiaiden on tulevaisuudessa pakko joko rekisteröityä tulliin tai myydä ajoneuvo tax-freenä. Muuten he joutuvat maksamaan ALV:n myös autoverosta - siis siitä samasta autoverosta, jota lainmuutoksella jo korotettiin ALV:n osuuden verran. Tavallaan ALV kannetaan siis näissä tilanteissa autoveron osuudesta kahteen kertaan! Luonnollisesti tämä on EU-oikeuden mukaan tuonnin rajoitusta vaikutuksiltaan vastaava toimenpide, mutta moinen pikkuseikka ei tuntunut kiinnostavan sen enempää virkamiehiä kuin kansanedustajiakaan.

Verotusarvon (yleinen vähittäismyyntiarvo) osalta lakia täsmennettiin siten, että ajoneuvon oma kauppahinta ei missään tapauksessa voi enää olla verotusarvon määrittämisen lähtökohtana. Käytännössä tästä seuraa, että verotusarvo määräytyy todellisuudessa tullin lottokoneistossa, jonka toimintaa verovelvollisella ei ole tosiasiallista mahdollisuutta riitauttaa. Perustuslain mukaan veron määrästä ja perusteesta on säädettävä lailla. Koska verotusarvo ei tosiasiassa enää määräydy lain, vaan tullin lottokoneen toiminnan perusteella, jää mainittu perustuslain vaatimus toteutumatta.

Autovero, demokratia ja hyvän lainsäädännön ominaisuudet

Autoverolaki on masentavan osuva esimerkki siitä, miten lakeja ei pitäisi hyvin toimivassa yhteiskunnassa laatia. Lain sisällöstä päättävät käytännössä vain pari valtiovarainministeriön virkamiestä, joita kukin istuva ministeri puolustaa ja eduskunta toimii kumileimasimena. Hyvään lainvalmisteluun kuuluisi muun ohella kaikkien eri sidosryhmien kuuleminen, mutta autoverolain osalta tämä rajoittuu lähinnä epäviralliseen ja pitkälle salassapidettyyn keskusteluun suurten kaupallisten automaahantuojien kanssa. Veronmaksajalta ei koskaan kysytä yhtään mitään ja eurooppaoikeuden vaatimuksilla pyyhitään röyhkeästi takamuksia. Eduskuntaan lakiesitykset tuodaan aina "sopivasti ajoitettuina", jolloin keskustelua ei koskaan ehditä käydä. Ja viimeisimpänä mausteena keitossa vähäisimmätkin keskusteluyritykset vaiennetaan leimaamalla toisinajattelijat fasismia muistuttavalla tavalla "budjettiänkyröiksi" tai vihreiden arvojen vastustajiksi.

Ei voi kuin ihmetellä, minkä vuoksi autovero-oopperan annetaan jatkua vuodesta toiseen samanlaisena demokraattisen päätöksenteon irvikuvana. Verokertymän turvaaminen ei kelpaa syyksi, sillä sama verokertymä voitaisiin kerätä myös oikeudenmukaisesti toimivalla ja laajapohjaiseen keskusteluun perustuvalla lainsäädännöllä. Jostain syystä näin ei kuitenkaan tahdota tehdä millään päätöksenteon portaalla, vaan veronmaksaja saa rämpiä suossaan ilman yhdenkään lainsäädännöstä päättävän tahon apua. Tämän selostuksen päätteeksi onkin paikallaan siteerata erään moottoripyöräalan yrittäjän viranomaisille osoittamaa loppulausahdusta eräästä muutaman vuoden takaisesta tilaisuudesta:

HÄVETKÄÄ!

Teksti: Teemu Linfdors ja Santtu Ahonen

Malagutin maahantuonti MP-Racingille


MP-Racing Oy ja Malaguti S.p.A. ovat sopineet yhteystyön aloittamisesta. Malaguti valmistaa 50-500 kuutioisia skoottereita, 50 kuutioisia isopyöräisiä mopoja, kevytmoottoripyöriä sekä lasten motocrosspyöriä. Tehdas valmistaa yli 50.000 ajoneuvoa vuodessa. 78 vuoden aikana se on valmistanut yli kaksi miljoonaa ajoneuvoa.

"Malagutin maahantuonti on meille luonnollinen jatke, nyt pystymme tarjoamaan kauppiaille ja kuluttajille koko moottoripyörä-, skootteri- ja moposkaalan. Malagutin tuotteet eivät kilpaile meidän olemassa olevien tuotteiden kanssa", MP-Racing Oy:n toimitusjohtaja Sauli Penttilä kertoo.

"Malagutin malliston lippulaiva on Spidermax 500 RS iso skootteri, jossa on Piaggion moottori. Tällaiset skootterit ovat Italiassa ja Ranskassa erittäin suosittuja, myös Suomessa niiden myynti on ollut kasvussa monen vuoden ajan. Näyttää siltä, että saamme Spidermaxin kilpailukykyiseen hintaan markkinoille. Lisäksi odotamme uusilta 4-tahtisilta 50cc ja 125cc Centro malleilta paljon. Isoin volyymi tulee luonnollisesti isopyöräisistä mopomalleista XTM ja XSM, jotka ovat suomessa erittäin suosittuja erityisesti pojilla".

Molemmat yritykset ovat perheyrityksiä. Malagutin omistaa täysin Malagutin suku, kuten myös MP-Racing Oy:n Sauli isänsä Mauri Penttilän kanssa. Mauri muistetaan kuusinkertaisena luotatettavuusajon (nykyisin enduro) Suomen mestarina.

MP-Racing tunnetaan Husqvarnan, Cagivan ja MV Agustan moottoripyörien maahantuojana. Lisäksi yritys tuo maahan Öhlins iskunvaimentimia, Trelleborg ja Mitas renkaita sekä useita tunnettuja tarvikemerkkejä.