Ajankohtainen kakkonen: "Prätkien meluhaitat kuuluvat ja tuntuvat":

A2:n Facebookissa jakamassa videossa (A2 @ FB) melu mitataan kierrosluvun osalta väärin. Toivottavasti kyseessä on vain demo kameraa varten.

Ajankohtainen kakkonen huomenna tiistaina 23.6.2015 kello 21:00 "Prätkien meluhaitat kuuluvat ja tuntuvat": http://areena.yle.fi/1-2449115

Pykäkälä määrittelee melun mittaamisen kierrosnopeudesta näin: Mittauksen aikana moottorin kierrosluvun on vastattava 1/2 maksimitehon kierrosluvusta (ei siis maksimikierrosluvusta), minkä jälkeen kaasu käännetään nopeasti täysin kiinni. Mittaus ei onnistu jos ei ole tiedossa suurimman tehon kierroslukua tahi suoraan oikeaa mittauksen kierroslukua.

Uudemmissa pyörissä mittauksen oikea kierrosluku on suoraan tyyppikilvessä. Valitettavasti moni mittailija tuntuu muistavan tuon pykälän määrittelemän mittaustavan väärin ja haluaa mitata äänet puolella koneen maksimikierrosluvusta, jolloin takuulla tulee hylky.

Jo hiukankin liian suurella kierrosluvulla mennään ihan vakiopyörissäkin noista raja-arvoista yli. Oikea mittauskierrosluku on siten todella tärkeä tietää.

Taustaa vaikka täällä: http://www.mmaf.fi/forum/index.php?topic=1185.0

Riderscan kysely ITS-järjestelmistä ja turvallisuudesta

FEMA (The Federation of European Motorcyclists’ Associations) järjestää yhdessä EU-komission kanssa motoristien turvallisuutta kartoittavan, koko Euroopan laajuisen kyselyn. Tällä kertaa kyselyvuorossa ovat älyliikennejärjestelmät ja moottoripyöräturvallisuus.

Riderscan-tutkimuksella FEMA pyrkii kartoittamaan tietoa moottoripyöräillijöiden turvallisuudesta eri Euroopan maissa. Näin pyritään tunnistamaan muutostarpeet ja luomaan yleiseurooppalaista osaamisen ja tiedon verkkoa. Tutkimuksen osarahoittajana on Euroopan komissio.

Nyt Riderscan-tutkimuksella selvitetaan näkemyksiä älyliikenteen (ITS, Intelligent Transport Systems) ja moottoripyöräturvallisuuden tiimoilta. Tutkimustuloksia käytetään liikenteen hallintaa ja älyliikenneteknologioita käsittelevässä raportissa.

Projektin tavoitteena on piirtää eurooppalainen tiekartta moottoripyöräilijöiden tietoisuudesta ja asenteesta suhteessa uusiin teknologioihin. Kyselyllä pyritään selvittämään harrastajien halukkuutta testata, käyttää ja maksaa järjestelmistä, joiden tulo markkinoille on valtaosin vielä vuosien päässä.

Kysely on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä selvitetään tautatietoja, ajotottumuksia ynnä muuta. Toinen osa käsittelee ITS-järjestelmiä suhteessa moottoripyöriin. Kokonaisuudessaan vastaaminen kestää 15-30 minuuttia.

Kysely on täysin anonyymi ja vastaajien yksityisyyden suoja on taattu. Kyselyn tuloksia käytetään olemassaolevan tutkimustiedon täydentämiseen.

Vastaa kyselyyn täällä: http://www.fema-online.eu/riderscan/-Intelligent-Transport-Systems-

Alkuperäinen uutinen: http://www.smoto.fi/?p=1176

Paikkatietoon pohjautuva verotuksenne saapui

Todellinen kuvakaappaus hölkkkälenkiltä paljastaa tekniikan heikkoja puolia.

Vedin Tampereen keskustassa parin kilometrin lenkin. Maksanee 3,3 sentin km-verolla alle kymmenen senttiä.

Verottaja:  Ajoneuvonne paikkatietoon perustuva verotus on valmistunut. Verotamme teitä 3,3 senttiä kilometriltä ajamanne 33,9 km mukaisesti, yhteensä siis 1,1187 €.

Poliisi: Sormenjälki... eikun ajoneuvorekisteristä rikosehkäisylain mukaan saamamme tiedon perusteella olette ajanut  1922 km/h nopeudella Tampereelta Roineelle. Tämän lisäksi olette rikkonut törkeästi maastoliikennelakia sekä ajaneet uimarannalla. Tämä tekee yhteensä 1362 päiväsakkoa mikä tuloillanne vastaa...

Moottoripyörällä Eurooppaan

ILMOITUS

Motoristit suuntaavat Eurooppaan varsinkin kesällä, säiden suosiessa päristelijää. Erityisesti reitit kuten Saksa-Itävalta-Pohjois-Italia-Sveitsi sekä Ranska-Belgia-Hollantai-Saksa ovat suosittuja matkaanlähtijöiden keskuudessa.

Matkaan lähtijän on kuitenkin hyvä suunnittella reittinsä huolellisesti, jotta suuremmilta yllätyksiltä vältyttäisiin. Internet on pullollaan matkakertomuksia ja reittisuunnitelmia ja vinkkejä, joten tiedonpuute ei matkaa suunniteltaessa pitäisi olla ongelma. Tämän artikkelin tarkoitus onkin kerätä yhteen vinkkejä, matkakertomuksista, mp-matkailun erityispiirteistä ja asioista joita vain kotimaassa päristellyt motoristi ei ehkä tule ajatelleeksi.

Matkan suunnittelu

Monista matkakertomuksista käy ilmi että liian tarkka suunnitelma sitoo käsiä ja rajoittaa vapautta, mitä matkalta lähdetään hakemaan. Pääpiirteinen reitti ja aikasuunnitelma on kuitenkin hyvä tehdä sekä hahmottaa majoitusmahdollisuuksia.

Esimerkiksi Google Maps on osoittautunut helppokäyttöiseksi ja luottevaksi reitinkarttoittajaksi. Yleisesti ottaen reittien suunnittelu karttojen ja navigaattoreiden avulla on helppoa,virhearviointeja tehdään kuitenkin päiväkohtaisten ajomatkojen suunnitellussa. Autoliiton mukaan varsinkin kokemattomat kuljettajat sortuvat usein ylipitkiin päiväetappeihin, jolloin ajamisesta tulee turvallisuusriski.

Varsinkin kokemattoman matkailijan on hyvä muistaa että motoristeille kaksikin tuntia voi olla esimerkiksi kelin vuoksi liian pitkä yhtämittainen ajorupeama.

Majoitusmahdollisuuksia kartoittaessa sivustot, kuten Hostelworld.com tai tripadvisor.com ovat tutustumisen arvoisia. Rohkeimmat matkailijat voivat myös tutustua sivustoon couchsurfing.org, joka on erityisesti nuorempien reissaajien suosiossa.

Lisäksi motoristien kannattaa tutustua Moottoripyörämatkailun edistämiseksi perustettuun eurooppalaiseen moottoripyöräliittoon, UEM. Liitto on selvittänyt eri Euroopan maissa majapaikkojen soveltuvuutta motoristeillejo vuodesta 2001 lähtien, tiedot motoristiystävällisistä majoituspaikoista löytyvät verkosta,osoitteesta www.uem-moto.eu/index.php/touring/uem-hotels.

UEM tunnuksen saadakseen majapaikan tulee sijaita pesu- ja huoltomahdollisuusksien lähistöllä. Lisäksi paikallisten moottoripyöräkorjaamoiden, -varaosakauppiaiden ja tiepalvelun osoitteet ja puhelinnumerot tulee olla saatavilla. Majapaikoissa on mahdollisuus käyttää internetiä, jonka saatavuus on matkakertomusten perusteella usein hankalaa varsinkin syrjäisimmillä paikkakunnilla.

Väsyneen matkaajan onkin näillä taukopaikoilla mahdollisuus pitää yhteyttä kotimaahan sekä rentoutua rankan päivän jälkeen, esimerkiksi suosittujen online pelisivustoja parissa, kuten GamingClub.

Pakkaaminen

Pyörän tarkistus ja huolto on ehdottoman tärkeää ennen matkaa, autoliiton sivuilta löytyykin kattava muistilista tarkistettavista asioista ennen matkaan lähtöä. Lisäksi matkallelähtijän on hyvä muistaa että moottoripyöräillessä ollaan täysin säiden armoilla. Ajovarusteiden säänmukaisuus on hyvä varmistaa vaikka matkaan lähdettäisiinkin heinäkuussa.

Lisäksi moottoripyörän kuljetuskapasiteetti on huomattavan rajallinen autoon verrattuna, matkatavaroiden määrä on harkittava tarkkaan, esimerkiksi selkärepun ottaminen ei ole suositeltavaa sen aiheuttamien selkäkipujen ja epäkäytönnöllisyyden vuoksi.

Tämän lisäksi on hyvä muistaa että vaikka matka olisi hyvin suunniteltu etukäteen, se ei tarkoita että suunnitelmat tulevat toteutumaan. Tiukkaa aikataulua kannattaa harkita kahdesti ja ennemmin ottaa mukaan repullinen seikkalumieltä sekä runsaasti kärsivällisyyttä.

ILMOITUS

Kuusi yötä endurolla Lapissa

Miltä tuntuisi ajaa endurolla kuusi yötä putkeen? Tämä on mahdollista ensi kesänä Saariselällä. Motojysky järjestää kuusipäiväisen enduroajotapahtuman, jossa ajetaan Lapin yöttömässä yössä.

International Six Nights Enduro on rento joukkuekilpailu, jossa aikaa otetaan vain erillisillä, erähenkisillä tehtävärasteilla. Tällöin moottorit eivät käy.

Videolla Jyri Tengman kertoo tapahtumasta. Hänet löytää KTM:n osastolta.

http://www.youtube.com/watch?v=hme1jbqzdwE

Kolmihenkisin joukkuein ajettava tapahtuma alkaa ensimmäinen päivä heinäkuuta. Sinne voi osallistua omalla, rekisteröidyllä endurolla tai vuokrapyörällä.

Alla oleva video on kuvattu viime vuoden Six Nightsilta.

http://www.youtube.com/watch?v=V4qmT024Z68

Liity vastustamaan määräaikaiskatsastuksia 22.9.2012

Lauantaina 22.9 järjestetään Helsingissä mielenilmaus komission suunnittelmaa moottoripyörien määräaikaiskatsastusta vastaan. Paikalle toivotaan mahdolisimman paljon motoristeja.

Lauantaina on aika kokoontua yhteisen asian puolesta, mielenilmaukseen Euroopan Unionin kaavailemaa moottoripyörien määräaikaiskatsastusta vastaan.

Mikäli moottoripyörien ja mopojen katsastus toteutuu, se tulee vaikuttamaan meidän kaikkien moottoripyöräilijöiden kukkaroon ja hankaloittamaan muutoinkin elämäämme.

On siis aika koota voimamme ja ajaa eduskuntatalolle kertomaan mitä mieltä olemme katsastusasiasta!

AIKATAULU 22.9.2012 - Letkan lähtö kello 13:00 Hernesaarentieltä

Kuva (c) Google Inc

Kello 12:00 kokoontuminen kulkueeksi, lähtö noin kello 13:00 Helsingissä Hernesaarentieltä. Tule paikalle ajoissa. Letka kulkee reittiä Hernesaarentie → Laivakatu → Telakkakatu → Hietalahdenranta → Mechelininkatu → Rautatienkatu ja Eduskuntatalo. Mukaan letkaan voi liittyä myös Bulevardilta, Runeberginkadulta tai ajaa suoraan Eduskuntatalolle.

Aktiivisimmat voivat kokoontua jo aikaisemmin, kello 11:00 jälkeen, Hernesaaren katsastusaseman pihalle (os. Hernematalankatu 3). Myös katsastusasemilla on iso rooli, kuinka lakialoitetta tullaan käsittelemään.

Eduskuntatalolla tulee olemaan paikalla kansanedustajien ja median edustajia. Myös virkavalta osallistuu tapahtuman järjestelyihin, joten huolehdithan, että pyöräsi on laillisessa kunnossa. Mielenilmauksen järjestävänä tahona on SMOTO ja kaikki me motoristit yhdessä.

Mielenilmauksia muualla Euroopassa

Samaan aikaan suomalaisen mielenilmauksen kanssa järjestetään eri puolilla Eurooppaa vastaavanlaisia tapahtumia, sekä yhteiseurooppalainen mielenosoitus Brysselissä. Euroopan tasolla näihin ensi lauantain tapahtumiin kokoontuu kymmeniä tuhansia motoristeja.



Taustat ja edelliset jutut

• Katsastuspakkoa kaatamaan - Nyt on oikea aika vaikuttaa 23.8.2012
• SMOTO:n lyhyt yhteenveto katsastuksen tarpeellisuudesta (23.8.2012)   
• Jonoteoriaa - Neuvoja ryhmäajoon (13.12.2001)

<edit>Lisätty tapahtumalogoja ja reittikartta</edit>
<edit>Lähtöaikaa tarkennettu järjestäjän ilmoituksen mukaan</edit>

Autoliitto tarjoaa palvelujaan myös moottoripyörille

Autoliitto esittelee MP 08 -näyttelyssä moottoripyöräilijöille tarjoamiaan matkanjatkamispalveluja. Autoliitto on ensimmäistä kertaa mukana Helsingin vuotuisessa moottoripyöränäyttelyssä, joka järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 31.1.–3.2.2008. 

Autoliiton osaston teemana on moottoripyörämatkailu. Muiden matkailupalvelujen ohella osastolla esitellään Autoliiton AL-turva -jäsenyyttä. Se on Autoliiton kattavin jäsenyys, joka huolehtii myös moottoripyöräilijöiden matkan jatkumisesta teknisen vian yllättäessä. Jäsenyys kattaa aiheutuneet palvelu- ja avustuskustannukset. 

- AL-turva-jäsenyys poikkeaa merkittävästi autopalveluvakuutuksesta, johon AL-turvaa usein yritetään verrata, kertoo Timo Orilähde Autoliitosta. 

– Vakuutus koskee aina vain yhtä erikseen määriteltyä ajoneuvoa, kun AL-turvan palvelut ovat jäsenen käytettävissä aina kun hän on mukana kuljettajana tai matkustajana avustettavassa ajoneuvossa. 

Palvelua voi siis käyttää riippumatta siitä, onko alla auto vai moottoripyörä, ja onko se oma vai lainattu. Eikä matkaan lähtiessä tarvitse pohtia mahdollisten vakuutusten olemassaoloa ja kattavuutta. AL-turva -jäsenyys kattaa monia palveluja, joita vakuutukset eivät yleensä kata. Tällaisia ovat esimerkiksi moottoripyörän rikkoutuneen renkaan korjaamiseen liittyvä junailu ja palvelut, polttoainetäydennyksen toimittaminen sekä sijaisajoneuvo. 

Merkittävä osa AL-turva-jäsenten avustuksista päättyy siten, että ajoneuvo saadaan kuntoon ja matka jatkuu. Hinaukseen, sijaisajoneuvoihin ja muihin palveluihin turvaudutaan vasta kun on selvitetty, ettei oman ajoneuvon kuntoon saattaminen ole mahdollista. 

AL-turva on voimassa Suomen lisäksi suurimmassa osassa Euroopan maita. AL-turva-jäsenyyden myötä jäsen saa myös kaikki Autoliiton perusjäsenpalvelut, kuten jäsenhintaiset lauttaliput, maksuttoman matkailuneuvonnan, autoiluun, moottoripyöräilyyn ja liikenteeseen liittyvät lainopilliset ja tekniset palvelut sekä kuluttajaneuvonnan. 

Autoliiton osasto MP 08 -näyttelyssä sijaitsee Helsingin Messukeskuksen hallissa 6, osasto numero 6e61. Lisätietoja Autoliiton jäseneduista, AL-turvasta ja muista Autoliiton palveluista löytyy liiton internetsivuilta osoitteesta www.autoliitto.fi.

Keväällä tiet taas liukkaina

Kevät tuo tullessaan samat ongelmat joka vuosi. Autoilijat eivät ole tottuneet liikenteen seassa pyöriviin kaksipyöräisiin, teillä on hiekkaa, pölyä, uusia routavaurioita ja muita talven yllätyksiä. Samalla motoristit ovat itse kuin laitumelle päässeitä varsoja.

Tähän yhtälöön kun lisätään tienpidon tapa sitoa tiepölyä suolaliuoksella, niin paketti on valmis. Liuoksen levittäminen on halvempaa kuin hidas pesu ja harjaus. Sopivan paksulla liuoksella ja asfalttilaadulla jo jalankulkijoilla on vaikeuksia pysyä pystyssä. Tällainen jäänliukas pinta yllättävästi poikkikadulla on ansa, joka odottaa onnetonta motoristia.

Motoristeja menee nurin joka kevät myös tällaisen yllättävän liukkauden takia. Katteita murtuu sekä kromia naarmuuntuu. Palkkiona on inhimillistä kärsimystä tai pahimmassa tapauksessa saadaan lisää vakavia tilastomerkintöjä. Vakuutusmaksuissa on taas "korotuspaineita". Ongelma on kuitenkin tienpidossa ja sen asenteissa, ei moottoripyöräilyssä.

Stadissa useita pyöriä nurin

Helsingissä suolaliuosta levitettiin keskustan teille alkuviikosta. Tämä johti useisiin motoristien kaatumisiin. Myös virkavalta sai maistaa samaa lääkettä, ainakin yksi poliisimoottoripyörä meni nurin. Taidon puutteesta tai osaamattomuudesta ei siis voi olla kyse. Tietojemme mukaan vakavilta motoristien loukkaantumisilta on toistaiseksi vältytty.

Helsingin Sanomista saimme lukea, että kaupungin katuosaston vastaavan Seppo Iivosen mukaan liuoksen käyttö ei aiheuta vaaratilanteita. Motoristien kannattaakin valistaa katuosaston vastaavia, kyseessähän on ilmiselvä tiedon puute joka voidaan helposti korjata asiallisen palautteen avulla (seppo.iivonen (at) hel.fi).

Palautetta kannattaa antaa myös suoraan tiehallinnon ylläpitämälle Tienkäyttäjän Linjalle:

Tienkäyttäjän Linja
Puhelin: 0200 2100 (paikallispuhelun hinnalla, talleta numero kännykään)
Web: http://www.tiehallinto.fi

Tienpidon vastuu ja korvaukset?

Tienpidon vastuisiin kuuluu (laki tiehallinnosta 16.6.2000/568, 2 § sekä valtioneuvoston asetus tiehallinnosta 29.6.2000/659, 4 §), että teiden on oltava turvallisia niiden käyttäjille. Esimerkiksi liukkaudesta on ilmoitettava liikennemerkillä ja aina sekään ei riitä.

On absurdia, että samaan aikaan, kun teille joka kevät levitellään liukasteita, liikenneturvallisuussuunnitelmassa etsitään mitä kummallisimpia keinoja myös motoristien turvallisuuden parantamiseksi. Kuinka monen pitää luovuttaa EMPY:n jäsenkortti ennen kuin tähän käytäntöön saadaan parannus?

Jos tienpidon puutteiden tai muun toiminnan takia sattuu onnettomuuksia, on tienpitäjä vastuussa kustannuksista ja korvauksista. Edes se, että tienpitäjä ei ole tietoinen ongelmasta (esimerkiksi öljystä) ei täysin vapauta tienpitäjää vastuusta. Tästä on myös useita ennakkotapauksia.

BajaHill:n wanha ja pidempi juttu samasta aiheesta Motoristin ulkonaliikkumiskielto (6.5.2003).

Porukalla Äänisen ympäri

(Teksti Juha-Pekka Kervinen, kuvat Panu Harmo)

Äänisen ympäri voi mainiosti retkeillä moottoripyörällä. Matkalle on hyvä ottaa mukaan reitin tunteva opas, tulkki, huoltoauto ja venäläiset henkivartijat. Hillittyä voimaa uhkuvien länsipyörien letka lipuu heinäkuisessa hellepäivässä uinuvan vepsäläiskylän raitille. Nuoret naiset vilkuttavat aurinkoisesti. Surkeuden keskellä joku jaksaa olla iloinen ja pukeutua siististi. Nämä naiset ovat niitä, jotka vielä jaksavat toivoa. Ennen kaikkea sitä, että löytäisivät kunnon miehen jonka avulla pääsisi kiinni parempaan elämään. Mistä sen tietää, vaikka sellainen olisi juuri nyt tuossa oudossa motoristien joukossa. Karhumäki vaikenee Viipurin ja Pietarin välinen tie on jaettu eri mafiajoukkojen hallitsemiin vyöhykkeisiin. Äänisen ympärillä, edes Petroskoissa tai Karhumäessä ei sen sijaan näy mitään turistien rahastamiseen viittaavaa. Ehkä sellaiseen ei kannata panostaa, koska näillä seuduin ei huvimatkalaisia juuri liiku. Tai kenties emme vain ole sopiva kohde. Johtoauto, viisitoista moottoripyörää ja iso pakettiauto perävaunuineen huoltoautona muodostavat kunnioitusta herättävän yksikön, jota raamikkaat vartijat tarkkaan pitävät silmällä yötä päivää. Pelkkä suojeluvoiman läsnäolo riittää pitämään pois pahanteosta yhtä hyvin kylien riemukkaan uteliaat pikkupojat kuin mahdolliset isommat rosvot. Ainakin pestaamiemme vartijoiden mukaan sellaisia on paljon. Pyörät oli joka tapauksessa mukava jättää huoletta taukojen ajaksi ja yöksi valvovan silmän alle. Karhumäki Äänisen pohjoispäässä oli jatkosodan aikana suomalaisten joukkojen huvittelukeskus.  Komppanian päiväkäskyssä saatettiin varoittaa tivolin Tatjanasta, "sillä on kuppa". Tänä päivänä Karhumäki sijoittuu takapajuloidenkin sarjassa hännille. Entisen luksuslepokodin aavemainen torni keskustan paraatipaikalla työntää heinää ja koivua. Samalla aukiolla seisova pysti muistuttaa, että tähän pysäytettiin "suomalais-saksalaisten hyökkääjien" eteneminen. Aavemainen tunnelma tihentyy hotellissa, missä muovimatot kupruilevat irti ja hissien huoltosopimus on rauennut vuosia sitten. Edes Venäjän mediaa pyörittävä Putinin hallinto ei jaksa kiinnostua Karhumäestä sen vertaa, että lähettäisi sen asukkaille minkäänlaista radio-ohjelmaa. Asteikko kohisee tyhjää laidasta laitaan. Anna markka Äänisen ympäri kiertää enimmäkseen heikkokuntoinen pikitie, jota voi ajella mukavasti alle satasen vauhtia. Syväriltä pohjoiseen on muutama kymmenen kilometriä vaatimatonta, monin paikoin alle viittäkymppiä ajettavaa hiekkatietä. Pittoreskit kylämaisemat korvaavat kuitenkin pölyt ja muut vaivat monin kerroin. Helteisen päivän hiet voi huuhtoa pulahtamalla Ääniseen aina tilaisuuden tullen. Heinäkuussa jokaisen asutun talon pihassa kuivuu hohtavan tuore pino klapeja talven varalle. Ruokapuolen turvaa talon seinistä tontin rajoille saakka ulottuva perunamaa, monilla lisäksi kasvihuone. Kaupasta voi ostaa lähinnä votkaa, leipää, säilykkeitä ja karkkia. Syvärin alkeelliselle lossille ajo tuottaa vaikeuksia matalimmille pyörille. Customeita varten rampin profiilia pitää parannella parrun kappaleilla. Teknisesti kaikki pyörät kestävät lähes viikon mittaisen rynkytyksen hyvin. Huoltoauton ainoaksi tehtäväksi jäi customeiden kumisten vetoremmien pesu hiekasta pariin kertaan. Äänisen takana ollaan vanhassa Venäjän-Karjalassa. Kaavaillusta Suur-Suomen rajastakin ajoimme kolonnana läpi. Olemme edenneet Äänisen Uralin puoleisille rannoille. Yli sen, missä suomalaiset viime sodan aikana itäisimmilläänkään olivat. Suomen rajan läheisyys on jo lakannut vaikuttamasta. Tai ei ihan. Pienen miettimisen jälkeen muotoilee teini-ikää lähenevä poika Tsolmuisten kylässä lauseen: "Anna markka".

Kevään tehoratsiassa tavattiin 70 ilman kypärää

Helsingin Sanomat uutisoi taannoin (Poliisin tehoisku, [julk. 11.4.2005]) poliisin kolmen päivän mittaista ja tehostettua kevätvalvontaa. Motoristien silmään osui uutisessa mainittu tilasto, jonka mukaan "Ilman suojakypärää liikennöi 17 motoristia".

Kevätkylmillä ilman kypärää ajaminen on coolia hommaa, joka ei sovellu kuin erityisen kuumapäille. Tilastotieto vajaasta kahdestakymmenestä kypärättömästä aiheuttikin paljon keskustelua motoristien palstoilla. Päätimme tutkia tilaston taustoja sillä mielellä, että mitä kaikkea tilastoidaan kypärättä ajamiseksi.

Sisäministeriön poliisitiedotuksen osastolta löytyi tilastoja tunteva Timo Alaste. Hän kertoi heti aluksi, että tuo 17 on vain Etelä-Suomen tilasto. Samalla putosi tilastopommi. Koko valtakunnassa on tämän 7-9..4 suoritetun tehovalvonnan aikana tavattu peräti 70 (seitsemänkymmentä) motoristia tai mopoilijaa ilman asianmukaista suojakypärää. Näistä Etelä-Suomessa tuo 17 ja Länsi-Suomessa 27 tapausta. Helsingissä ei tämän valvonnan aikana ole tavattu yhtään motoristia ilman kypärää.

- Oma oletukseni on se, että nämä ovat selviä tapauksia niin, että tässä on todella ajettu ilman kypärää, spekuloi Timo. On huomattava, että tilastossa on sekä moottoripyörät että mopot eli kaikki kaksipyöräiset. Merkintä tulee tapauksista joista on annettu sakko, rikesakko tai kirjallinen huomautus. Suullista huomautusta ei ole kirjattu.

Alle 15-vuotiaan kyyditettävän kohdalla sakko tai huomautus annetaan kuljettajalle, muuten merkintä kirjataan matkustajalle. Kuljetettavan ikä ei vaikuta tilastomerkintöjen lukumäärään mutta tilastoissa on siis mukana sekä kuskit että kuljetettavat. Kypärän kiinnitysremmi auki ajamisesta annetaan tyypillisesti kirjallinen huomautus, hyväksymättömän kypärän käytöstä saattaa tulla jo kovempi merkintä.

- Seuraavaan tilastoon pyrimme samaan merkinnät erikseen sekä mopoille että moottoripyörille, kertoo Timo vielä lopuksi.

Moottoripyörän onnettomuuksien riskitekijöihin viitataan yleensä "K-suoralla". Tämä tulee sanoista kovaa, kokematon, kännissä, kypärättä ja kaverin pyörällä. Valitettavasti k-suoran parametrit tuppaavat kasaantumaan, lähes kaikissa mp-onnettomuuksissa on ainakin yksi näistä k-suoran parametreista mukana.

Jos leukahihna on auki, löysällä tai muuten kiinnitetty väärin niin kypärästä ei ole paljon apua vaikka se ennen tilanteen syntyä olisi ollut päässä. Kun motoristi suorittaa vastentahtoisia aerobicliikkeitä pitkin piennarta, niin väärin kiinnitetty kypärä irtoaa tangentin suuntaan vilauksessa.

Enduroelämyksiä lapin luonnossa

Moottoripyöräilyn kasvanut suosio on tuonut alalle myös uuden tyyppistä yrittämistä. Ainakin kaksi yritystä, Moto Jysky ja Snow Games tarjoavat endurosafareita lappiin.

Tapasimme messuilla Jukka Hirvosen joka luotsaa näistä toista, Snow Games Oy:tä (http://www.snowgames.fi/). Jukka on tehnyt safareita jo yli kymmenen vuotta. Homma alkoi moottorikelkkailulla ja jo muutaman vuoden ajan on tarjottu myös enduroa. Safarit maksavat noin 250,- € päivää kohden ja tuo hinta pitää sisällään paitsi kaikki varusteet ja bensat niin myös ruokailut ja majoitukset.

Yli 2000 km enskareittejä Luostolla

Snow Games tarjoaa talvella tietenkin kelkkailua. Kesällä päästään kumien päälle. Paikallisten maanomistajien ja paliskunnan kanssa on saatu sovittua laajasta maan käytöstä ja eritasoista ajoreittejä on tarjolla yli 2000 km edestä. Moottoripyöräsafarien kausi kestää kesäkuun alusta aina syyskuun 20. päivään asti.

Safarille tulijoille tarjotaan kaikki varusteet saappaista kypärään. Yrityksellä on käytössään 10 kappaletta vuosimallin 2002 Kotareita. Yhdelle safarille lähtee yleensä enintään kahdeksan asiakasta ja päivämatkat liikkuvat 150-250km välillä. Yleensä kokeneempi porukka ajaa kilometreissä vähemmän koska reitinvalinta on eri ryhmille erilainen. Ihan pystymetsästä safarille ei kannata lähteä, osallistujilta vaaditaan moottoripyörän käsittelykokemuksen perusteet. Reiteissä on vallinnanvaraa leveistä ja kovista poluista aina kurapyöräilyn ekstaattiisiin hetteikköihin.

Taru Koskinen vetää Jyskyn safareita Saariselällä

- Me annetaan ajo-opastusta tarpeen mukaan. Asiakkaita on joskus reissussa seitsemän ja oppaita kaksi, yhteensä siis kymmenen pyörää, veistelee Inarissa matinkanopena toimiva Taru.

BajaHill:n oma tyttö Taru Koskinen on yksi Moto Jyskyn (http://www.motojysky.fi/) endurosafarien oppaista. Safareita ajellaan vastaavalla konseptilla mutta eri maastoissa. Reissuja tehdään muutaman tunnin pyrähdyksistä aina useiden päivien keikkoihin. Maastona toimii pääasiassa Saariselän upeat jokilaaksot, pääosa maastoreiteistä kulkee pitkin kelkkareittien pohjia.

Koska pääosa ajamisesta tapahtuu luonnossa on tärkeää, että pelisäännöistä ja reiteistä on sovittu paliskuntien ja maanomistajien kesken. Eksotiikkaa on tarjolla monessa eri muodossa ja vierailuja tehdään vaikka porokyliin ja vanhoille kullankaivuupaikoille. Taru lohduttaa, että mutaan suuntautuneet voivat näissäkin maisemissa aivan hyvin kaivaa moponsa suohon.

Pustan prätkänäyttely

BajaHill kävi kääntymässä Budapestin kolmannessa kansainvälisessä moottoripyöränäyttelyssä. Pelkästä prätkänäyttelystä on vaikea puhua sillä samalla messualueella on motskarien lisäksi esillä paljon muuta nähtävää, ollenkaan veneitä, metsästysvälineitä, fillareita ja muita vapaa-ajan harrastuksia väheksymättä. Motoristin huomio kiinnittyi kuitenkin tärkeimpään, kuten kuvista voi päätellä...

WheelMan omaksi vajaalla 2000,- Eurolla?

Kuvien sivuttain ajettava ... öhöm... ... "motskari" sekoitti BajaHill:n toimittajan ajatukset perusteellisesti. Laite on tietenkin laiton Suomen tieliikenteessä mutta kyllä sillä aika komea olisi päristellä töihin. Loskakelissä tuo kyllä ehkä rämpisi hiukan hitaasti...

Laitteen välitön huomioarvo on kiistaton. Bensankulutusta emme saaneet selvitettyä ja nähtyjen videoiden perusteella rakkineen huippunopeus on keskikuntoisen motoristin juoksunopeutta huomattavasti kovempi.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan koska ensimmäinen matkamotoristi päristelee MotoWheelillä Kontion tarkistuspisteeseen, ajettuaan ensin tietysti pohjalle vuorokauden ja 1600 kilometrin mittaisen rautamono-ajon.
 


Jos laitteesta haluaa hakemalla hakea jotain negatiivista niin se on uuden vekottimen hinta, lähes 2000,- Euroa. Tämähän ei tietty pidättele paikallista kylähullua mutta toimittajamme jätti laitteen messuhyllyyn, kun vaimokin oli mukana...

Aprilian V77 moottori - Lasikaapissa ettei kuolaantuisi

 Aprilia oli tuonut esille 45° V2 ja 450ccm kisakoneensa proton. Moottori paina vain reilut 30 kiloa ja laulaa yli 14000 kierrosta. Tehoja ei kerrottu, tai sitten esittelijän ja toimittajamme välinen kansainvälinen kommunikaatio petti jälleen. Tässä kuitenkin muutamia kuvia italomyllylen faneille:


 
Suzukin GT-Rider muotoilututkielmassa monta hienoa ideaa 

Messuja nuohonnut toimittajamme vannoo rakennettujen moottoripyörien nimeen ja niinpä tätä muotoilututkielmaa ei voinut ohittaa. Ei sitten millään.

Paikalla vaanineet messuemännät pitivät mustasukkaisesti huolta mopon yksityisyydestä. Edes pitkällinen maanittelu ei tuottanut lupaa ottaa kuivatyyppejä. Pyörän päälle ei ollut kenelläkään asiaa. Tämän takia jäimme miettimään onko kyseessä ehkä sittenkin joku netistä ladattava isohko pahvimalli, puhallettava muovimopo tai joku muu vastaava harha?

Hologrammi tai ei, pyörässä oli hengästyttävän paljon yksityiskohtia ja loppuun asti ajateltuja ratkaisuja. Mainittakoon vaikka takaistuimen peitoksi taittuva taaempi selkänoja tai äänenvaimentimiin integroidut astinlaudat. Jätämme muiden yksityiskohtien löytämisen ilon oheisten kuvien katselijoille. Kotimaan rakentelijat ja muut kustomaattorit voivat hakea inspiraatiota...

 

Hiukan kateellisena jätimme GT-Riderin messuemäntien huomaan ja palasimme oluthanojen ääreen... Samalla tuli mietittyä, miksi näitä erikoisuuksia ei kovin usein saada Helsingin moottoripyörämessuille? Näitä kun tuntuu riittävän muutaman tuhannen kävijän pikkumessuille jossain Keski-Euroopan sivukylissä. Onko se Suomi sittenkin niin sivussa, maahantuoja niin köyhä vai mikä on? Helsingin mp-messujen koossa ei ainakaan pitäisi olla valittamista.


Muutamia muita sekalaisia messukuvia

Matkapyöräsafari selvittää ajohalut

(JPK)

Moottoripyörän osto on kallis tapa selvittää onko motorismi oma juttu, vai hiipuuko into parin ajokerran jälkeen. Parempi on mennä päivän matkapyöräsafarille vuokrapyörällä ja -varusteilla.

Eturivin motoristikouluttajana tunnettu riihimäkeläinen Motojysky Oy ottaa ensi kaudella ohjelmaansa ensi kertaa myös matkapyöräsafarit.

- Kysymyksessä on päivän kestävä tai pitempi koulutus- ja ajotapahtuma motoristeille, joilla ajamisen perusasiat ovat hallussa, sanoo Motojyskyn omistaja Jyri Tengman.

Tengmanin mukaan maantiesafari sopii hyvin myös yrityksen sidosryhmätilaisuudeksi tai firman oman moottoripyöräkerhon retki- ja jäsenhankintamuodoksi. Motojyskyltä löytyy vuokrattavaksi viisi omaa pyörää, mutta tarvittaessa Tengman lupaa järjestää ajokit vaikka 20 kurssilaiselle. Oma kalusto on 600-kuutioisia Hondia ja Yamahoita sekä kaksi Kawasaki ER 5:ttä.

Ennen safaria osallistujat näyttävät, että suoriutuvat riittävän hyvin jarrutuksesta ja hitaan ajon radasta. A-ajokortin ohella tämä riittää lähtötasoksi.

Leppoisan ajelun lisäksi safarilla harjoitellaan muun muassa ryhmässä ajamista, autojonon ohitusta ja merkinantoja porukassa.

- Mukana ryhmässä voi olla varsin kokemattomiakin kuljettajia, koska kouluttajat pitävät huolen siitä, että jokainen pärjää, Tengman sanoo.

Motojysky koulutti viime vuonna kaikkiaan 150 motoristia ennakoivan ajon kursseilla ja teematapahtumissa. Erikoiskurssien aiheita ovat muun muassa motoristin asenteet, vaaratilanteet, varusteet, moottoripyörämatkailu ja pyörän hoito. Viimemainittu on tarkoitettu erityisesti naisille.
Kaikkiaan 2 000 moottoripyöräilijää osallistui viime vuonna jollekin ajamiseen liittyvälle kurssille. Merkittäviä kouluttajia ovat Motojyskyn ohella SMOTO, Kuusysi ja liikennekouluttajien SMOK. Merkkikerhot kuten Ducati-klubi keskittyvät koulutuksessa omiin jäseniinsä.

- En koe muita koulutuksen järjestäjiä kilpailijoiksi, sillä tarvetta koulutukseen Suomen 100 000 motoristista olisi ainakin 30 000:lla Jyri Tengman sanoo.

Motojysky ammentaa kouluttajavoimavaransa Kahvakopla-kerhosta. Tengman kavereineen perusti kerhon 35 vuotta sitten Riihimäelle. Jäseniä koplassa on nyt yli 700.

Moottoripyörällä Alpeille

"Vielä viimeinen mutka ja sitten... avautuu eteeni henkeäsalpaava maisema - vuorenhuippu, jyrkät rinteet ja kaunis turkoosivetinen järvi..." Untako? Ei! Vaan totta jossain Alpeilla mutkatien päässä.
 

Passo Dello Stelvio on ehkä kuuluisin alppisolista. Siihen sopivat kaikki superlatiivit. Kuva (c) Jukka Vehkaoja

Kuulin kavereilta jo ammoin '70 -luvulla ensimmäisen moottoripyöräni aikoihin huhuja alppiteistä ja kuinka mahtavia mutkia niissä on. Olen unelmoinut niistä siitä lähtien. Enkä vain unelmoinut, vaan kiertänyt niitä jokaisena kertana kun siellä päin olen liikkunut viimeisen 10 vuoden aikana.

Miksi Alpeille? Ne ovat vastakohtiensa huikaiseva kokonaisuus -lunta ja jäätä, aurinkoa ja lämpöä, kinttupolusta mahtavaan vuorten läpi jyräävään moottoritiehen. Ja ennen kaikkea lähes määrätön joukko solia valloitettavaksi ja kerättäväksi.

Maantietoa
 
Alpit ovat muodostuneet Afrikan ja Euroopan mannerlaattojen yhteentörmäyksessä. Vielä nytkin mannerlaatat hierovat toisiaan ja Alpit nousevat joitain millejä vuodessa. Eroosio pitää huolen etteivät huiput nouse taivaisiin. Alpit alkavat Wienin takaisilta tasangoilta ja jatkuvat 1300 km pituisena vuorijonona Nizzan lähelle. Alppien alue on n. 160 000 km2 ja ne levittäytyvät kahdeksan valtion alueelle, Itävalta, Sveitsi, Ranska, Italia, Saksa, Slovenia, Lichtenstein ja Tsekinmaa.

Alpien raja on jyrkkä. Itävallan ja Saksan rajamailla Bodenseen itäpäässä vuoret nousevat aivan järven rannasta. Italiassa esim. Garda -järven toinen pää on Pon tasangolla ja toinen Alppien sylissä.

Alppien korkein kohta on Mont Blanc (Monte Bianco, yli 4700 metriä) ja muutenkin Alppien korkein alue on tällä seudulla. Alpit jakavat Eurooppaa - ei vain maantieteellisesti, vaan myös ilmastollisesti. Mont Blancista itään kulkee Alppien pääharjanne, jossa on monia n. 4000 metriä korkeita huippuja. Harjanne jakaa ilmaston pohjoiseen ja eteläiseen. Etelässä ovat lämpimät välimeren ilmamassat ja pohjoispuolella kylmemmät alppi-ilmat. Ilmamassojen kohdatessa syntyy mm. kuuluisa Föhn -tuuli. Pääharjanne toimii joskus kielimuurinakin tai kulttuurirajana. Saksaa tosin puhutaan kaikissa alppimaissa virallisen kielen lisäksi.

Alppien raja on jyrkkä ja ensimmäiset vuoret kohoavat kohtisuoraan kohti taivasta (vasemmalla). Galibier- Lautaretin välillä mutkat on kuin tehty prätkille (keskellä). Motoristeja kokoontuu kesäaikaan sankoin joukoin Passo dello Stelviolle (oikealla). Kuvat (c) Jukka Vehkaoja

Alpeilla vuorten muodot ja mallit vaihtelevat runsaasti. Italian Dolomiitit ovat ehkä jyrkkäseinäisyydessään ja korkeudessaan koko alueen parasta ja kauneinta. Itävallan Tiroli on myös kaunista selvine muhkeine rinteineen ja laaksoineen. Esim. Lechin ympäristö kuuluu näihin tai Hohe Tauern lukuisine jäätikköineen. Sveitsin alueella on taas kaunista "perinteistä" vuoristomaisemaa yltäkyllin. Zermattin pohjoispuolella on turkoosia järvimaisemia ja korkeita jäätikköhuippuja (monet yli 4000m). Ranskan Alpit ovat kauttaaltaan rosoisempaa ja vähän karumpaa. Mutta ei sieltäkään kauneutta puutu. Korkeimmat solat ovat Ranskassa ja Italiassa. (Tässä tarkoitetaan korkeimmilla solilla sellaisia mitkä voi saavuttaa kuka tahansa ja joihin tiet ovat hyväpintaisia. Eri lukunsa ovat ne solat ja reitit joille pääsee vain Offroadeilla ja hyvän ajotaidon turvin.)

Solat

 

Solatiet ovat muotoutuneet niihin kohtiin, josta vuorijonon yli pääsee kätevimmin. No se on suhteellinen käsite. Ihmettelin ensimmäistä kertaa kiivetessäni Passo dello Stelvioon, että mikä voima on saanut ihmiset tekemään kulkutiensä juuri tästä kohdasta eikä muualta. Panoraamakartasta vilkaisemalla asia selviää. Kiertotie pisteiden välillä olisi ollut liian pitkä. Siksi on etsitty vaihtoehto eli sola, josta pääsee yli vaikka se olisi liki 2800 metrin korkeudessa. Stelvionkin (valm. v. 1826) ympäristössä Ortler -massiivilla on monta pitkälti yli 3000 metrin huippua.

Jotkut solareitit ovat syntyneet puhtaasti sotatarpeisiin. Monin paikoin on vieläkin näkyvillä 1. maailmansodan aikaisia rakennelmia ja vanhemmista linnoitustöistä puhumattakaan. Korkeimmalla on Ranskassa Col de la Bonnette. Se sijaitsee yli 2800 metrin korkeudessa. Niissä korkeuksissa ilmakin on niin ohutta että kone käy kuumana ja tehot laskevat monta kymmentä prosenttia. Toiseksi korkein on myös Ranskassa eikä kovin kaukana edellisestä. Col de l'Iseran on 2770 metrin korkeudessa. Kolmantena tulee Passo dello Stelvio (Stilffersjoch) Italian ja Sveitsin rajan tuntumassa lähellä Bormiota 2760 metrillään.

Stelviossa Ortles -Haus (vasemmalla) sijaitsee yli 2800 metrin korkeudessa. Niissä korkeuksissa ilma on niin ohutta, että kone käy kuumana ja tehot laskevat. Timmelsjoch (keskellä) ja Iseren laaksossa (Val d'Isere) Bourg St. Martin (oikealla). Kuvat (c) Jukka Vehkaoja

 

Reittisuunnittelu

Paras opas suunnitteluun on Denzel: "Grosser Alpen Strassen Führer".Alppien yli pohjoisesta etelään pääsee "helposti" vain tiettyjä pääreittejä pitkin. Mutta muitakin vaihtoehtoja löytyy. Saksan Berchtesgadenista (täältä löytyy mm. Kotkanpesä) Zella am Seen ja kauniin GrossGlocknerin solatien kautta Italiaan, Saksasta Innsbruckiin ja sieltä Brennerin solan kautta Italiaan, Itävallasta Rechsenpassin kautta Italiaan. Sveitsistä pääsee mm. St. Moritzista Italiaan Bernina Passin ja Falzaregon kautta, Splügen Passin kautta Italiaan, Berhardin solan kautta Italian Aostaan. Ranskan Grenoblesta pääsee Merialppien yli Nizzaan ja Monacoon.

Ranskassa on noin 680 km pitkä "Route des Grandes Alpes" (suuri alppitie). Tämä ns. kesäreitti kulkee Genevestä Nizzaan. Reittiä alettiin rakentaa vuonna 1912. Se kulkee kaikkien merkittävien solien kautta. Sen varrella ovat mm. Mont Blanc, Col du Galibier, Col du Lautaret, Col l'Iseran. Siis jäätiköiltä merialppien kautta lämpöön. Siellä on myös "Route Napoleon", jota kyseinen keisari käytti palatessaan Elbalta vankeudesta takaisin Pariisiin. Hänen matkansa Alppien alueella alkoi Cannesista ja päättyi Grenobleen. Tapauksen muistoksi on pystytetty reitin varrelle Lac de Leffrey -järven rannalle pronssinen Napon ratsastajapatsas.

Alppien tiet ovat kaikkien käytössä (vasemmalla). Italialaiseen Cortina d'Ampezzoon (keskellä) pääsee upeaa solatietä pitkin Bolzanosta Canazein kautta. Ns. "Suuri Alppitie" Ranskassa kulkee mm. Col du Lautaretin kautta (oikealla). Kuvat (c) Jukka Vehkaoja

Monacon lähellä on eräs Monte Carlon rallista kuuluisa reitti, josta mutkia ei puutu. Col de Turinin pikataivalta kutsutaan rallimaailmassa pitkien puukkojen yöksi sen kilpailulle ratkaisevan merkityksensä vuoksi. Kannattaa tutustua. Reitti kulkee Menton-Sospel-Turini-St. Martin, jossa yhtyy "Route des Grandes Alpesiin". Lisäksi Ranskasta löytyy eri vaikeusasteisia teitä ja paljon vanhoja, hyvä- ja huonokuntoisia, sotateitä.

Italian tieverkosto on ehkä paras Alppien alueella. Italialaiset ovat rakentaneet tiestönsä rungon jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Moni nykyinen hieno solatie on rakennettu sotatoimia varten. Esim. reitti Bolzanosta Canazein kautta Cortina d'Ampezzoon on eräs tällainen tie.

	Passo di Sella, Dolomiiteilla jyrkkien seinämien välissä. Kuva (c) Jukka Vehkaoja

Offroadeille löytyy erityisesti soveltuvia reittejä. Italian Liguriassa oleva rajatie on Mussolinin rakennuttama maailmansotien välillä. Tie kulkee lähellä Ranskan rajaa sellaisissa korkeuksissa (pääsääntöisesti yli 2000m) että päätä huimaa. Osa reitistä on päällystämätöntä ja pinta on nyrkin kokoista kiveä ja irtosoraa.

Ajaminen
 
Se on yhtä juhlaa. Omien kokemusteni mukaan ylösmentäessä on vauhtia pidettävä yllä oikealla kaasun ja kytkimen käytöllä. Jos pyörä pääsee pysähtymään tiukassa mutkassa vastaantulevan liikenteen takia, on kippaaminen enemmän kuin mahdollista. Monesti näissä kohdissa juuri tukijalan puolella tie viettää jyrkästi alaspäin ja jos jalka on lyhyt… Siksi on tarkkailtava ylhäältä vastaantulevaa liikennettä kurkistelemalla mutkan taakse mahdollisimman ajoissa. Ajolinjan voi sitten valita ulkoa-sisään metodilla. Helpompi mutka on vasen, koska vasemmalta alas tulevan tien näkee paremmin eikä kurvassakaan tarvitse leikata sisään niin paljon. Oikea kurva onkin sitten aloitettava aika vasemmalta, siis keskeltä tietä, että pystyy leikkaamaan heti mutkaan sisään. Hankalaa on ellei pääse hakemaan tarpeeksi ulkoa koska silloin ajautuu väkisin vastaantulijan kaistalle.

Alppitiet ovat näissä kurveissa, "sherpoissa", varsin kapeita ja jyrkkiäkin. Kurvat on kallistettu melkein joka suuntaan. Jos pystyy ajamaan kohtuullisesti ajolinjoja noudattaen, vauhti pysyy sopivana ja nautittavana.
Liika vauhti taas on vaarallista. Siitä ei voi nauttia kunnolla koska tuntemattomat mutkat estävät näkyvyyttä ja tien pinta saattaa olla huono ja esim. päänkokoisia vuorelta pudonneita irtokiviä täynnä. Kaikki alppimutkat eivät ole jyrkkiä, vaan kauniisti sveeppaileviakin on paljon.

Passo Pennes, kaikenkarvaisia matkailijoita, myös nelivedolla (vasemmalla). Dello Stelviolle (keskellä) nousu etelästä tuntuu roikkuvan vuoren paljaalla seinällä, sola keskellä ylhäällä. Iseren (Val d'Isere) kaunista laaksoa (oikealla). Kuvat (c) Jukka Vehkaoja

Ohittaminen on turvallista silloin kun se sitä on. Motolla tosin pääsee ohi autosta helposti ylöspäinkin mentäessä. Monesti tiet ovat niin kapeita ettei tilaa yksinkertaisesti ole. Siis malttia ja varovaisuutta. Sveitsissä ja Itävallassa täytyy antaa tilaa erityisillä postiteillä postibusseille. Näillä teillä on usein ohituspaikkoja, mutta autot enemminkin joutuvat niitä käyttämään.


Alaspäin tultaessa kannattaa pitää yhtä pykälää suurempaa vaihdetta kuin ylösmennessä. Ne joilla on kunnon koneet, esim. iso V2, käyttävät moottorijarrutusta. Muut joutuvat luottamaan vain jarruihinsa ;). Varovaisuutta kannattaa noudattaa yhtäkaikki.

Useilla reiteillä on myös tunneleita. Monet niistä on rakennettu suojaamaan lumi- ja maavyöryiltä. Tunnelit ovat mutkaisia ja usein liukkaita rinteeltä virtaavasta vedestä. Myöskin meno suoraan kirkkaasta auringosta pimeään tunneliin sokaisee kummasti.

Mitä voi sattua?

 
Kaikkea! Kerran GrossGlocknerilla Hochtorin solassa parempi puoliskoni nousi parkkipaikan vieressä olevalle lumivallille (heinäkuun alussa) katsellakseen maisemia ja horjahti pettävän lumipenkan mukana. Lähellä oli lähes päättymätön pehvamäki yli 200 metriä alemmas. Tai kerran mahtavassa sumussa eli siis pilvessä meinasin kaataa pyörän erään tunnelin jälkeen kun tiellä oli yllättäen sohjoa ja jäätä. Matkan jatkaminenkin oli siinä ja siinä koska taivaalta tuli räntää, visiiri ja silmälasit olivat huurussa enkä ilman lasejaan näe.

...optimistisena ajattelin ettei se mopoja koske ja jatkoin aidan sivusta ja pientä siltaa pitkin ohi kivikasan... Kuvat (c) Jukka Vehkaoja

Tai tiesulku, joka oli syntynyt rankkasateiden jälkeen vuoren seinältä romahtaneista mahtavista kivenjärkäleistä. Ajelimme Ranskan Alpeilla erästä jokilaaksoa pitkin emmekä osanneet kiinnittää huomiota joihinkin kyltteihin tien varrella "Route barree… 5 km" kunnes tulimme kohtaan, josta ei voinut erehtyä - verkkoaita oli edessä. Optimistisena ajattelin ettei se mopoja koske ja jatkoin aidan sivusta ja pientä siltaa pitkin ohi kivikasan. Siitä tie jatkui normaalisti kunnes tulimme paikalle, jossa oli mieletön määrä kivenlohkareita tiellä ja sen sivussa. Paikkaa oli jo sen verran korjattu että motolla pääsi ohi. Tulimme sitten toisen aidan luo eli sen suljetun kohdan toiseen päähän. Tässä paikassa oli juuri muutama motoristi työntämässä jotain amerikkalaista pyörää rakentamaansa siltaa pitkin yli betoninorsujen. Ei muuta kuin laukut irti ja jonon jatkoksi. Pyörä heilahti betoninorsujen yli kevyesti. Herrat saksalaiset rakennusinsinöörit purkivat aidasta rakentamansa sillan pikavauhtia runsaan autoilijajoukon ihmetellessä tapahtumaa.

Ilmasto
  
Alpit ovat paikoin kahden säävyöhykkeen rajamailla, siellä sää saattaa muuttua aivan yhtäkkiä. Sade ja sumu (siis pilvet) voivat yllättää koska tahansa lähes kirkkaalta taivaalta. Parasta aikaa on alkukesä eli kesä- ja heinäkuu. Useimmat solat ovat lumen takia suljettuja suurimman osan vuodesta ja avautuvat vasta toukokuussa. Poikkeuksiakin on. Tärkeimmät pidetään auki talvellakin. Elokuussa sataa usein. Sateella alppiteillä ajamisesta ei tule mitään.

Sade ja sumu (siis pilvet) voivat yllättää koska tahansa. Edelweisswand (vasemmalla), Hochtor (keskellä) ja Col de La Bonnette (oikealla). Kuvat (c) Jukka Vehkaoja

 

Varusteet ja kuormaus

 

Mitään alppivarusteita kuten hakkuja tai reppuja ei tarvita! Normaalit matkavarusteet, mitä muutenkin käyttää matkalla, ovat riittäviä. Varaosia voi pitää mukana, kuten kytkin- ja kaasuvaijerit, paikka-ainepullo sekä varatulpat ja ylimääräisiä työkaluja. Tosin yleensä puuttuu juuri se varuste tai työkalu, jota tarvitsisi kipeimmin.


Tarvikkeiden kuormaus ei täällä edellytä mitään normaalista poikkeavaa. Pääsääntö on tietenkin se ettei ylitetä pyörän valmistajan suosituksia painoista. Painavat tavarat kannattaa joka tapauksessa sijoittaa mahdollisimman alas painopisteen saamiseksi matalalle. Alpeilla painopisteellä on merkitystä. Kiikkerällä pyörällä on vaikea ajaa tiukoissa ja hiljaa ajettavissa mutkissa.

Kustannukset

	Tiellä voi olla kaikenlaisia yllättäviä esteitä... Kuva (c) Jukka Vehkaoja

Moottoritietullit ovat käytössä Sveitsissä, Itävallassa ja Italiassa. Itävallassa on erikoisteissä lisäksi käytössä erillinen maksu "Maut". Esim. Brennerin solatiestä joutuu maksamaan n. 7 € maksun suuntaan. 9 € menee Timmelsjochin ylitykseen ja saman verran Gross Glocknerin ajamiseen. Ko. reitit ovat "luonnonsuojelualueella" ja maksu menee herkän alppiluonnon suojeluun. Muuallakin on maksuja ja lisätietoa löytyy oheisesta solalistasta.


Tiemaksut ovat sekä Sveitsissä että Itävallassa moottori- tai moottoriliikenneteille ja maksu maksetaan lunastamalla erillinen tarra. Alppien pisimmät tunnelit ovat myöskin maksullisia. Italiassa pelkästään moottoritiet maksavat ja maksu peritään ajettujen kilometrien mukaan erillisillä tietulliasemilla.

Luonto
 
Alppien luonto on monimuotoista. Yhtäällä on jäätä ja lunta ja toisaalla auringon lämpö hellii niittyjä ja laaksoja. Alpeilla on runsaasti kauniita vesiputouksia, jokilaaksoja, puroja ja kirkasvetisiä järviä. Viimeisen 20-30 vuoden aikana luonnonsuojeluväki on saanut aikaan paljon rohkaisevia tuloksia . Monet lähes sukupuuttoon hävitetyt eläimet ovat palanneet tai palaamassa asuinsijoilleen. Tänne on jo kotiutunut mm. maakotka, susi, maakarhu, ilves, alppikauris, gemssi, visentti ja alppimurmeli.

Näissä maisemissa lepää silmä ja monet Alppien eläimet. Vasemmalla tienvarren alppikukkia, keskellä Tiroli Lech ja oikealla Col du Gd St Berbard. Kuvat (c) Jukka Vehkaoja

 

Epilogi

 

Tämä juttu on kirjoitettu omien kokemusten ja eri lähteistä kerättyjen tietojen pohjalta. Mukana on paljon itsestään selvyyksiä, mutta ehkä mukaan mahtuu jotain uuttakin. Lähdeluettelo ei ole täydellinen koska esim. nettisaitteja tulee lisää ja jotkut sulkeutuvat. Mutta luultavimmin mukana on kuitenkin tämän hetken tilanne hiukan toimitettuna. Valitettavasti kieli saiteilla on useimmiten saksa. Puhutaanhan saksan kieltä valtakielenä lähes koko Alppien alueella.

Jukka Vehkaoja
Ducati ST2, '01

Reittikuvauksia:
 
Ohessa on kuvauksia yhdistelmäreiteistä, jotka kulkevat useamman solan kautta. Osa niistä on myös merkitty maastoon erityisin kilvin. Myöhempänä on linkki solatietokantaan, jossa on kuvaukset 100:sta kauneimmasta solasta.

Ranska:	Suuri Alppireitti (Route des Grandes Alpes): Kokonaan päällystetty hyväpintainen reitti. Pituus n. 690 km. Ajoaika 2-3 vrk tarpeista riippuen. Yöpaikkoja kämppäreiden lisäksi kesäaikaan löytyy hyvin mm. hiihtokeskuksista, joita reitillä useita.	Geneve - Bonneville - Cluses - Sallanches - Albertville - Moutiers - Bg. St. Martin - Val d'Isere - Col d'Iseran - Lanslebourg - Modane - St. Michel - Col du Galibier - Col du Lautaret - Briancon - Col d'Izoard - Guillestre - Col de Vars - Jausiers - Barcelonette - Col de la Cayolle - Guillaumes - Villars - Nizza.
	Napoleonin reitti (Route Napoleon): Pituus n. 320 km. Ajoaika 1-2 vrk. Majoituksia kämppäreillä sekä tienvarsihotelleista.	Cannes - Digne - Sisteron - Gap - La Mure - Grenoble.
	Urheilullinen ja vaikeahko ylämaanreitistö parhaasta päästä: Reitti koostuu monesta todella haastavasta osuudesta, joiden läpäisyyn tarvitaan Offroad -pyörää ja kokemusta. Osa on sekä sora ja kivipintaista että yksikaistaista tietä. Pituus: 250-300 km yhdistämistavoista riippuen. Ajoaikaa ehkä mahdoton määritellä.. Majoituksia tienvarsihotelleissa.	Col des Rochilles - Col De Fréjus - Col du Glandon - Col de Valbelle - Col de Parpaillon - Valmasque - Baisse de Peyrefique - Baisse d'Urne.
Italia:	Ligurian rajatie: Tämä reitti on vain Enduroille. Reitti kulkee pääosin 1900 - 2000 metrin korkeudessa ja se on lähes pelkästään kapeata irtosorapintaista ja kivistä. Colle Tendan läheisyydessä löytyy linnoitus Fort Tabourde. Pituus n. 110 km. Ajoaikaa ehkä mahdoton määritellä tarkasti.	(Ventimiglia) Pigna - Colla di Langan - Colla Melosa - Colla di Sanson (yhteys Ranskaan Col Linaireen)- Passo di Collardente - Passo di Tanarello - Colle delle Vechie - Col des Seigneurs - Colle Malaberghe - Col de la Boaire - Colle di Perla - Colle di Tenda, josta yhteys Cuneoon tai Ranskan Tendeen.
	Dolomiittien vanhin tie: Pituus 109 km, ajoaika n. 1 vrk. Yöpyä voi mm. Moenan, Canazein ja Cortinan hiihtokeskuksissa.	Bolzano - Passo di Costalunga - Canazei - Passo Pordoi - Passo di Falzarego (täältä pääsee köysiradalla Sella Gruppelle) - Cortina d'Ampezzo.
	Dolomiittien ympäri: Reitti on osa vanhaa sotilasreittiä ja se kulkee monen kauniin solan kautta. Pituus n. 170 km, ajoaika 1-2 vrk. Yöpyminen hiihtokeskuksissa.	Bolzano - Passo Nigra - Passo di Costalunga - Canazei - Passo Pordoi - Passo di Falzarego - Cortina d'Ampezzo - Passo Tre Croci - Dobbiaco - Brunico.
	Karnis -Alppien rengasreitti: Reitti koostuu oikeastaan kahdesta renkaasta. Läntinen kiertää lähempänä Cortinaa ja itäisempi lähempänä Sloveniaa. Pituus: 1 rengas n.180 km, ajoaika 1-2 vrk. 2. rengas n. 200 km, ajoaika 1-2 vrk. Majoituksia runsaasti kämppäreillä ja tienvarsihotelleissa.	1. rengas: Dobbiaco - Passo di M. Croce di Comélico - S.Stefano - Cima Sappada - Mieli - Passo di M. Croce - Kötschach - Untertillach - Dobbiaco 2. rengas: Tolmezzo - Pontebba - Sella di Camporosso - Arnoldstein - Hermagor - Kötschach - Passo di M. Croce - Tolmezzo.
Sveitsi:	Sveitsi on ehkä solien kantaäiti ja täällä on muutama todella viehättävä rengasreitti klassisista solista ja keskeisellä alueella. Tämä reitti koostuu paria poikkeusta lukuun ottamatta yli 2000 metriä korkeista solista. Pituus n. 700 km riippuen yhdistämistavoista. Ajoaika 4-6 vrk. Majoituksia löytyy hyvin kämppäreiltä sekä useista "bikers welcome" tienvarsihotelleista.	Flüela - Ofen - Albula - Julier - Bernina - Splügen - San Bernardino - St.Gotthard - Furka - Grimsel -Susten - Simplon - Iso St. Bernhard.
	Kolmen solan reitti: Pituus n. 110 km. Ajoaika 1-2 vrk. Majoitus ks. yllä.	Susten - Grimsel - Furka.

Lähteet ja linkit
 
Solat:

100 kauneimman solan lista kuvauksineen (http://www.bajahill.net/documents/mpmatka-alpit-soladb.htm). Mukana on runsaasti kauniita ja hyväkuntoisia reittejä. Kaikki reitit eivät sovellu tavallisille matkapyörille. Osa reiteistä kulkee lähes tiettömillä taipaleilla. Tiet ovat todella kapeita, vain pelkkiä polkuja ja irtosora- ja/tai -kivipintaisia. Matkaa näille erikoisreiteille kannattaa harkita vain Offroad -pyörillä.

Tiet, tullit ja nettisivut:

http://www.alpineroads.com/
http://www.dolomiti.it/dx.htm?f=s
http://www.val-gardena.com/virtual-sella/AB/de.htm
http://www.motorbike-pals.com/alpenpaesse/
http://www.eisacktal.com/en/bike/
http://www.tourenland.de/sonstigs/frame.htm
http://home.t-online.de/home/anwibu/alpen.htm
http://www.grossglockner.at/index_en.php?browser_id=ie
http://www.grossglockner.at/main/glockner3d/Pages/index_en.htm
http://www.oeamtc.co.at/
http://www.felbertauernstrasse.at/
http://www.vignette.at/
http://www.autostrade.it/pagine_1/homep.html
http://www.eda.admin.ch/geneva_miss/e/home/guide/voit/vign.html

Kirjallisuus:

Denzel: "Grosser Alpen Strassen Führer" (ISBN 3-85047-763-0)
RV Verlag: Motorrad Reisenkarten - Alpen
Michelin kartat
Reise Motorrad
Das Motorrad: Edition Unterwegs


Artikkelin kirjoittanut jukka.vehkaoja@mtv3.fi. BajaHill ei ota mitään vastuuta neuvojen järkevyydestä, oikeellisuudesta tai laillisuudesta. Kukin ajakoon turvallisesti ja maalaisjärjellä, myös moottoripyörällä ajoa voi harkita. Kaikki (oikeudet) kuitenkin pidätetään. BajaHill haluaa toivottaa ikimuistoisia mp-matkailikokemuksia kaikille lukijoille!