keskiviikko 29. elokuuta 2001

Lisää nopeutta Suzukin osilla


Suzukin osilla saa kwakaan vauhtiaLauantaina Kiikalan Burn Out Partyssa tuli todistetuksi, kuinka Suzukin osat nopeuttavat myös muun merkkistä pyörää. Kuvassa näkyvään naistenmallin Kawasakiin on asennettu Suzuki-tekstillä varustetut välitangot takaiskunvaimentimen niveliin.

Jo näin pienellä virityksellä saatiin vajaakuutioinen kulkemaan varttimaililla 10.778 loppunopeuden ollessa 208,09. Lopputuloksissa heltisi viides sija, joka oli 600-kuutioisten paras. Osanottajia oli noin kolmekymmentä, samassa luokassa kilpailivat vapaastihengittävät ja turbot.

Kawasaki ja Suzuki sopimukseen yhteistyöstä moottoripyöräalalla

Suzuki Motor Corporation ja Kawasaki Heavy Industries, Ltd. julkistivat tänään sopineensa strategisesta yhteistyöstä koskien tuotekehittelyä, suunnittelua sekä moottoripyörien ja maastonelikoiden valmistusta ja komponenttien ostoja.

Yhteistyö perustuu molemminpuolisuuteen ja samanarvoisuuteen. Sopimuksen tarkoituksena on kehittää Suzukin ja Kawasakin liiketoimia kannattavammaksi yhdistämällä molempien yhtiöiden tuotannolliset voimavarat alalla vallitsevan jatkuvan globalisoitumisen ja yhä intensiivisemmän kilpailun painostuksessa.

Yhtiöt tulevat toimimaan yhteistyössä tuotekehittelyssä, valmistuksessa, osien ja komponenttien hankinnassa ja niiden yhdenmukaistamisessa kilpailukyvyn ja kannattavuuden parantamista silmälläpitäen. Ensimmäisessä vaiheessa yhteistyö koskee isoja skoottereita, motocross-pyöriä ja maastonelikoita.

Suzuki ja Kawasaki jatkavat kuitenkin molemmat itsenäisesti omien tuotteidensa myyntiä ja markkinointia omilla tuotemerkeillään ja myyntiorganisaatioillaan.Sekä Suzuki että Kawasaki uskovat tällä sopimuksella voivansa vastata paremmin asiakkaidensa vaatimuksiin sekä luoda molemmille yhtiöille paremmat toimintaedellytykset tulevaisuudessa.

tiistai 21. elokuuta 2001

EU tuomioistuimen aikataulu autoveroasioiden käsittelylle

EU tuomioistuimessa odottaa Korkeimman Hallinto-oikeuden (KHO) ennakkoratkaisupyyntö käytettyjen tuontiautojen- sekä arvonlisäverotusta koskevassa asiassa. Kysehän on siitä saako arvonlisäveroa kantaa autoverosta ja onko käytettynä maahantuotavien autojen ja moottoripyörien verotus syrjivää.

Asian suullinen käsittely alkaa Luxemburgissa keskiviikkona 12.9.2001. Ratkaisuehdotus on valmiina viimeistään 12.11.2001 ja tuomioistuimen ratkaisu saataneen viimeistään ensivuoden tammi-helmikuun vaihteessa eli heti vuoden 2002 alussa.

EU tuomioistuin on itseasiassa jo tehnyt asian tiimoilta linjauksen ns. Portugalin-tapauksen yhteydessä jossa todettiin, että veroa ei saa kantaa verosta ja että käytettynä maahantuodun ajoneuvon veron määrä ei saa olla suurempi kuin mitä samanlaisessa, jo maassa olevassa wanhassa ajoneuvossa olisi.

Liikenne- ja viestintäministeriö on jo tiettävästi aloittanut ajoneuvoverotuksen kokonaisuudistuksen jonka valmistumisen takaraja nyt siis on selvillä. Perusteellisia taustatietoja näistä verotuskuvioista löytyy Modified Motorcycle Association of Finland r.t:n (MMAF) www-sivuilta: http://www.mmaf.fi/

sunnuntai 19. elokuuta 2001

Ihmeellinen internet järjestää polttarivarusteet


MC BajaHill:n toimittajan kaveri oli menossa naimisiin ja polttareihin piti keksiä jotain jäynää. Motoristien kiero mieli kehitti juonen jossa polttarisankari ajelee naurettavassa nahkapuvussa mopolla Keimolasta Hyvinkäälle mutta mistä mopo ja nahat?

Aktiivisena söhmiläisenä (sfnet.harrastus.mp uutisryhmä) toimittaja kääntyi ongelmineen muiden virtuaalipärtsäilijöiden puoleen ja johan rupesi mopoa ja nahkapukua löytymään! Lopputuloksena oli muodinmukainen Sinisalo Racing:n nahkapuku joka sini-puna-valkoisena istui kuin nakutettu sini-valkoisen pappamopon väreihin. Ajoasun kruunasi huoltoasemalta ostettu wunderbaum ja ikiwanha Nolanin avopotta.


Polttarisankarin raju motoristi-look villitsi Hyvinkään tytöt!

Polttarit olivat onnistuneet ja tuleva aviomies joutui mopoilukärpäsen puraisemaksi. Valitettavasti varusteet piti palauttaa joten nyt sankari on ilman kunnon ajoneuvoa ja nahka-asua. Ainakaan tätä ajoneuvo-ongelmaa ei tiettävästi vielä ole ratkaistu... ;-)

Vielä kerran suurkiitokset sekä mopon että ajoasun lainanneille kanssamotoristeille!

perjantai 17. elokuuta 2001

Bongausopas


  Motoristeja voi bongata samalla tavalla kuin lintuja. Tämä pieni opas on tehty harrastuksessa alkuun pääsemiseksi, eli lajintunnistuksen helpottamiseksi. Ehkä se auttaa myös välttämään turhia pelonväristyksiä.
  
1. Kaikki motoristit eivät ole vaarattomia. Poliisikin voi liikkua moottoripyörällä!
 

2. Väinö Veteraani. Hänen seisoessaan tien poskessa, kannattaa tarjota apua. Tosin on todennäköistä, että perässä tuleva huoltoauto on pian paikalla.
 

3. Motoristin itiömuoto. Ei yleensä tiedä liikennesäänöistä yhtään mitään. Harva itiö versoo varhaismuodoksi, vielä harvempi oikeaksi motoristiksi.
 

4. Enska Enduro. Oikeat enduro- ja krossikuskit erottaa vain kaupungissa tavattavista jäljitelmistä varmimmin mudasta.
 

5. Keijo Kyykky. Jos polvissa on kulutuspalat, kannattaa tarkistaa, etteivät niiden naarmut ole tehty hiekkapaperilla! Tunnistaa parhaiten ohitustilanteessa, paikoillaan yleensä poliisin pysäyttämänä.
 

6. Kati Kaasu. Monet naismotoristit suosivat pieniä kustom-pyöriä, mutta myös kyykkyasennossa ajavia löytyy.
 

7. †††
 

8. Reissu-Ripa. Yleensä keski-ikäinen mies, ei osaa vanheta arvokkaasti vaan pyrkii jatkamaan kesken jäänyttä nuoruttaan.
 

Suomessa on motoristeja kuutisenkymmentä tuhatta. Alle sata yksilöä kuuluu vaarallisiin lajeihin. Suoraan sivullisten kimppuun nämäkään eivät täkäläisessä ilmastossa ole käyneet, joskin vaaratilanteista on lehdissä näkynyt tietoja. Kuten muuallakin, jotkut motoristien lajit turvautuvat yhdennäköisyyteen vaarallisten otusten kanssa saadakseen olla rauhassa. Pahan näköiset motoristit eivät siis välttämättä ole pahoja.

Bongaamiseen antaa pieni vaaran mahdollisuus hohtoa. Vähän samaan tapaan kuin syötäessä itsepoimittuja sieniä. Motoristibongaus on turvallisempaa kuin liikenteessä olo sinänsä. Se sopii hyvin pitkien automatkojen ajankuluksi, myös lapsiperheille.

Normaali motoristi on likipitäen kuten kuka tahansa ihminen. Naisten pieni osuus ja varhaismuotojen suhteettoman suuri osuus ovat oikeastaan ainoa poikkeus normaaliväestöstä.

Tuntomerkkejä

Nyrkkisääntönä voi todeta, että vaarallisia lajeja on vain niissä, jotka ajavat jalat edellä. Pyörä on ns. kustomi, merkkiä Harley-Davidson. Ajoasentoon kuuluu myös apinakiikku, eli kuljettajan kädet ovat ojentuneet ylös ja eteen, asentoon, joka vähänkin pidempään ajettaessa muuttuu tuskalliseksi. Pyörän kaksi sylinteriä ovat peräkkäin, se on rakenneltu, takarengas leveä, etuhaarukka pitkä ja etupyörä kapea.

Myös motoristin vaatetuksesta voi vaaralliset lajit erottaa. Itseasiassa ainoa varma tuntomerkki on jengiliivi. Sen varma tunnistus edellyttää selkäpuolen näkemistä. Suurin osa kustomkuskeista ja myös HD:n kuljettajista on täysin vaarattomia. Heidän tavoitteenaan on yleensä vain näyttäytyminen.

Jos motoristi on pukeutunut värikkääseen asuun, hän on vaaraton. Myös leuan peittävä umpikypärä on merkki vaarattomuudesta. Tämä auttaa tilanteissa, joissa pyörää ei pääse varmasti näkemään, kuten huoltoasemilla.

Metsästä löytyvät lajit, maanteiden kyykkypyöräilijät ja pianisti- eli pappatunturiasennossa ajavat ovat yleensä vaarattomia. Erilaisilta suljetuilta rata-alueilta voi bongata harvinaisuuksia, jopa ulkomaisia yksilöitä. Nekin ovat järjestään vaarattomia, paitsi ehkä kuulolle.


Iltaisin taajamissa runsaasti parveilevat motoristien varhaismuodot ovat joskus haitallisia. Ne voivat olla kiusallisen äänekkäitä, mutta eivät yleensä muodosta ongelmia enempää kuin nuoriso yleensäkään.

Motoristien käsittely

Motoristien käsittely puhe-etäisyydellä kannattaa aloittaa harrastuksen hyvistä puolista. Pyörän ihailu ja hevosvoimien tai huippunopeuden kysely virittää yleensä motoristin sangen suopeaksi. Vastaukseen kannattaa uskoa, vaikka pieniä epäilyjäkin voi hyvin esittää. Jos sataa tai keli on muuten epäinhimillinen, voi virittää juttua nykyisten varusteiden hyvyydestä.

Parasta tietysti on vedota jonkinlaiseen omaan pyöräharrastukseen, vaikka jo loppuneeseenkin. Kovin paljon ei ehkä kannata keksiä, sillä motoristit ovat niin hyvin perillä alan asioista, että valheet helposti paljastuvat.

Vaarallisten lajien käsittelyyn ei ole olemassa asiantuntijoiden yksimielisesti hyväksymiä ohjeita.
Kosketusta kannattaa välttää, mutta pakokauhuun ei ole aihetta.

Motoristi liikenteessä

Liikenteessa motoristiin pitää suhtautua varovasti ja ystävällisesti. Hän on sateen ja tuulen armoilla, ja kaatuessaan helposti loukkaa itsensä. Mitätönkin auton tönäisy voi aiheuttaa motoristille suurta vahinkoa, pitää hänet pitkään poissa liikenteestä ja vähentää siten bongausmahdollisuuksia.

Motoristi on tien päällä nauttiakseen ajamisesta ja/tai näyttäytymisestä. Näyttäytymismielessä kulkevat erottaa yleensä rauhallisesta vauhdista. Ihailevat katseet ja jopa sormella osoittelu saavat nämä ikionnelliseksi, vaikka ulkopuoliselle sitä ei ehkä näytetä.

Ajamisesta nauttivat saattavat varsinkin taajamien ulkopuolella liikkua ällistyttävillä nopeuksilla. Nyrkkisääntönä voi pitää: mitä kyykympi, sitä nopeampi. Ylinopeudet ja onnettomuudet koskevat eniten motoristia itseään, joten ylenpalttisen vauhdin pitäjät kannattaa jättää poliisin hoidettaviksi.

Todella omituisista paikoista voi löytää enska-, krossi- tai triallajeja. Metsästä löytyvien motoristien suhteen kannattaa muistaa, että hekin rakastavat luontoa, tosin omalla miehisellä ja välineellisellä tavallaan. He myös uusiokäyttävät metsäautoteitä, kivilouhoksia ja sorakuoppia, jotka muuten olisivat kertakäyttöisiä.

Bongauksesta harrastus

Lajintunnistuksen alkaessa sujua voi harrastusta syventää kahteen suuntaan. Lajin sisällä pysyjä kerää ensin merkkejä ja edelleen malleja. Toinen vaihtoehto on pysyä merkissä, eli kerätä mahdollisimman laaja kokoelma tietyn merkin eri lajisia malleja.

Merkkiuskolliset joutuvat käyttämään harrastukseensa enemmän aikaa ja vaivaa, sillä motoristien suosimat esiintymisalueet voivat olla hyvin kaukana toisistaan.

Helpompi tapa jatkaa harrastusta on pitäytyä lähiympäristössä helposti havaittavassa lajissa.
Moottoripyörien merkkejä on loputtomiin, nykyään eläviä ja maassamme tavattavia on kuitenkin huomattavasti vähemmän: japanilaisia neljä, amerikkalaisia vain yksi, eurooppalaisia toista tusinaa.

Japsipyörät ovat määrällisesti selvänä enemmistönä.
Malleja on sensijaan huomattava määrä. Etenkin japanilaisten mallimerkinnät ovat siansaksaa, konsonanttiyhdistelmiä, joiden lausumisesta ei yleensä tule mitään. Seitsemänkymmentäluvulla mallinimeksi riitti yksi tai kaksi kirjainta: Z, CB tai XS.

Kahdeksankymmentäluvulla kirjaimia oli kolme: CBR tai XRV. Uusimmat ovat paitsi nelikirjaimisia, GSX-R tai ZX-7R, myös nimellä varustettuja. Tämä lienee tulosta bongaajien valituksesta. Jopa puolalaiset harrastajat kokevat nimikoodien lausumisen mahdottomaksi. Bongareiden keskuudessa vaikeatkin nimet tulee silti ääntää sujuvasti. Harjoitus auttaa!

Kaikkien mallien tunnistaminen edellyttää monivuotista harjoittelua ja pyörien katselua lähietäisyydeltä. Vuosimallien erot ovat suhteellisen pieniä. Alan lehdistä on apua tulokkaiden tunnistamisessa.

Kuvat: Timo Majamäki
Teksti: Risto Kaivola
Juttu julkaistu joskus muinoin mm. kotimaisissa iltapäivä- ja mp-lehdessä. 

tiistai 14. elokuuta 2001

Hirvimaalauksille etsittävä parempi vaihtoehto

Suomen Motoristit r.y. (SMOTO) on antanut lausunnon tienpinnan hirvimaalauksista: Tienpinnan hirvimerkkimaalus on tarpeeton ja mahdollisesti jopa vaarallinen. Kaikki tiemaalaukset ovat erityisesti märkinä vaarallisia motoristeille ja merkintöjen kohdalla huomio kiinnittyy tiemaalauksiin sen sijaan, että tarkkailtaisiin pientareita.

Tienpinnan hirvimerkintöjen sijaan olisi käytettävä ja tehostettava jo käytössä olevia turvallisuusmetodeja, esimerkiksi hirvimerkintöjä ja riista-aitauksia. Myös hirvikantaa on tarpeen vaatiessa harvennettava.

Lisätietoa: Tielaitoksen tiedote http://www.tieh.fi/tied/2001/hirvimaal.htm ja SMOTOn lausunto http://www.smoto.fi/uutiset-2001.html#hirvimerk

torstai 2. elokuuta 2001

Moottoripyöränäyttely tekniikan museossa

(Teksti Tarja Kallio, kuvat Matti Kallio)
Kaksipyöräisten historia Suomessa - polkupyörästä moottoripyörään
 
Kaksipyöräisten historia Suomessa - polkupyörästä moottoripyörään. Kuva © Matti Kallio Tekniikan museossa järjestetään vuosittain kahdesta kolmeen vaihtuvaa näyttelyä, joista 13.6.2001 avattu "Kaksipyöräisten historia Suomessa - polkupyörästä moottoripyörään" on yksi.

Pyörien kehityskulkuun voi käydä tutustumassa aina vuoden loppuun asti. Suurin osa vanhoista moottoripyöristä on saatu näyttelyyn lainaksi Veteraanimoottoripyörä -klubin jäseniltä.


Näyttelyssä on 35 polkupyörän lisäksi esillä moottoripyörien tyypillisimpiä malleja eri vuosikymmeniltä. Ensimmäiset moottoripyörät olivat lähinnä moottoreilla varustettuja polkupyöriä. Maailman ensimmäisen moottoripyörän rakensi vuonna 1885 Gottlieb Daimler. Se oli puurunkoinen pyörä, joka oli varustettu 0,5 hv:n polttomoottorilla. Vuonna 1895 tulivat ensimmäiset moottoripyörät Suomeen. Näistä ainakin yksi oli Hildebrandt & Wolfmiller, joka oli maailman ensimmäinen sarjavalmisteinen moottoripyörä. 

Vuodet 1895 - 1939

Kaksipyöräisten historia Suomessa - polkupyörästä moottoripyörään. Kuva © Matti Kallio Kaksipyöräisten historia Suomessa - polkupyörästä moottoripyörään. Kuva © Matti Kallio
Näyttelyn vanhin moottoripyörä on 1000 kuutioinen Harley-Davidson Model F vm 1918 (vasemmalla). Esillä on myös entisöity Indian Scout vuodelta 1925 (oikealla). Pyörä on 596 kuutioinen ja 13 heppainen. Indianin valmistus lopetettiin vuonna 1953.
Näyttelyn vanhin moottoripyörä on 1000 kuutioinen Harley-Davidson Model F vm 1918, joka on alkuperäinen maalipintaa myöten. Pyörässä on, kuten uusissakin malleissa, kaksi sylinteriä ja neljä tahtia. Tässä HD:ssä käytetään kytkintä vasemmalla jalalla, kuten kaikissa isoissa Harrikoissa vuoteen 1951 asti. Vaihteet vaihdetaan tankin vasemmalla puolella olevasta vivusta kädellä. Pyörässä on ketjuveto ja tehoa 16 hv. 

Alkuvuosien (1895 - 1930) suosituimmat moottoripyörät olivat Wanderer, HD, Humber, NSU ja Indian. Mielenkiintoisia tarinoita löytyy pyörien takaa, vuoden 1938 Norton Type 18 on toiminut alusta 50-luvun loppuun asti poliisiajoneuvona. Tämän jälkeen ajokki on siirtynyt riistanvalvojan työajokiksi. 

Vuodet 1940 - 2001
Vuonna 1947 tuotiin maahan kymmenen uutuuspyörää, Jawaa. Virallisesti maahantuonti aloitettiin vasta vuonna kaksi vuotta myöhemmin. Royal Enfield, Norton, Ariel ja BSA ovat näyttelyn brittiklassikoita, esillä on esimerkiksi Royal Enfield Bullet 1950-luvulta. Käyttöpyöriä edustavat Jawa, Vespa ja "Pappatunturi". Vuosimallia 1957 oleva 124 kuutioinen Vespa on ollut Halikon kunnan kätilön käytössä. Tänä päivänäkin pyörä on rekisterissä ja käytössä -tosin ei enää kätilöllä.

Kaksipyöräisten historia Suomessa - polkupyörästä moottoripyörään. Kuva © Matti Kallio Kaksipyöräisten historia Suomessa - polkupyörästä moottoripyörään. Kuva © Matti Kallio Kaksipyöräisten historia Suomessa - polkupyörästä moottoripyörään. Kuva © Matti Kallio
Kari Tiaisen ajokki Suzuki RMX vuodelta 1990 on myös näytteillä. Tällä Kari voitti ensimmäisen enduron maailmanmestaruutensa vuonna 1990. Pyörä on kaksitahtinen 250 kuutioinen, tuon ajan puolikkasta irtosi 48 hevosvoimaa ja aski oli 6-vaihteinen.
Kaksipyöräisten historia Suomessa - polkupyörästä moottoripyörään. Kuva © Matti Kallio Näyttelyn helmiä on Jarno Saarisen kilpuri Tunturi-Puch 250 SGSS. Pyörä on vuoden 1962, 1-sylinterinen, 2-tahtinen parimäntämoottorilla varustettu 4-vaihteinen menopeli. Tehoa siinä on 22 hv, maksimikierrokset 8000 r/min ja huippunopeus 150 km/h.

Uudemmista moottoripyöristä näyttelyssä on Yamaha V-Max vuodelta 2001 (tuotannossa vuodesta 1985 alkaen) sekä entisöity "tuutti-Honda", joka on 750 kuutiollaan superpyörien ensimmäistä sukupolvea. Vuonna 2001 tätä mallia on eniten rekisterissä "piikkien" eli 125 kuutioisten jälkeen.

Rekisteritilastot
Ensimmäinen rekisteritilasto on vuodelta 1922, jolloin Suomessa oli 837 moottoripyörää. Nopeasta määrän lisäyksestä kertovat tilastot: vuonna 1923 mp:iä oli 2389 kpl, vuonna 1929 jo 5234 kpl. Vuoden 1929 suosituimmat merkit olivat HD 946, Indian 702, Raleigh 516.
Vuonna 1939 moottoripyöriä oli 7480, joista suosituimmat merkit olivat HD 828, Raleigh 653, BSA 469. 

40-luvulla armeija takavarikoi kaikki moottoripyörät, mikä tietenkin näkyi rekisteröityjen pyörien määrässä, vuonna 1949 vain 7863 kappaletta. Suosituimmat merkit DKW 661, Tähti 632 ja BMW 594.

Kaksipyöräisten historia Suomessa - polkupyörästä moottoripyörään. Kuva © Matti Kallio Kaksipyöräisten historia Suomessa - polkupyörästä moottoripyörään. Kuva © Matti Kallio
Rekisteritilastoja ei pidetty vuosina 1955 - 1985. Viimeinen tilasto ennen taukoa vuodelta 1954 kertoo moottoripyörien suosituimmuudesta: Jawa 7026, CZ 5265, IFA 2891. 50 -luvun lopussa moottoripyöriä oli 95789 kappaletta.

Vuonna 1961 saavutettiin toistaiseksi kaikkien aikojen huippu rekisteröityjen moottoripyörien määrässä, 109496 kappaletta. Autojen yleistyminen näkyi kuitenkin heti vuosikymmenen lopussa, moottoripyöriä oli vuonna 1969 vain 46458 kappaletta. 1960 -luvun yleisimmät merkit sen mukaan, mitkä ovat vielä rekisterissä, olivat Vespa, Jawa ja HD. Hondan maahantuonti alkoi ensimmäisenä Euroopassa Suomessa vuonna 1960.

70-luvulla muutettiin moottoripyöräverotusta suhteessa autoon radikaalisti. Tämäkin näkyi heti moottoripyörien määrässä, suosituimmat merkit olivat Honda, Suzuki ja Yamaha.

Kaksipyöräisten historia Suomessa - polkupyörästä moottoripyörään. Kuva © Matti Kallio Kaksipyöräisten historia Suomessa - polkupyörästä moottoripyörään. Kuva © Matti Kallio
1980 -luvulla moottoripyöriä käyttivät lähinnä viranomaiset työajoneuvoinaan. Vuoden 1980 alussa saavutettiin pohjalukemat, moottoripyöriä oli vain hieman yli 40000 kpl. Suosituimmat merkit olivat Honda, Yamaha ja Suzuki.


Vuoden 2000 lopussa moottoripyöriä oli jälleen yli 90000 kpl, suosituimmat Honda 20516, Yamaha 18998 ja Suzuki 13736.

Näyttelyn tiedot
Näyttely on avoinna 13.6.-31.12.2001. Aukioloajat: 13.6.-31.8. ti-su klo 11:00-17:00 ja 1.9.-31.12. ti-su klo 12:00-16:00. Pääsymaksut: aikuiset 30 mk, lapset 5 mk ja opiskelijat 10 mk. Osoite: Tekniikan museo, Viikintie 1, Helsinki. http://www.tekniikanmuseo.fi/

Kehäkessa remonttiin loppukesän ajaksi

Kehäkessa meni kiinni Pääkaupunkiseudun motoristien suosima "kehäkessa" alias "kiitäjäbaari" eli Kehä 3:n Motorest meni remonttiin loppukesän ajaksi. Kehäkessa on ollut suosittu kokoontumispaikka jo 80-luvulta lähtien, ehkä jo aikaisemminkin. Haikeita jäähyväisiä vietettiin hartaudella 25.7 yli sadan pyöräkunnan voimin. Paikka pysyy Motorestina ja aukeaa remontin jälkeen 3.10.2001.

Kehäkessa meni kiinni Kehäkessa meni kiinni Kehäkessa meni kiinni

Motoristit ajeluttivat Euroopan parlamentin edustajia

Federation of European Motorcyclists' Associations (FEMA) järjesti heinäkuun alussa MEP Ride-tapahtuman jossa ajelutetaan Euroopan parlamentin edustajia (Member of European Parliament, MEP). 

Tilaisuus järjestettiin nyt viidennen kerran ja noin 200 moottoripyörän letka oli kaikkien aikojen menestys. Tilaisuuden tavoitteena on nostaa motoristien näkyvyyttä ja vaikutusmahdollisuuksia positiivisella tavalla. 

Lisätietoa on SMOTO:n www-sivuilla http://www.smoto.fi/.