tiistai 30. joulukuuta 2003

Moottoripyörällä Alpeille

"Vielä viimeinen mutka ja sitten... avautuu eteeni henkeäsalpaava maisema - vuorenhuippu, jyrkät rinteet ja kaunis turkoosivetinen järvi..." Untako? Ei! Vaan totta jossain Alpeilla mutkatien päässä.
 
Passo Dello Stelvio. Kuva (c) Jukka Vehkaoja
Passo Dello Stelvio on ehkä kuuluisin alppisolista. Siihen sopivat kaikki superlatiivit. Kuva (c) Jukka Vehkaoja
Kuulin kavereilta jo ammoin '70 -luvulla ensimmäisen moottoripyöräni aikoihin huhuja alppiteistä ja kuinka mahtavia mutkia niissä on. Olen unelmoinut niistä siitä lähtien. Enkä vain unelmoinut, vaan kiertänyt niitä jokaisena kertana kun siellä päin olen liikkunut viimeisen 10 vuoden aikana.

Miksi Alpeille? Ne ovat vastakohtiensa huikaiseva kokonaisuus -lunta ja jäätä, aurinkoa ja lämpöä, kinttupolusta mahtavaan vuorten läpi jyräävään moottoritiehen. Ja ennen kaikkea lähes määrätön joukko solia valloitettavaksi ja kerättäväksi.

Maantietoa
 
Alpit ovat muodostuneet Afrikan ja Euroopan mannerlaattojen yhteentörmäyksessä. Vielä nytkin mannerlaatat hierovat toisiaan ja Alpit nousevat joitain millejä vuodessa. Eroosio pitää huolen etteivät huiput nouse taivaisiin. Alpit alkavat Wienin takaisilta tasangoilta ja jatkuvat 1300 km pituisena vuorijonona Nizzan lähelle. Alppien alue on n. 160 000 km2 ja ne levittäytyvät kahdeksan valtion alueelle, Itävalta, Sveitsi, Ranska, Italia, Saksa, Slovenia, Lichtenstein ja Tsekinmaa.

Alpien raja on jyrkkä. Itävallan ja Saksan rajamailla Bodenseen itäpäässä vuoret nousevat aivan järven rannasta. Italiassa esim. Garda -järven toinen pää on Pon tasangolla ja toinen Alppien sylissä.

Alppien korkein kohta on Mont Blanc (Monte Bianco, yli 4700 metriä) ja muutenkin Alppien korkein alue on tällä seudulla. Alpit jakavat Eurooppaa - ei vain maantieteellisesti, vaan myös ilmastollisesti. Mont Blancista itään kulkee Alppien pääharjanne, jossa on monia n. 4000 metriä korkeita huippuja. Harjanne jakaa ilmaston pohjoiseen ja eteläiseen. Etelässä ovat lämpimät välimeren ilmamassat ja pohjoispuolella kylmemmät alppi-ilmat. Ilmamassojen kohdatessa syntyy mm. kuuluisa Föhn -tuuli. Pääharjanne toimii joskus kielimuurinakin tai kulttuurirajana. Saksaa tosin puhutaan kaikissa alppimaissa virallisen kielen lisäksi.





Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja
Alppien raja on jyrkkä ja ensimmäiset vuoret kohoavat kohtisuoraan kohti taivasta (vasemmalla). Galibier- Lautaretin välillä mutkat on kuin tehty prätkille (keskellä). Motoristeja kokoontuu kesäaikaan sankoin joukoin Passo dello Stelviolle (oikealla). Kuvat (c) Jukka Vehkaoja


Alpeilla vuorten muodot ja mallit vaihtelevat runsaasti. Italian Dolomiitit ovat ehkä jyrkkäseinäisyydessään ja korkeudessaan koko alueen parasta ja kauneinta. Itävallan Tiroli on myös kaunista selvine muhkeine rinteineen ja laaksoineen. Esim. Lechin ympäristö kuuluu näihin tai Hohe Tauern lukuisine jäätikköineen. Sveitsin alueella on taas kaunista "perinteistä" vuoristomaisemaa yltäkyllin. Zermattin pohjoispuolella on turkoosia järvimaisemia ja korkeita jäätikköhuippuja (monet yli 4000m). Ranskan Alpit ovat kauttaaltaan rosoisempaa ja vähän karumpaa. Mutta ei sieltäkään kauneutta puutu. Korkeimmat solat ovat Ranskassa ja Italiassa. (Tässä tarkoitetaan korkeimmilla solilla sellaisia mitkä voi saavuttaa kuka tahansa ja joihin tiet ovat hyväpintaisia. Eri lukunsa ovat ne solat ja reitit joille pääsee vain Offroadeilla ja hyvän ajotaidon turvin.)

Solat
 
Solatiet ovat muotoutuneet niihin kohtiin, josta vuorijonon yli pääsee kätevimmin. No se on suhteellinen käsite. Ihmettelin ensimmäistä kertaa kiivetessäni Passo dello Stelvioon, että mikä voima on saanut ihmiset tekemään kulkutiensä juuri tästä kohdasta eikä muualta. Panoraamakartasta vilkaisemalla asia selviää. Kiertotie pisteiden välillä olisi ollut liian pitkä. Siksi on etsitty vaihtoehto eli sola, josta pääsee yli vaikka se olisi liki 2800 metrin korkeudessa. Stelvionkin (valm. v. 1826) ympäristössä Ortler -massiivilla on monta pitkälti yli 3000 metrin huippua.

Jotkut solareitit ovat syntyneet puhtaasti sotatarpeisiin. Monin paikoin on vieläkin näkyvillä 1. maailmansodan aikaisia rakennelmia ja vanhemmista linnoitustöistä puhumattakaan. Korkeimmalla on Ranskassa Col de la Bonnette. Se sijaitsee yli 2800 metrin korkeudessa. Niissä korkeuksissa ilmakin on niin ohutta että kone käy kuumana ja tehot laskevat monta kymmentä prosenttia. Toiseksi korkein on myös Ranskassa eikä kovin kaukana edellisestä. Col de l'Iseran on 2770 metrin korkeudessa. Kolmantena tulee Passo dello Stelvio (Stilffersjoch) Italian ja Sveitsin rajan tuntumassa lähellä Bormiota 2760 metrillään.





Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja
Stelviossa Ortles -Haus (vasemmalla) sijaitsee yli 2800 metrin korkeudessa. Niissä korkeuksissa ilma on niin ohutta, että kone käy kuumana ja tehot laskevat. Timmelsjoch (keskellä) ja Iseren laaksossa (Val d'Isere) Bourg St. Martin (oikealla). Kuvat (c) Jukka Vehkaoja
 
Reittisuunnittelu


Paras opas suunnitteluun on Denzel: "Grosser Alpen Strassen Führer".Alppien yli pohjoisesta etelään pääsee "helposti" vain tiettyjä pääreittejä pitkin. Mutta muitakin vaihtoehtoja löytyy. Saksan Berchtesgadenista (täältä löytyy mm. Kotkanpesä) Zella am Seen ja kauniin GrossGlocknerin solatien kautta Italiaan, Saksasta Innsbruckiin ja sieltä Brennerin solan kautta Italiaan, Itävallasta Rechsenpassin kautta Italiaan. Sveitsistä pääsee mm. St. Moritzista Italiaan Bernina Passin ja Falzaregon kautta, Splügen Passin kautta Italiaan, Berhardin solan kautta Italian Aostaan. Ranskan Grenoblesta pääsee Merialppien yli Nizzaan ja Monacoon.

Ranskassa on noin 680 km pitkä "Route des Grandes Alpes" (suuri alppitie). Tämä ns. kesäreitti kulkee Genevestä Nizzaan. Reittiä alettiin rakentaa vuonna 1912. Se kulkee kaikkien merkittävien solien kautta. Sen varrella ovat mm. Mont Blanc, Col du Galibier, Col du Lautaret, Col l'Iseran. Siis jäätiköiltä merialppien kautta lämpöön. Siellä on myös "Route Napoleon", jota kyseinen keisari käytti palatessaan Elbalta vankeudesta takaisin Pariisiin. Hänen matkansa Alppien alueella alkoi Cannesista ja päättyi Grenobleen. Tapauksen muistoksi on pystytetty reitin varrelle Lac de Leffrey -järven rannalle pronssinen Napon ratsastajapatsas.





Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja
Alppien tiet ovat kaikkien käytössä (vasemmalla). Italialaiseen Cortina d'Ampezzoon (keskellä) pääsee upeaa solatietä pitkin Bolzanosta Canazein kautta. Ns. "Suuri Alppitie" Ranskassa kulkee mm. Col du Lautaretin kautta (oikealla). Kuvat (c) Jukka Vehkaoja


Monacon lähellä on eräs Monte Carlon rallista kuuluisa reitti, josta mutkia ei puutu. Col de Turinin pikataivalta kutsutaan rallimaailmassa pitkien puukkojen yöksi sen kilpailulle ratkaisevan merkityksensä vuoksi. Kannattaa tutustua. Reitti kulkee Menton-Sospel-Turini-St. Martin, jossa yhtyy "Route des Grandes Alpesiin". Lisäksi Ranskasta löytyy eri vaikeusasteisia teitä ja paljon vanhoja, hyvä- ja huonokuntoisia, sotateitä.

Italian tieverkosto on ehkä paras Alppien alueella. Italialaiset ovat rakentaneet tiestönsä rungon jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Moni nykyinen hieno solatie on rakennettu sotatoimia varten. Esim. reitti Bolzanosta Canazein kautta Cortina d'Ampezzoon on eräs tällainen tie.

  Kuva (c) Jukka Vehkaoja
Passo di Sella, Dolomiiteilla jyrkkien seinämien välissä. Kuva (c) Jukka Vehkaoja
Offroadeille löytyy erityisesti soveltuvia reittejä. Italian Liguriassa oleva rajatie on Mussolinin rakennuttama maailmansotien välillä. Tie kulkee lähellä Ranskan rajaa sellaisissa korkeuksissa (pääsääntöisesti yli 2000m) että päätä huimaa. Osa reitistä on päällystämätöntä ja pinta on nyrkin kokoista kiveä ja irtosoraa.

Go to the top of this page Ajaminen
 
Se on yhtä juhlaa. Omien kokemusteni mukaan ylösmentäessä on vauhtia pidettävä yllä oikealla kaasun ja kytkimen käytöllä. Jos pyörä pääsee pysähtymään tiukassa mutkassa vastaantulevan liikenteen takia, on kippaaminen enemmän kuin mahdollista. Monesti näissä kohdissa juuri tukijalan puolella tie viettää jyrkästi alaspäin ja jos jalka on lyhyt… Siksi on tarkkailtava ylhäältä vastaantulevaa liikennettä kurkistelemalla mutkan taakse mahdollisimman ajoissa. Ajolinjan voi sitten valita ulkoa-sisään metodilla. Helpompi mutka on vasen, koska vasemmalta alas tulevan tien näkee paremmin eikä kurvassakaan tarvitse leikata sisään niin paljon. Oikea kurva onkin sitten aloitettava aika vasemmalta, siis keskeltä tietä, että pystyy leikkaamaan heti mutkaan sisään. Hankalaa on ellei pääse hakemaan tarpeeksi ulkoa koska silloin ajautuu väkisin vastaantulijan kaistalle.

Alppitiet ovat näissä kurveissa, "sherpoissa", varsin kapeita ja jyrkkiäkin. Kurvat on kallistettu melkein joka suuntaan. Jos pystyy ajamaan kohtuullisesti ajolinjoja noudattaen, vauhti pysyy sopivana ja nautittavana.
Liika vauhti taas on vaarallista. Siitä ei voi nauttia kunnolla koska tuntemattomat mutkat estävät näkyvyyttä ja tien pinta saattaa olla huono ja esim. päänkokoisia vuorelta pudonneita irtokiviä täynnä. Kaikki alppimutkat eivät ole jyrkkiä, vaan kauniisti sveeppaileviakin on paljon.





Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja
Passo Pennes, kaikenkarvaisia matkailijoita, myös nelivedolla (vasemmalla). Dello Stelviolle (keskellä) nousu etelästä tuntuu roikkuvan vuoren paljaalla seinällä, sola keskellä ylhäällä. Iseren (Val d'Isere) kaunista laaksoa (oikealla). Kuvat (c) Jukka Vehkaoja
Ohittaminen on turvallista silloin kun se sitä on. Motolla tosin pääsee ohi autosta helposti ylöspäinkin mentäessä. Monesti tiet ovat niin kapeita ettei tilaa yksinkertaisesti ole. Siis malttia ja varovaisuutta. Sveitsissä ja Itävallassa täytyy antaa tilaa erityisillä postiteillä postibusseille. Näillä teillä on usein ohituspaikkoja, mutta autot enemminkin joutuvat niitä käyttämään.


Alaspäin tultaessa kannattaa pitää yhtä pykälää suurempaa vaihdetta kuin ylösmennessä. Ne joilla on kunnon koneet, esim. iso V2, käyttävät moottorijarrutusta. Muut joutuvat luottamaan vain jarruihinsa ;). Varovaisuutta kannattaa noudattaa yhtäkaikki.

Useilla reiteillä on myös tunneleita. Monet niistä on rakennettu suojaamaan lumi- ja maavyöryiltä. Tunnelit ovat mutkaisia ja usein liukkaita rinteeltä virtaavasta vedestä. Myöskin meno suoraan kirkkaasta auringosta pimeään tunneliin sokaisee kummasti.

Mitä voi sattua?
 
Kaikkea! Kerran GrossGlocknerilla Hochtorin solassa parempi puoliskoni nousi parkkipaikan vieressä olevalle lumivallille (heinäkuun alussa) katsellakseen maisemia ja horjahti pettävän lumipenkan mukana. Lähellä oli lähes päättymätön pehvamäki yli 200 metriä alemmas. Tai kerran mahtavassa sumussa eli siis pilvessä meinasin kaataa pyörän erään tunnelin jälkeen kun tiellä oli yllättäen sohjoa ja jäätä. Matkan jatkaminenkin oli siinä ja siinä koska taivaalta tuli räntää, visiiri ja silmälasit olivat huurussa enkä ilman lasejaan näe.





Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja
...optimistisena ajattelin ettei se mopoja koske ja jatkoin aidan sivusta ja pientä siltaa pitkin ohi kivikasan... Kuvat (c) Jukka Vehkaoja


Tai tiesulku, joka oli syntynyt rankkasateiden jälkeen vuoren seinältä romahtaneista mahtavista kivenjärkäleistä. Ajelimme Ranskan Alpeilla erästä jokilaaksoa pitkin emmekä osanneet kiinnittää huomiota joihinkin kyltteihin tien varrella "Route barree… 5 km" kunnes tulimme kohtaan, josta ei voinut erehtyä - verkkoaita oli edessä. Optimistisena ajattelin ettei se mopoja koske ja jatkoin aidan sivusta ja pientä siltaa pitkin ohi kivikasan. Siitä tie jatkui normaalisti kunnes tulimme paikalle, jossa oli mieletön määrä kivenlohkareita tiellä ja sen sivussa. Paikkaa oli jo sen verran korjattu että motolla pääsi ohi. Tulimme sitten toisen aidan luo eli sen suljetun kohdan toiseen päähän. Tässä paikassa oli juuri muutama motoristi työntämässä jotain amerikkalaista pyörää rakentamaansa siltaa pitkin yli betoninorsujen. Ei muuta kuin laukut irti ja jonon jatkoksi. Pyörä heilahti betoninorsujen yli kevyesti. Herrat saksalaiset rakennusinsinöörit purkivat aidasta rakentamansa sillan pikavauhtia runsaan autoilijajoukon ihmetellessä tapahtumaa.

Ilmasto
  
Alpit ovat paikoin kahden säävyöhykkeen rajamailla, siellä sää saattaa muuttua aivan yhtäkkiä. Sade ja sumu (siis pilvet) voivat yllättää koska tahansa lähes kirkkaalta taivaalta. Parasta aikaa on alkukesä eli kesä- ja heinäkuu. Useimmat solat ovat lumen takia suljettuja suurimman osan vuodesta ja avautuvat vasta toukokuussa. Poikkeuksiakin on. Tärkeimmät pidetään auki talvellakin. Elokuussa sataa usein. Sateella alppiteillä ajamisesta ei tule mitään.





Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja
Sade ja sumu (siis pilvet) voivat yllättää koska tahansa. Edelweisswand (vasemmalla), Hochtor (keskellä) ja Col de La Bonnette (oikealla). Kuvat (c) Jukka Vehkaoja
 
Varusteet ja kuormaus
 

Mitään alppivarusteita kuten hakkuja tai reppuja ei tarvita! Normaalit matkavarusteet, mitä muutenkin käyttää matkalla, ovat riittäviä. Varaosia voi pitää mukana, kuten kytkin- ja kaasuvaijerit, paikka-ainepullo sekä varatulpat ja ylimääräisiä työkaluja. Tosin yleensä puuttuu juuri se varuste tai työkalu, jota tarvitsisi kipeimmin.


Tarvikkeiden kuormaus ei täällä edellytä mitään normaalista poikkeavaa. Pääsääntö on tietenkin se ettei ylitetä pyörän valmistajan suosituksia painoista. Painavat tavarat kannattaa joka tapauksessa sijoittaa mahdollisimman alas painopisteen saamiseksi matalalle. Alpeilla painopisteellä on merkitystä. Kiikkerällä pyörällä on vaikea ajaa tiukoissa ja hiljaa ajettavissa mutkissa.

Kustannukset

  Kuva (c) Jukka Vehkaoja
Tiellä voi olla kaikenlaisia yllättäviä esteitä... Kuva (c) Jukka Vehkaoja
Moottoritietullit ovat käytössä Sveitsissä, Itävallassa ja Italiassa. Itävallassa on erikoisteissä lisäksi käytössä erillinen maksu "Maut". Esim. Brennerin solatiestä joutuu maksamaan n. 7 € maksun suuntaan. 9 € menee Timmelsjochin ylitykseen ja saman verran Gross Glocknerin ajamiseen. Ko. reitit ovat "luonnonsuojelualueella" ja maksu menee herkän alppiluonnon suojeluun. Muuallakin on maksuja ja lisätietoa löytyy oheisesta solalistasta.


Tiemaksut ovat sekä Sveitsissä että Itävallassa moottori- tai moottoriliikenneteille ja maksu maksetaan lunastamalla erillinen tarra. Alppien pisimmät tunnelit ovat myöskin maksullisia. Italiassa pelkästään moottoritiet maksavat ja maksu peritään ajettujen kilometrien mukaan erillisillä tietulliasemilla.

Luonto
 
Alppien luonto on monimuotoista. Yhtäällä on jäätä ja lunta ja toisaalla auringon lämpö hellii niittyjä ja laaksoja. Alpeilla on runsaasti kauniita vesiputouksia, jokilaaksoja, puroja ja kirkasvetisiä järviä. Viimeisen 20-30 vuoden aikana luonnonsuojeluväki on saanut aikaan paljon rohkaisevia tuloksia . Monet lähes sukupuuttoon hävitetyt eläimet ovat palanneet tai palaamassa asuinsijoilleen. Tänne on jo kotiutunut mm. maakotka, susi, maakarhu, ilves, alppikauris, gemssi, visentti ja alppimurmeli.




Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja
Näissä maisemissa lepää silmä ja monet Alppien eläimet. Vasemmalla tienvarren alppikukkia, keskellä Tiroli Lech ja oikealla Col du Gd St Berbard. Kuvat (c) Jukka Vehkaoja
 
Epilogi
 

Tämä juttu on kirjoitettu omien kokemusten ja eri lähteistä kerättyjen tietojen pohjalta. Mukana on paljon itsestään selvyyksiä, mutta ehkä mukaan mahtuu jotain uuttakin. Lähdeluettelo ei ole täydellinen koska esim. nettisaitteja tulee lisää ja jotkut sulkeutuvat. Mutta luultavimmin mukana on kuitenkin tämän hetken tilanne hiukan toimitettuna. Valitettavasti kieli saiteilla on useimmiten saksa. Puhutaanhan saksan kieltä valtakielenä lähes koko Alppien alueella.

Jukka Vehkaoja
Ducati ST2, '01

Reittikuvauksia:
 
Ohessa on kuvauksia yhdistelmäreiteistä, jotka kulkevat useamman solan kautta. Osa niistä on myös merkitty maastoon erityisin kilvin. Myöhempänä on linkki solatietokantaan, jossa on kuvaukset 100:sta kauneimmasta solasta.

Ranska: Suuri Alppireitti (Route des Grandes Alpes): Kokonaan päällystetty hyväpintainen reitti. Pituus n. 690 km. Ajoaika 2-3 vrk tarpeista riippuen. Yöpaikkoja kämppäreiden lisäksi kesäaikaan löytyy hyvin mm. hiihtokeskuksista, joita reitillä useita.Geneve - Bonneville - Cluses - Sallanches - Albertville - Moutiers - Bg. St. Martin - Val d'Isere - Col d'Iseran - Lanslebourg - Modane - St. Michel - Col du Galibier - Col du Lautaret - Briancon - Col d'Izoard - Guillestre - Col de Vars - Jausiers - Barcelonette - Col de la Cayolle - Guillaumes - Villars - Nizza.
Napoleonin reitti (Route Napoleon): Pituus n. 320 km. Ajoaika 1-2 vrk. Majoituksia kämppäreillä sekä tienvarsihotelleista.Cannes - Digne - Sisteron - Gap - La Mure - Grenoble.
Urheilullinen ja vaikeahko ylämaanreitistö parhaasta päästä: Reitti koostuu monesta todella haastavasta osuudesta, joiden läpäisyyn tarvitaan Offroad -pyörää ja kokemusta. Osa on sekä sora ja kivipintaista että yksikaistaista tietä. Pituus: 250-300 km yhdistämistavoista riippuen. Ajoaikaa ehkä mahdoton määritellä.. Majoituksia tienvarsihotelleissa.Col des Rochilles - Col De Fréjus - Col du Glandon - Col de Valbelle - Col de Parpaillon - Valmasque - Baisse de Peyrefique - Baisse d'Urne.
Italia: Ligurian rajatie: Tämä reitti on vain Enduroille. Reitti kulkee pääosin 1900 - 2000 metrin korkeudessa ja se on lähes pelkästään kapeata irtosorapintaista ja kivistä. Colle Tendan läheisyydessä löytyy linnoitus Fort Tabourde. Pituus n. 110 km. Ajoaikaa ehkä mahdoton määritellä tarkasti.(Ventimiglia) Pigna - Colla di Langan - Colla Melosa - Colla di Sanson (yhteys Ranskaan Col Linaireen)- Passo di Collardente - Passo di Tanarello - Colle delle Vechie - Col des Seigneurs - Colle Malaberghe - Col de la Boaire - Colle di Perla - Colle di Tenda, josta yhteys Cuneoon tai Ranskan Tendeen.
Dolomiittien vanhin tie: Pituus 109 km, ajoaika n. 1 vrk. Yöpyä voi mm. Moenan, Canazein ja Cortinan hiihtokeskuksissa.Bolzano - Passo di Costalunga - Canazei - Passo Pordoi - Passo di Falzarego (täältä pääsee köysiradalla Sella Gruppelle) - Cortina d'Ampezzo.
Dolomiittien ympäri: Reitti on osa vanhaa sotilasreittiä ja se kulkee monen kauniin solan kautta. Pituus n. 170 km, ajoaika 1-2 vrk. Yöpyminen hiihtokeskuksissa.Bolzano - Passo Nigra - Passo di Costalunga - Canazei - Passo Pordoi - Passo di Falzarego - Cortina d'Ampezzo - Passo Tre Croci - Dobbiaco - Brunico.
Karnis -Alppien rengasreitti: Reitti koostuu oikeastaan kahdesta renkaasta. Läntinen kiertää lähempänä Cortinaa ja itäisempi lähempänä Sloveniaa. Pituus: 1 rengas n.180 km, ajoaika 1-2 vrk. 2. rengas n. 200 km, ajoaika 1-2 vrk. Majoituksia runsaasti kämppäreillä ja tienvarsihotelleissa.1. rengas: Dobbiaco - Passo di M. Croce di Comélico - S.Stefano - Cima Sappada - Mieli - Passo di M. Croce - Kötschach - Untertillach - Dobbiaco 2. rengas: Tolmezzo - Pontebba - Sella di Camporosso - Arnoldstein - Hermagor - Kötschach - Passo di M. Croce - Tolmezzo.
Sveitsi: Sveitsi on ehkä solien kantaäiti ja täällä on muutama todella viehättävä rengasreitti klassisista solista ja keskeisellä alueella. Tämä reitti koostuu paria poikkeusta lukuun ottamatta yli 2000 metriä korkeista solista. Pituus n. 700 km riippuen yhdistämistavoista. Ajoaika 4-6 vrk. Majoituksia löytyy hyvin kämppäreiltä sekä useista "bikers welcome" tienvarsihotelleista.Flüela - Ofen - Albula - Julier - Bernina - Splügen - San Bernardino - St.Gotthard - Furka - Grimsel -Susten - Simplon - Iso St. Bernhard.
Kolmen solan reitti: Pituus n. 110 km. Ajoaika 1-2 vrk. Majoitus ks. yllä.Susten - Grimsel - Furka.

Lähteet ja linkit
 
Kuva (c) Jukka Vehkaoja Solat:

100 kauneimman solan lista kuvauksineen (http://www.bajahill.net/documents/mpmatka-alpit-soladb.htm). Mukana on runsaasti kauniita ja hyväkuntoisia reittejä. Kaikki reitit eivät sovellu tavallisille matkapyörille. Osa reiteistä kulkee lähes tiettömillä taipaleilla. Tiet ovat todella kapeita, vain pelkkiä polkuja ja irtosora- ja/tai -kivipintaisia. Matkaa näille erikoisreiteille kannattaa harkita vain Offroad -pyörillä.

Tiet, tullit ja nettisivut:

http://www.alpineroads.com/
http://www.dolomiti.it/dx.htm?f=s
http://www.val-gardena.com/virtual-sella/AB/de.htm
http://www.motorbike-pals.com/alpenpaesse/
http://www.eisacktal.com/en/bike/
http://www.tourenland.de/sonstigs/frame.htm
http://home.t-online.de/home/anwibu/alpen.htm
http://www.grossglockner.at/index_en.php?browser_id=ie
http://www.grossglockner.at/main/glockner3d/Pages/index_en.htm
http://www.oeamtc.co.at/
http://www.felbertauernstrasse.at/
http://www.vignette.at/
http://www.autostrade.it/pagine_1/homep.html
http://www.eda.admin.ch/geneva_miss/e/home/guide/voit/vign.html

Kirjallisuus:

Denzel: "Grosser Alpen Strassen Führer" (ISBN 3-85047-763-0)
RV Verlag: Motorrad Reisenkarten - Alpen
Michelin kartat
Reise Motorrad
Das Motorrad: Edition Unterwegs


Artikkelin kirjoittanut jukka.vehkaoja@mtv3.fi. BajaHill ei ota mitään vastuuta neuvojen järkevyydestä, oikeellisuudesta tai laillisuudesta. Kukin ajakoon turvallisesti ja maalaisjärjellä, myös moottoripyörällä ajoa voi harkita. Kaikki (oikeudet) kuitenkin pidätetään. BajaHill haluaa toivottaa ikimuistoisia mp-matkailikokemuksia kaikille lukijoille!

torstai 18. joulukuuta 2003

Vähän käytetyt ovat myös ensi vuonna maagisen uusia

Eduskunta sääti joulukuun alussa jatkoajan jatkoajan vanhalle "6kk=uusi" -säännölle aina vuoden 2004 loppuun asti. Autoverolain sääntö jonka mukaan ajoneuvo voidaan verottaa käytettynä vasta kun se on ollut käytössä vähintään kuusi kuukautta ei siis poistukaan tämän vuoden lopussa.

Sama asia voidaan käsittää niin, että viranomaisten silmissä yhden ajokauden verran eli 5 kuukautta ja 30 päivää sekä 5999km ajettu prätkä on yhä jatkossakin "uusi".

Lisää: MMAF: "Autoverolakiin yllätysmuutos - Ajolupien jatkoaika ja käytetyt yhä uusia" (17.12.2003) http://www.mmaf.fi/

maanantai 15. joulukuuta 2003

Lukijakirje: Moottoripyöräilyoppitunti 8. luokalla

(Lasse Piippola)

Moottoripyöräily on suosittu harrastus täällä Pohjois-Pohjanmaalla. Pohjois-Pohjanmaalla on AKE:n tietojen mukaan noin 9100. Sievissä, 5200 asukkaan kunnassa, on 120 moottoripyörää, naapurikunnissa, kuten Nivalassa 281, Ylivieskassa 449 ja Oulussa lähes 3000.

Opinto-ohjaajana teen yhteistyötä teknisen työn opettajan kanssa. Joka vuosi pidän moottoriopin valinnaiskurssilla opiskelevilla esityksen "Moottoripyöräily harrastuksena". Pojat ovat hankkineet jo mopon itselleen ja "isojen poikien" menopelit kiinnostavat.

Keskustelukulttuuri on tietenkin erilainen kuin aikuisen motoristin kanssa jutellessa. Tottakai vapaus ja vauhti kiehtovat. Onhan moottoripyöräily "extreme laji", jossa saa kokeilla omia rajojaan ja kokea ajoelämyksiä.

Oppitunti alkoi ennakkotehtävällä, jossa ryhmässä piti selvittää suomennos motoristien käyttämille slangi-sanoille, esim. Aku Ankka, lipat, vyöruusu, enska, ralli, stefa ja ottaa kylmät. Tämä oli mielenkiintoinen teema oppilaiden mielestä, eivätkä nämä slangisanat olleet suinkaa helppoja ratkaistavaksi. Oppilaat huomasivat slangilistastani, että sanojen alkuperä on englannin ja ruotsin kielestä. Siinäpä motivoimista kielten opiskeluun!

Oppitunnilla kävin läpi eri pyörätyyppejä. Kyykky-pyörät ja kustomit tunnetaan hyvin, mutta esim. retropyörä oli joillekin outo. Edelleen tässä "tietoiskussa" käsittelin kevarikortin saantia, ajoharjoittelua ja esimerkiksi moottoripyöräpoliisin koulutusta. Oppilaat tiesivät varsin hyvin, että moottoripyöräily on suhteellisen kallis harrastus verrattuna vaikkapa jääkiekkoon tai jalkapalloon. Vakuutusmaksut kiinnostivat tässä yhteydessä.

Tietoa oppilaat saavat alan erikoislehdistä. Tunnetuin lienee Bike, joka tulee kuntamme kirjastoon. Kiihtyvyys ja huippunopeudet tietysti kiinnostavat. Keski-ikäisellä ehkä enemmän kiinnostaa "serpentiinitiet".

Koska moottoriopin kurssilla käydään läpi 2- ja 4-tahtimoottoreita ja oppilaat tuovat moottoreita kouluun tutkittavaksi, on tietenkin hyvä käsitellä moottoripyörän huoltamista ajokautena ja talven lähestyessä.

Kokemuksena moottoripyöräilystä kertominen on motoristin, opettajan omasta ja liikennekasvatuksen näkökulmasta erittäin mielenkiintoista.Oppilaat olivat erittäin kiinnostuneita asiasta! Moottoripyörällä ajaminen on vaativaa ja oppilaille oli syytä kertoa, että ajokausi alkaa harjoittelulla. Autoilijat eivät ole tottuneet keväällä vielä moottoripyöriin. Lisäksi ennakoiva ajoa korostin, koska Pohjois-Pohjanmaa ja varsinkin Sievi-Ylivieska-väli on yksi pahimpia hirvikolarialueita.

Sirukortti ajokorttiin ja ajoneuvoon - painajaisesta totta?

Tämä artikkeli on aprillia! Artikkeli liittyy BajaHill:n aprillipilan valmisteluun ja on siten siis täyttä puppua. Lue lisää: Aprillijutut vetivät tuhansia (2.4.2004)



Euroopan yhteisö on luomassa ajokorttidirektiiviä (Helsingin Samonat 24/10 2003, A10) joka voi tuoda mukanaan älykkään ajokortin. Kortin lisäksi älyä haaveillaan ajoneuvoihin. Tätä koskeva tutkimus- ja pilottihanke on teknisesti mahdollista toteuttaa jo nyt.

Moottoripyörät olisivat luonnollinen valinta koeryhmäksi, koska pyöriin asennettuna laitteiden toiminta voitaisiin testata äärioloissa, joihin autoissa harvoin joudutaan. Pyörän akkuun kytketty ja runkoon liitetty pieni panta sisältäisi sekä GSM- että GPS-tyyppiset yhteydet, mutta ei tuottaisi teknisiä ongelmia pyörälle. Panta sijoitettaisiin uusissa pyörissä runkoputken tms. sisään niin että sen poistaminen vaatisi erikoistyökaluja ja huomattavaa vaivaa. Oma varavoimalähde pitäisi laitteen hengissä vaikka akku irrotettaisiinkin.

Tällaisella laitteistolla varustetun moottoripyörän varastaminen olisi nykyistä oleellisesti hankalampaa. Pannan tai akun irrottaminen pyörästä aiheuttaisi luonnollisesti automaattihälytyksen ja -paikannuksen, esimerkiksi tekstiviestillä omistajan kännykkään. Paikka voitaisiin myös selvittää koska tahansa poliisin toimesta tai omistan luvalla. Omistaja voisi suorittaa paikannuksen asennuksen yhteydessä omistajalle annettavalla erillisellä koodilla, PIN-avaimella. Myyntitilanteessa voisi näin pientä maksua vastaan tekstiviestillä tarkastaa rekisteriin merkityn omistajan ja pyörän nykyisen sijainnin, jos omistajan koodiavain on käytettävissä.

Hanke yhdistäisi nopeasti ja helposti ajoneuvo- ja ajokorttirekisterin, poliisin rekisterit ja veroviranomaisten tiedot paikannukseen. Ulkopuoliset tahot eivät voisi päästä tietoihin käsiksi, koska kaikki tieto olisi tietokannoissa ja liikkuisi vain koodattuna verkossa. Sakotus voitaisiin siis muuttaa täysin automaattiseksi; jos ajokorttisi tai ajoneuvosi ilmoittautuisi puhelimen tukiasemalla Tampereella klo 9, ja Helsingissä jo alle enne 10. 30, saisit automaattisesti rikemaksun.

Hankkeessa on keskeistä että nk. haltijavastuulaki toteutuu nykyisen esityksen kaltaisena. Tällöin poliisi voi lähettää automaattisesti rikemaksun ajoneuvon omistajalle tai haltijalle. Jos tämä kiistää tapahtuneen, esimerkiksi lainattuaan ajoneuvoa, käynnistyy normaali poliisitutkinta.

SMOTO:n näkemyksiä esillä Tullin omassa lehdessä

SMOTO sai harvinaisen tilaisuuden lausua mielipiteitänsä valtion kassaholvin ovivahtien omassa tiedotuslehdessä, Tulliviestissä. Moottoripyörien verotus harrastajien kannalta sai paljon palstatilaa ja siinä voitiin tuoda esiin autoverotuksen osalta oleellisimmat harrastamista haittaavat asiat.

- Olemme todella tyytyväisiä tästä tilaisuudesta kertoa näkemyksistämme suoraan tullin omalle väelle, suitsuttaa SMOTO:n toiminnanjohtaja Hannu Virta. Lisätietoa ja koko artikkeli: Tulliviestin artikkeli (10.12.2003) http://www.tulli.fi/ tai sama artikkeli SMOTOn sivuilla http://www.smoto.fi/

Stadiin entistä laajemmat 30kmh rajoitukset?

  Stadiin ehkä entistä laajemmat 30kmh rajoitukset

Nopeusrajoitusten laskemisen taustalla saattaa olla myös niinkin maalliset motivaatiot kuin budjetti sekä automaattinen nopeusvalvonta.
 
Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta esittää entistä laajempia 30kmh nopeusrajoituksia kantakaupungin pikkukaduille. Nopeuksia suunnitellaan laskettavaksi 10kmh verran useilla eri katuosuuksilla. Paljon voitaisiin myös tehdä suunnittelemalla väylät niin, että niille sopiva ajo- ja tilannenopeus olisi helppo mieltää ilman mitään liikennemerkkejä. Tähän ei kuitenkaan ole varoja.

"Tätä on pohdittu tarkasti. Tässä taloustilanteessa emme voi ruveta rakentamaan katuja uudelleen", sanoo Helsingin liikennesuunnittelupäällikkö Olli-Pekka Poutanen.

Uusien kylttien asentaminen onkin se edullinen vaihtoehto. Vieläkin edullisemmaksi tulisi jos joka kesä auki revityt kaupungin kadut jätettäisiin samantien pysyvästi auki. Tästä olisi monia positiivisia seurauksia: Sopivaksi mielletty ajonopeus löytyisi ilman rajoitusmerkkejä, enduro- ja muut mutaharrastajat olisivat haltioissansa kaupungin visionääriasenteesta, kaikki julkisuus on hyvästä ja kansainvälinen julkisuus olisi taattu sekä parkkiongelma helpottuisi sillä kunnon parkkiin pääsisi vain maasturilla. Boonuksena vielä kaupungin työllisyystilanne paranisi koska ajoneuvojen varaosakauppa kasvaisi ja lakaisinkoneenkuljettajia tarvittaisiin enemmän. Koska kaupungin rahatilanne on heikko BajaHill tarjoaa, tavoistaan poiketen, tämän turvallisuuskonsultoinnin ilmaiseksi.

Kansalaisten nöyrä halu seurata ja noudattaa rajoituksia varmistetaan siis tiukentamalla jo ennestään tiukoiksi koettuja sääntöjä. Tässä on myös mahdollisesti odotettavissa niinsanottu tilastollinen temppu: Kun nopeusrajoituksia rikkovien kuskien määrä nousee niin tilastollisesti liikenneturvalisuus huononee. Tällöin kaupungin on pakko satsata turvallisuuteen. Pahimmassa tapauksessa nopeusrajoituksia tullaan sitten taas laskemaan koska kylttien vaihto on halvempaa. Huomaako joku noidankehän?

Lisätietoa: Helsingin Sanomien juttu "Nopeusrajoitusten laskemisesta etsitään sopua Helsingissä (10.12.2003)" http://www.helsinginsanomat.fi/

perjantai 5. joulukuuta 2003

Triumph laskee hintoja


Suomalaiset joutuvat edelleen maksamaan moottoripyöristään enemmän kuin esimerkiksi ruotsalaiset. Hinnat ovat korkeampia, vaikka vertailtaisiin verottomia hankintahintoja. Nopeasti laskettuna voisi todeta, että suomalaisten moottoripyörämaahantuojien ja jälleenmyyjien katetaso on muuta Eurooppaa korkeampi. Brittiläinen Triumph tekee omalta osaltaan radikaalin muutoksen. Se hinnoittelee moottoripyörät koko Euroopassa samanhintaisiksi, mikä tarkoittaa matalampia hintoja myös Suomessa.

- Korkean veron takia moottoripyörät ovat Suomessa kalliita, sanoo Krister Åkerblom, Triumph Motorcycles -yhtiön Tukholman yksiköstä. Yksikkö hoitaa Triumphin myyntiä pohjoismaissa.
- Liian vähän on kuitenkin kiinnitetty huomiota siihen, että hinnat ilman veroakin ovat kalliimpia kuin muualla. Syynä tähän on sekä maahantuojien että jälleenmyyjien katerakenne. Ruotsalaisten ja saksalaisten marginaalit ovat pienempiä, kertoo Åkerblom.

Hintataso on vaikuttanut myös siihen, että moottoripyörien yksityinen maahantuonti on kasvanut voimakkaasti. Runsas yksityinen maahantuonti osoittaa sen, että moottoripyöräala on hinnoitellut tuotteet väärin. Pienemmillä marginaaleilla moottoripyöräkauppa kasvaa ja yksityinen tuonti vähenee, joten alan kannalta lopputulos on positiivinen.

Euroopan hintataso
Aikaisemmin moottoripyörien todellisen hinnan selvittäminen oli hankalaa, mutta uusi verojärjestelmä avasi hinnoittelujärjestelmää. Vähentämällä verojen osuus voidaan hintoja verrata suoraan esimerkiksi Ruotsin hintatasoon.

Ainoa ero muiden maiden ja Suomen välillä on maantieteellinen etäisyys, joten kuljetuskustannukset ovat jonkun verran korkeammat. Muutoin hintataso voi olla sama.
Triumph-moottoripyörien uusi hintapolitiikka koskee vuosimallin 2004 pyöriä.

Lisätietoja: Krister Åkerblom, Triumph Motorcycles AB http://www.triumph.co.uk/, puh. +46-8-6800725,email:krister.akerblom@triumph.co.uk

Triumphin uudet hinnat vuosimallin 2004 pyörille:
Daytona 60014 490 €
Daytona 955i16 490 €
Sprint ST16 990 €
Tiger16 490 €
Speed Four11 490 €
Speed Triple15 490 €
Bonneville11 490 €
Bonneville T10012 490 €
Bonneville America12 990 €
Speedmaster13 490 €
Bonneville Black10 990 €
Rocket III25 990 €
Thruxton12 990 €
Thunderbird Sport12 990 €
Triumph Speed Triple: 15490,- EUR

keskiviikko 3. joulukuuta 2003

Mp-näyttely tulee taas


Perinteisesti moottoripyöräkauden avaava Helsingin Moottoripyöränäyttely avautuu suurempana kuin koskaan Helsingin Messukeskuksessa perjantaina tammikuun 31 päivänä. Näyttelyn pinta-ala on yli 8000 neliömetriä ja kaiken kaikkiaan tilaa on käytössä yli 2 hehtaaria! Tilaa ja nähtävää riittää.
Helsingin Moottoripyöränäyttely jakautuu kahteen halliin. Isommassa hallissa ovat moottoripyörät, skootterit , mopot sekä ajovarusteet ja -tarvikkeet. Esillä on myös entistä enemmän nelipyöräisiä maastoajoneuvoja, eli mönkijöitä.

Japanilaismerkkien ohella kuumimmat uutuudet tulevat Euroopasta ja USA:sta. Etenkin englantilainen Triumph on kohauttanut syksyn messuilla yleisöä uudella Rocket 3:llan. Lyhyesti sanottuna tuo kolmisylinterisen 2,3 litran moottorin ympärille rakennettu kokonaisuus on aiheuttanut sydämentykytyksiä etenkin isosta maantieristeilijästä unelmoiville.

Sporttisempaa uutta edustavat muun muassa uudet Honda CBR 1000 RR ja Kawasaki ZX-10 ja käytännössä kokonaan uusi Yamaha R1 - vaikka tyyppimerkintä on entisellään. Kun joukkoon lisätään päivitetty Suzuki GSX-R 1000 ja Ducati 999 sekä vielä esiriipun takaa pilkottava saksalainen uutuus, alkavat sporttimotoristien sukat taatusti pyörimään. Isojen "Superendurojen" kunkku ja "hulivilityylinen" rinnakaismalli KTM Duke 950 puhuttavat taatusti isoa enduroa tai katupyörää havittelevia. Kokonaisuutena Helsingin Moottoripyöränäyttely on kuitenkin paljon muutakin kuin vain uusien moottoripyörien esittelytilaisuus.

Nostalgianälkäisille on tarjolla muun muassa Veteraaniklubin kokoama 1950 ja 60-luvun Enduro- ja Motocrosskalustoa ja tapahtumia esittelevä osasto.

Moottoripyöräosastojen ohella näyttelyssä esittäytyvät muun muassa alan järjestöt ja palvelujen tarjoajat moottorikerhoista vakuutusyhtiöihin. Etenkin tällä saralla on tarjolla on suuri määrä hyötytietoa yhtä hyvin kokeneelle matkamotoristille kuin vasta ajokortin hankintaa suunnittelevalle aloittelijalle.

Esimerkiksi Tullihallituksen osastolla voi tutustua esimerkiksi käytettynä maahantuotavan moottoripyörän vaatimaan paperisotaan ja vastaaviin faktoihin. Moottoripyörävakuutuksista löytyy tietoa muun muassa vakuutusyhtiö Fennian -osastolta.

Ajokoulutuksen osalta tarjolla on opetusta asfalttiradoilta enduropoluille
Ensimmäistä kertaa MP-näyttelyssä mukana oleva Suomen Autokoululiitto ry on käynnistänyt mittavan motoristien jatkokoulutushankkeen. Taustalla on parin viime ajokauden aikana tapahtunut liikenneturvallisuustilanteen kehitys sekä motoristien tuntuvasti kasvanut määrä maanteillä ja taajamissa. Suomen Autokoululiitto ry lisäksi hankkeessa ovat mukana Liikenne- ja viestintäministeriö, Ajoneuvohallintakeskus, Liikenneturva, Liikennevakuutuskeskus, Liikkuva Poliisi ja Turun Yliopiston psykologian laitos.

Motoristien omatoimista ajokoulutusta esitelevät muun muassa Suomen Motoristit ry (SMOTO) ajokoulutukseen osallistuvat kerhot omassa "koulutuskorttelissaan". Nykyisin hyvinkin suosituiksi muodostuneiden, moottoriradoilla järjestettävien ajoharjoittelutapahtumien järjestäjä Moottoripyöräilyn Tuki ry/mp-foorumi.com esittelee myös tulevan kauden tapahtumiaan omalla osastollaan.

MP 04 -näyttely on avoinna :pe 30.1. klo 10-20, la 31.1. klo 9-18 ja su 1.2. klo 10-18. Pääsyliput maksavat aikuiset 12€, lapset 7-15v 6€. Voit myös tilata liput ennakkoon, katsohttp://www.mp-messut.com/.

Lisätietoja: Raija Suomalainen, 040-5027860, email:moottori@sci.fihttp://www.mp-messut.com/

Naisjoukkue Kärme Kustaan kilpailuun


Espoolaiset Charlotte Ljunglin ja Taru Koskinen vahvistuksenaan Maire Jäntti starttaavat ainoana naisjoukkueena itsenäisyyspäivän iltana alkavaan Kärme Kustaan Kiemurat - endurojoukkuekilpailuun. Järjestyksessä 27. kilpailu ajetaan Hämeenlinnassa lähtöpaikkana Aulangon Heikkilä. Naisjoukkue on kilpailun historian ensimmäinen.

Tämän vuoden kilpailussa on mukana useita suomalaisia lajin huippuja kuten Mika Ahola, Petteri Silvan ja Mika Saarenkoski. Joukkuekilpailussa kaikki osallistujat ajavat samassa sarjassa ja viimeiseksi maaliin tulleen aika ratkaisee joukkueen sijoituksen.

Yökilpailuun osallistuu 27 joukkuetta, koko kilpailuun 74 joukkuetta eli 222 kuljettajaa.
Itsenäisyyspäivän iltalähtö on klo 19.01 ja sunnuntain aamulähtö on klo 9.01.

Charlotte ja Taru ovat osallistuneet aikaisemmin Päijänneajoon. He tavoittelevat enduron Euroopan mestaruutta tulevina vuosina. Mairella on kokemusta vuosien takaa jääradasta ja endurosta. Joukkue starttaa sekä yö- että aamulähtöön kilpailunumerolla 2. Tavoitteena tässä selviytymiskilpailussa on päästä maalin asti. Naisjoukkueen ajopeleinä ovat Husqvarnan 125-kuutioiset kaksitahtiset enduropyörät.

Charlotte ja Taru ovat solmineet yhteistyösopimuksen ensi kaudelle Husqvarnan maahantuojan MP-Racingin sekä YOKO-varustemerkin kanssa.

Historian ensimmäinen naisjoukkue Kärme Kustaan Kiemuroihin. Charlotte Ljunglin (vas.) ja Taru Koskinen. Kuvasta puuttuu joukkueen kolmas jäsen, Maire Jäntti.