tiistai 20. toukokuuta 2003

Moottoripyöräily on verrattavissa uskontoon?

(Teksti: Juha Ruohisto)


Ainakin minulle se on sitä. Minä en saa tavallisena rivikansalaisena, joka käy kirkossa vain häissä tai hautajaisissa, mitään irti uskonnosta. Mutta kun katson itseäni huomaan, että olen täysin uskovainen; Minä uskon moottoripyöräilyyn.

En missään tunne olevani niin elävä kuin moottoripyörän selässä. En missään muualla tunne oloani niin vahvaksi, saa terveyttä ja syvää voimaa kuin saan sitä pyöräilystä. Harvoin kiljun riemusta missään muualla kuin kypärän sisällä.

Kun puen nahkapuvun ja kypärän, muutun Teräsmieheksi. Kun kiihdytän pyörää, olen seksikäs kuin Brad Pitt. Kun taitan pyörän tiukkaan mutkaan, tunnen lentäväni. Olen nopea kuin valon säde, joka kiitää tyhjiössä. Kun nostan etupyörää, olen kevyt kuin perhonen. Kun ajan pyörälläni kylän halki, tunnen kääntäväni kaikkien katseet, vaikka kukaan ei katsoisikaan. Mikään ei voi minua ohittaa tai voittaa. Kun ajan muitten motoristien luo, olen hauska, filmaattinen ja hyvällä tuulella, vaikka oikeasti en olisikaan. Saavun hymy huulilla. Suu pienessä virneessä. Elämää täynnä.

En jää sanattomaksi, enkä murehdi turhia. Tarjoan oluen illalla ja en pyydä siitä hyvitystä. Sillä itse saan niin paljon moottoripyöräilystä. Niin paljon, että haluan jakaa sen muiden kanssa.

Himouskovaisena minulla on jatkuva tarve levittää moottoripyöräilyn evankeliumia. Pyrin jatkuvasti hehkuttamaan sen ihanuutta ja pyrin käännyttämään sukulaisiani ja ystäviäni motorismiin.

Niin kuin uskonto antaa voimaa uskovaiselle. Se yhdistää ihmisiä. Se antaa voimaa. Sen avulla pystyy selviämään arjen yli. Se antaa mietittävää.

Mutta toisaalta uskonnolla on myös haittavaikutuksia. Se ohjaa minun tekemisiä, joskus jopa liikaa. Se imee minun varojani. Se aiheuttaa ahdistustiloja, jos en pääse toteuttamaan uskontoani riittävän usein.
Kokoontumisajot ovat motorismin herätysjuhlia ja rata-ajot ovat seurakunnan keino harjoittaa uskontoa suljetussa tilassa. Vapaasti.

Motoristilla on kotonaan moottoripyöräilylle pyhitetty tila. Talli. Joillakin se on pieni ja joillakin on iso, mutta silti. Se on pyhäkkö, jossa voi käydä hiljentymässä. Sen seinillä on ikoneja. Kuvia pyöristä. Ehkä myös kuvia tytöistä ja pyöristä. Sieltä löydät kaikki uskonnon harjoittamiseen tarvittavat työkalut. Sieltä saa rauhan ja levottomuuden.

Kuinka moni tunnustaa uskovansa?

Kuusankosken mp-karnevaali 24.5 10-15:00


Lauantaina 24.5. järjestetään Kuusankosken Telatorilla jo viidettä kertaa Moottoripyöräkarnevaalit. Ilmaistapahtuman järjestää Matkamoottoripyöräkerho Road Runners Kouvola Ry.

Tapahtuma käynnistyy moottoripyöräparaatilla, joka kokoontuu ja lähtee kymmeneltä Veteraanimoottoripyöräklubi Koneratsastajien kerhotiloilta entiseltä Keltin koululta. Sieltä ajetaan jonomuodostelmassa Valtakatua pitkin Telatorille ja sen edustalle. Kaikkia motoristeja pyydetään mukaan paraatiin, osallistujille tarjotaan Telatorilla pullakahvit.

Päivän ohjelma on perinteisesti monipuolinen. Antti Isomäen Freestyle motocross -esitys on sydämenpysäyttävä. Karnevaaliväkeä musiikillisesti viihdyttävät Basement Blues Band ja The Legens, rivitanssiesityksiä nähdään a'la Elvins. Kaikkia esityksiä on päivän aikana useampia ja juontajana toimii edellisvuosien tapaan Aulis Forssel. Hän kertoo paikanpäällä esitysten tarkempia aikatauluja.

Paikallisista pyöräkauppiaista Motobike ja Menokone tulevat mukaan tapahtumaan esittelemään moottoripyöriään ja varusteitaan. Kuusankosken Autokoulu on mukana kertomassa miten hankitaan moottoripyörän ajoon oikeuttava ajokortti. Lapsilla mutta miksei myös aikuisilla on mahdollisuus käydä kokeilemassa moottoripyörän kyytiä kaksipyöräisen tai turvallisesti sivuvaunun kyydissä. Lisäksi tiedossa on normaalia karnevaalimeininkiä makkara- ja ongintakojuineen. Tapahtuman tunnelman kuitenkin luovat sadat erilaiset moottoripyörät hienosta veteraanihelmestä tämän kevään uutuuskyykkyyn. Voi sitä pärinää…

Kuusankosken mp-karnevaalit 24.5.2003

sunnuntai 18. toukokuuta 2003

Onko aidan takana vihreämpää? - Moottoripyörän ostaminen ja rekisteröinti Ruotsissa

(Marko Teerioja)



Joskus voi uuden mopon hankkiminen olla hankalaa- ja ne hankaluudet tulevat esiin mitä yllätävämmissä paikoissa. Tämä tietenkin toimii myös Suomessa, mutta ulkomaanelävät saattavat huomata joutuvansa tilanteisiin, joita ei edes todella loistavalla mielikuvituksella varustettu henkilö olisi voinut aavistaa.


Kuva: Marko Teerioja (c) 2003Kaupankäyntikulttuuri Ruotsissa poikkeaa osin Suomen vastaavasta. Mopomyyjältä saa vääntää hohtimien avulla ns. "viimeistä hintaa". Tämä tietenkin vaikeuttaa hintavertailujen tekemistä. Ainoa asia mikä auttaa on se, että käy päivittäin kiusaamassa samojen liikkeiden myyjiä- kyllä ne pikkuhiljaa ymmärtävät ja uskovat, että olet tosissasi. Loppupelissä sinulla on sitten ne vertailuhinnat, joista valitset parhaan ja teet kaupan.

Ruotsissa liikennevakuutusten hintataso voi järkyttää. Tämän johdosta kannattaa vakuutusyhtiöiden kilpailuttaminen aloittaa heti, kun tulevan mopon merkki/merkit ja malli on tiedossa. Pyydä tarjousta vähintään kolmesta suuresta yhtiöstä. Ruotsissa on joitain pieniä ja ns. halpoja vajuutusyhtiöitä, mutta niillä saattaa olla hyvinkin erikoisia vakuutusehtoja tyyliin: mopo on säilytettävä lukitussa autotallissa, aina ajaessa on käytettävä CE-hyväksytyillä suojilla varustettua ajopukua yms. yms. Vakuutusten keskittäminen yhteen yhtiöön kannattaa, samoin kuin se, että ei asu Tukholman läänissä, ei ole alle 30-vuotias ja A-ajokortti on ollut yli 10 vuotta.

Nyt kun olet tehnyt kaupat uudesta, hulppeasta ja ennen kaikkea edullisesta moposta on edessä enää pahin- mopon rekisteröinti. Tämä tietenkin tapahtuu paikallisen AKE:n eli Vägverket:in toimesta- mutta, mutta...

Kun olet ajanut ajokortin Ruotsissa ko. kortti rekisteröidään Vägverketin tietokoneelle, johon sitten tallentuu kaikki mahdollinen törky, jota ajokorttiin voi vain liittää. Tätä tietoa sitten vakuutusyhtiöt käyttävät apunaan määrätessään rangaistusta vakuutusmaksun muodossa. Koska luultavasti olet Suomalainen, niin silloin ei ole mitään tarvetta ajaa ruotsalaista ajokorttia. Sen kun painelet menemään, vaan yritäpä sitten rekisteröidä ajoneuvo.

Seuraa Ruotsalainen byrokratialuuppi
Ensin myyjä ottaa yhteyttä: "Emme voi rekisteröidä ajoneuvoa nimiisi koska sinulla ei ole liikennevakuutusta." Tämän jälkeen yhteydenotto vakuutusyhtiöön, josta saa vastauksen:"Emme voi myöntää vakuutusta ajoneuvoon, jota ei ole sinulle rekisteröity. Saat sen sitten kun se on rekisteröity sinulle." Tässä kohdassa kysyt että miten niin et saa vakuutusta? Vastaus on: "Sinun täytyy rekisteröidä ajokorttisi Vägverket:iin". No eihän siinä mitään, mutta puhelu ko. instanssiin paljastaa karun totuuden- Vägverket ei rekisteröi muita kuin ruotsalaisia ajokortteja! Juu- sen kun ajelet, heitä ei voi vähempää kiinnostaa suomalaisten ajokortit.

Nyt huomaat tippuneesi jonnekin syvälle byrokratian harmaalle vyöhykkeelle. Et saa rekisteröityä ajoneuvoa, koska sinulta puuttuu vakuutus, jonka ehtona on ajoneuvon rekisteröinti nimiisi.
Tässä kohtaa kannattaa viimeistään opetella kiroamaan niin suomeksi ja ruotsiksi ja soittaa vakuutusyhtiöön ja kertoa tilanne ja sanoa että tämä ei millään voi olla sinun ongelmasi. Tämän jälkeen kaikki riippuu ihan tuurista, jos saat asiakaspalveluhenkisen kaverin luurin toiseen päähän, hän hoitaa asian- muuten joudut soittamaan n kertaa, niin että saat sen asiakaspalveluhenkisen kaverin langan päähän. Kyllä se sitten hoituu- mutta aikaa menee.

Näin siis kävi minulle ja kuukautta myöhemmin vaimon auton kanssa ihan sama rumba. Tosin sillä erolla, että autonmyyjä oli ennenkin myynyt Suomalaisille, joten hän hoiti asian. Mopomyyjä oli koko asiasta niin pihalla, ettei oikeasti tiennyt mitä pitää tehdä.

Asiaan on tietenkin olemassa kallis kiertotie. Osta mopo, rekisteröi se nimiisi ilman neuvottelemaasi vakuutusta ja ota ns. liikennevakuutusyhdistyksen vakuutus yhdeksi päiväksi. Hinta on mieletön- Honda CBR954RR -02 hinta 3000 SEK (350 €) / vrk. Mutta sen jälkeen mopo on rekisterissä ja vakuutusyhtiö voi kirjoittaa sen ns. halvan vakuutuksen mopoosi.

Käytetyn moottoripyörän hankinta

Jos olet ensikertaa tekemisissä moottoripyöräilyn kanssa etkä ole syntynyt jakoavain kourassa saattaa seuraava lista tuntua ylitsepääsemättömältä ja jopa tarpeettomalta. 

Tämä dokumentti onkin tehty avuksi ja muistin tueksi kun olet pyöräostoksilla. Kaikkien kohtien orjallinen noudattaminen ei aina edes ole järkevää, liikkeistä ostettaessa kuluttajansuojalaki suojaa sinua suoranaiselta huijaamiselta. Muista kuitenkin, että ostaja on aina vastuussa kaupan kohteen kunnon tarkistamisesta.
Mikäli et ole valmis kuluttamaan paljon aikaa ja vaivaa varaosien etsiskelyyn ja nikkaroimiseen älä osta pyörää joka on 10 vuotta vanhempi. 

Ota aina mukaasi joku tuttu jolla on jonkinmoinen käsitys moottoripyöristä. Teet mitä teet, älä rakastu kaupan kohteeseen vaan pidä pää kylmänä! Rakkaus on sokea ja kaveri auttaa pitämään jalat maassa, sitäpaitsi neljä silmää näkee paremmin kuin kaksi... 

Niin tai näin, voit menettää hyvän kaupan jahkailemalla liian kauan saadaksesi vastauksen kaikkiin kysymyksiin. Toisaalta, kiirehtimällä saatat ostaa jotain mitä et lopulta olisi halunnutkaan hankkia, ainakaan maksamallasi hinnalla. 


Myyjän kanssa selvitettävää jo ennen kuin näet koko pyörää...
Käyttö: Ota selvää miten edellinen omistaja on pyöräänsä käyttänyt. Jos pyörää on käytetty lyhyisiin matkoihin tavanomaisissa oloissa on todennäköistä, ettei kone ole koskaan lämmennyt tarpeeksi haihduttaakseen kosteutta pois koneen sisältä tai pakoputkistosta. Kosteus aiheuttaa tietenkin ruostumista ja voitelujärjestelmän likaantumista. Jos pyörällä on ajettu paljon nykivää kaupunkiajoa saattaa koneesta löytyä ylikuumenemisen aiheuttamia vaurioita. 

Huoltokirja: Pyydä nähdä omistajan käsi- tai huoltokirjaa. Jos omistajalla ei ole manuaalia, huoltoja ei mahdollisesti ole tehty niin kuin pitäisi. 

Tee-se-itse-tyypit: Tiedustele onko omistaja tehnyt huoltoja itse. Utele hienovaraisesti omistajan teknistä osaamista, kysy vaikka onko hän säätänyt venttiilivälykset itse tai onko hänellä momenttiavainta? Jos edes momenttiavain ei ole tuttu tee-se-itse-huoltajan taitoihin ei ole luottamista. Ylikiristettyjen pulttien ja jengojen kanssa ei ole kiva leikkiä. 

Säilytys: Ota selvää miten ja missä pyörää on säilytetty ajamattomien kausien (talvi) yli. Ohjeita oikeasta talvisäilytyksestä löytyy esimerkiksi MP Talvetus-sivulta. Huono talvisäilötys saattaa johtaa ongelmiin korroosion, sähköjen, muovi- sekä kumiosien kestävyyden kanssa. 

Laillisuus: Kirjoita muistiin rungon ja koneen numerot ja tarkasta poliisilaitokselta onko pyörä varastettu. Varmistu myyjän henkilöllisyydestä, vain rekisteriotteeseen merkityllä omistajalla (ei siis haltijalla) on oikeus myydä pyörä. Reksiteriotteessa on myös otteensarjanumero, voimassaolevan otteen numeron saat Ajoneuvohallintokeskukselta rekisterinumeron perusteella. 

Prosentit ja verot: Jos kyseessä on vanha tai rakennettu (eli ei-vakio) pyörä pyydä myyjältä lista kantapyörään nähden vaihdetuista osista ja selvitä kunkin osan alkuperä. Myöskin käytettynä maahantuodun pyörän (esim. muuttopyörä) kanssa saa olla tarkkana. Suomessa rajoitetaan ajoneuvojen rakentelua ja osien vaihtamista ns. prosenttisäännösten mukaisesti ja viimekädessä omistaja maksaa kymmenien tuhansien ajoneuvoveron jos ns. prosenttiraja menee rikki. Hommaa säätelee Ajoneuvohallintokeskus ja lisätietoa saa katsastusasemilta sekä alan harrastajajärjestöiltä, esimerkiksi MMAF:lta tai VMPK:lta. 


Pyörän tutkiminen kylmänä ennen käynnistämistä  
 
Varusteet, paperit, laitteet 
 
Rekisteriote: Vertaa rekisteriotteen tietoja pyörään. Jos ne eivät täsmää etsi toinen pyörä. 

Työkalut: Löytyykö pyörän työkalusarja ja onko siinä kaikki osat tallella. Jos ei muuta niin tämä kertoo omistajan huolellisuudesta tai mahdollisien aikaisempien omistajien huolellisuudesta. 

Sähköt, johdot, vaijerit 
 
Vaijerit: Tarkista onko vaijereiden suojissa kovettumia ja/tai hankautumia. Tarkista että vaijerit ovat oikein vedetyt ja säädetyt. 

Johtojen kunto: Tarkasta sähköjohtojen ja eristeiden kunto. Tarkista onko johdoissa murtumia, tarkasta onko liittimissä merkkejä korroosiosta. Jos huomaat asiattomia teippikorjauksia johdoissa etsi toinen pyörä. 
Akku: Tarkista akun nestepinta. Jos akussa on läpinäkyvät seinät, tarkasta näkyykö nukkamaista "kasvustoa" levyjen pinnalla (sulfanoitumista). Tarkista akkukotelo ja akun kengät ja liittimet (korroosio). Akun kotelosta näkee onko joku edellinen akku mahdollisesti vuotanut happoja pitkin pyörää. 

Nesteet 
 
Jarrunesteet: Ota selvää onko jarrunestettä koskaan vaihdettu. Jarrunesteeseen kondensoituu ajan kanssa vettä ja neste tulisi vaihtaa uuteen vähintään joka toinen vuosi. Vesi jarrunesteessä aiheuttaa paitsi korroosiota niin myös jarrujen toimimattomuutta tuklalissa paikoissa. 

Bensatankki: Tarkasta onko bensatankissa ruostetta. Tarkista, että bensansuodatin (jos sellainen on) on puhdas. 

Moottoriöljyt: Katso öljyä. Jos se on likaista (eli ei tasaisen mustaa), unohda pyörä. Löydät varmasti monta uutta kohdetta joihin on tehty öljynvaihto ajallaan. 

Peräöljyt: Kardaanipyörien peräöljyjen on oltava kirkasta ts. läpinäkyvää jos peräöljyinä ei käytetä MolyKote pohjaisia / lisäaineistettuja litkuja jolloin neste on pikimustaa. 

Jäähdytysneste: Jäähdytysnesteen on oltava kirkasta. Kermainen tai läpinäkymätön neste kielii koneen sisäisestä öljyvuodosta. 

Jarrut, alusta, mittarit, hallintalaitteet
Jarrujen kumit: Tiedustele omistajalta onko jarrusylintereiden kumiosia koskaan vaihdettu, kumitiivisteet eli stefat kun tuppaavat haperoitumaan ajan kanssa. Esimerkiksi Yamaha suosittelee kumiosien vaihtoa joka toinen vuosi mutta harva motoristi vaihtaa niitä todellisuudessa edes kerran vuosikymmenessä. 

Jarrulevyt ja -palat: Tarkasta jarrulevyjen sileys ja minimipaksuus. Tarkista jarrupalojen tai -kenkien paksuus, useimmissa paloissa on minimimerkintä joka kertoo koska palat pitäisi vaihtaa. 

Etuiskunvaimentimet: Tarkista löytyykö etuiskareista naarmuja, kulumia tai öljyvuotoja. Sisäputkien pitää olla naarmuttoman sileät. Ota selvää onko etuiskarien öljyjä tai etupään stefoja eli iskunvaimentimien tiivisteitä vaihdettu koskaan. Etupään stefat tuppaavat uusimaan itsensä muutaman vuoden välein. 

Ohjauslaakeri: Aseta pyörä keskiseisontatuelle ja tarkista etupään toiminta. Tartu renkaaseen ja yritä liikuttaa sitä eteen ja taakse sekä sivusuunnassa. Minkäänlaista klappia ei pitäisi löytyä mikäli ohjauslaakeri on kunnossa. Kääntele rengasta hitaasti. Mikäli tunnet pykäliä tai liike takeltelee, on todennäköistä että ohjauslaakeri on kulunut. 

Takaswingin laakeri: Tarkista takasvingin laakereiden kunto vastaavasti kuten ohjauslaakerin kunto tarkistettiin. 

Pyörien laakerit: Varmistu, että pyörät pyörivät tasaisesti ilman kitinää. Tarkista samalla, että vanne ei ole kiero. 

Toisioveto: Tarkasta ketjujen kireys ja voitelu. Tarkasta rattaat. Puhdista muutama hammas ja tutki onko kulumia. Hampaan tulee olla symmetrinen. Tarkasta ketjun kunto tai anna jonkun tarkastaa se. (hyvissä liikkeissä on ketjujen tarkastus mittari, tai sillä pystytään tarkastamaan ketju silmämääräisesti melko tarkkaan).  
Kardaanipyörissä tarkasta onko kardaanissa klappia. Isommissa pyörissä on normaalia pieni klappi. 

Renkaat: Tarkista renkaiden kunto, kulumisen tasaisuus ja urasyvyys. Muista tarkistaa rengaspaineet ja renkaiden kunto ennen koeajoa! Uusia renkaitahan saa kaupasta, kumien hinta ja kunto kannattaa ottaa kauppahetkellä huomioon. 

Matkamittari: Vanhempien (yli 5v) pyörien matkamittarissa saattaa olla jo mitä tahansa (2000km - 20000km vuodessa), kuuntele myyjän selitystä kilometrimääristä... Pyörällä ajetaan suunnilleen puolet siitä mitä samanikäisellä autolla. Jos mittarissa näkyy väkivallan merkkejä tai pyörän muu kunto ei vastaa mittarin lukemaa mittaria on mitä ilmeisemmin rukattu. Tämä taas viittaa muihin mahdollisiin ongelmiin pyörän kanssa. 

Kunto, ilme, ulkonäkö 
 
Kaadettu: Vaikka myyjä väittäisi ettei pyörällä ole kaaduttu tarkasta moottorin alaosat, kytkin- ja jarrukahvat, ohjaustangon päät, jalkatapit, pakoputket ja kaatumaraudat. mahdolliset naarmut ja hankautumat kertovat kaatuilusta. Varmistu että ohjaustanko on suorassa. Kaikilla pyörillä kaadutaan joskus, aina ei jää edes jälkiä.... 

Lukot: Tarkista kypärä-, virta- ja ohjauslukon kunto. Tarkista ohjauslukon lukitustappi, murrettu tappi, rikkinäiset, kolhiintuneet tai naarmuiset lukot kielivät varastamisista tai yrityksistä. 

Letkut ja putket: Etsi irtonaisia putkia ja letkuja jotka eivät johda mihinkään. Varmistu että huohotusputki on paikallaan eikä ole tukossa. 

Yleisilme: Tarkista löytyykö puuttuvia pultteja, ruuveja, suojuksia, jne jne. Tarkasta ruuvit joilla takavalo ja vilkut ovat kiinnitetty mikäli korroosiota löytyy huomaat sen tummana alueena ja pehmeytenä ruuvien ympärillä. 

Moottori, sekalaista 
 
Ilmansuodatin: Älä osta pyörää jota on ajettu ilman suodatinta. Tarkista suodattimen kotelo, suosittu keino vähentää imuilman vastusta (ja "nostaa" tehoa) on porata koteloon reikiä. Jos reiät ovat suodattimen jälkeen on suodatin hyödytön. Jos pyörään on jälkeenpäin vaihdettu matalavastus suodattimet varmistu että ne ovat öljytyt. 

Tulpat: Avaa itse sytytystulpat (huomaa oikea kireys) ja tutki onko niiden väri oikea (puhdas, tasainen vaalean harmaa). Tarkista onko tulpat joskus ylikiristetty (eli löytyykö jengankorjaus osia, esim. HeliCoil). 

Puristukset: Jos mahdollista mittaa/mittauta sylinterien puristukset (oikeat arvot löytyvät pyörän huoltokirjasta). 

Sytytys: Ota auki sytytyksen säädön kansi ja katso onko sinne tehty hämäriä virityksiä. Uudemmissa pyörissä on tosin sytytys ja muu älykkyys tehty hartsiin tms. valetuilla mustilla laatikoilla. 


Kuivatyypit ennen käynnistämistä
Hallintalaitteiden toiminta: Tarkista että kaikki halintalaitteet, katkaisimet sekä kytkin ja jarrukahvat toimivat pehmeästi ja täsmällisesti. 

Iskunvaimentimet: Jos pyörässä on säädettävät iskunvaimentimet, säädä niitä eri voimakkuuksille ja varmistu viimeistään koeajolla, että eri säädöt tuntuvat erilaisilta. Monojousen vaihto on erittäin kallista lystiä. Jos pyörässä on ilmaiskunvaimentimet, tarkista ilmanpaine mittarilla. varmistu että voit pumpata niihin maksimi paineen ja se että tämä paine pysyy sisällä. 

Jarrut: Tarkasta miltä jarrut tuntuvat. Jos pyörä on yli 5 vuotta vanha, jarruletkut voi joutua vaihtamaan. Tutki löytyykö vuotoja jarrusylintereistä tai -letkuista kun pumppaat jarruja. Pidä jarrua tarpeeksi kauan pohjassa mahdollisten paineenalenemisien huomaamiseksi. 


Masiina käyntiin ja koeajo
 
Ennen liikkeelle lähtöä 
 
Käynnistäminen: Varmistu että pyörä käynnistetään kylmänä (näin tiedät sen todella käynnistyvän kylmänä). Kuuntele samalla starttimoottorista mahdollisia ylimääräisiä ääniä ja korahduksia. Tarkista, että starttimoottori ei ylikuumene käynnistyksen yhteydessä, kuuma (kestää juuri ja juuri koskettaa) startti kielii mahdollisesta oikosulusta ja tulevista ongelmista. Koneen lämmettyä sammuta moottori tappokatkaisijasta ja starttaa muutama kerta tappokatkaisin päällä (ei onnistu kaikissa pyörissä). Näin toteat onko akussa voimaa ja kuulet startin kolinat uudelleen. 

Lataus: Mittaa akun napojen jännite ennen käynnistämistä ja sen jälkeen, jännitteen pitäisi käynnistämisen jälkeen nousta muutamalla pykälällä ja pysyä vakiona. 

Sähkölaitteet: Tarkista toimivatko valot, torvet mittarit jne. Jännitteen tasaajan toiminnan voit tarkastaa kaasuttelemalla moottoria ja tarkkailemalla etuvalon kirkkautta (jos kirkastuu kierrosten mukana säädin on sökö, vanhemmissa pyörissä valon kirkastuminen on normaalia). 

Käyntiäänet: Kuuntele kuuluuko normaalilämpöisestä koneesta ylimääräisiä ääniä, kytkinääniä tai vaihteiston ääniä. 

Tyhjäkäynti: Varmistu että kone käy normaalilla tyhjäkäyntikierroksilla niin kylmänä kuin lämpimänäkin. Tarkista pyttyjen tasainen toiminta pitämällä avointa kämmentä n. 10 cm päässä pakoputken päästä. 

Hallintalaitteet: Tarkista vielä kerran, että tiedät missä kaikki katkaisimet, kytkimet ja muut värkit ovat ja että ne toimivat kuten pitää. 

Paperit mukaan: Ota mukaan oma ajokortti ja pyörän rekisteriote jos vaikka poliisit sattuisivat pysäyttämään. Tarkista omistajalta omavastuun suuruus ja että pyörän vakuutus on ylipäätään voimassa. Sovi koeajon pituudesta ja bensakuluista omistajan kanssa. 

Koeajolla 
 
Ajamisesta: Kuuntele, tunne, maistele, nauti, kiihdytä, jarruta ja testaa pyörää parhaan kykysi mukaan. Tarkkaile kaikkea yllä- ja allamainittua ajon aikana. Aja vähintään 20 km lenkki niin että kone lämpenee normaalisti. Käytä kaikkia sallittuja nopeuksia. Aja kuitenkin rauhallisesti ja siististi sillä antoihan omistaja sinulle rakkaimpansa koeajoon. Parhaan koeajotuntuman saat kun olet ajanut useita samanmallisia pyöriä peräkkäin. Huomioi, että rengastus vaikuttaa erityisesti sporttipyörän käytökseen valtavasti. 

Ripustuksen laakerit: Koeaja pyörää hyvin hitaasti ja tee muutamia tiukkoja käännöksiä (huojuuko pyörä??). Tarkasta kaarrevakavuus sekä hitaissa että korkeissa nopeuksissa. 

Vaihteisto: Varmistu että vaihteet (erityisesti 2-vaihde) pysyvät päällä raskaassakin kuormituksessa (vaikka myyjä hetkeksi takapenkille). Vaihteiden välistä ei saisi löytyä ns. välivapaita. Tarkista että vapaa vaihde löytyy helposti niin liikkeessä kuin paikallaan seistenkin. 

Ajon jälkeen 
 
Öljy- ja muut vuodot: Jos moottoripyörä on likainen ennen koeajoa pyydä omistajaa pesemään se niin, että näet mahdolliset öljy-, jarruneste-, jäähdytysneste- tai bensavuodot. Takavanteessa (vain kardaanivetoiset) ei saa olla koeajon jälkeenkään öljyä, jarrujärjestelmän liitosten ja osien tulee olla nesteestä puhtaita tai moottorissa ei saa näkyä selittämättömiä öljy- tai jäähdytysnestevuotoja. 

Jäähdytysneste: Jäähdytysnesteen tulee olla kirkasta myös koeajon jälkeen. Kermainen neste kielii koneen sisäisestä öljyvuodosta. 


Muuta muistettavaa ennen ostamista...
Tyyppiviat: Tarkista mitä tyyppivikoja pyörästä löytyy. Muut motoristit auttavat asian tiimoilta varmasti, muita motoristeja löytyy paljon esimerkiksi sfnet.harrastus.mp -uutisryhmästä. Tarkista myyjältä onko ko. tyyppiviat jo korjattu. Tyyppivioista on olemassa myös suomenkielinen FAQ osoitteessa http://www.lut.fi/~hosia/s-h-m-FAQ-tyyppiviat.html

Jälleenmyyjät: Tarkista, että asuinalueellasi on jälleenmyyjä joka voi auttaa osien ja komponenttien hankinnassa. 

Varaosien saatavuus ja hinnat: Joihinkin malleihin voi olla lähes mahdotonta saada varaosia. Aivan tavallisetkin varaosat kuten esimerkiksi alkuperäiset äänenvaimentimet saattavat maksaa maltaita joten tarkista mallin tilanne muilta motoristeilta sekä maahantuojalta. 


Alkuperäinen englanninkielinen dokumentti usedbike.txt kaivettu rec.motorcycles-ryhmästä ja käännetty vapaasti soveltaen. 

tiistai 13. toukokuuta 2003

Moottoripyörällä yli 250 km/h Helsingissä laillisesti?

Auroran kenttä ke 14.5.2003 kello 14.00-20.00
Moottoripyöräilyn yleistyessä on myös kiinnostus kilpamoottoripyöräilyyn kasvanut nopeasti. Edistääkseen lajin tunnettuutta HelRC järjestää Road Racing -tapahtuman keskiviikkona 14.5. kello 14-20 Helsingissä Auroran kentällä (Sanomatalon ja Finlandiatalon välissä). Tarkoituksena on tutustuttaa lehdistö ja yleisöä ratamoottoripyöräilyyn lajina ja samalla helsinkiläisiin kilpakuljettajiin.

Paikalla on HelRC:n kuljettajia kalustoineen, tunnettuja suomalaisia RR-kilpakuljettajia, kuten jääkiekkoilijana tunnettu Mika Strömberg, moottoripyöräpoliisi ja Suomen Road Racing Association.

Helsinkiläistä Road Racingiä
Pääkaupunkiseudulla toimiva Helsinki Racing Club ry (HelRC) on Suomen ainoa pelkästään Road Racing -lajiin erikoistunut moottoripyöräkerho. Kerhoon kuuluu lähes 300 jäsentä.

Kerhon jäsenet ovat menestyneet RR:n SM- ja PM-kisoissa hyvin, saavuttaen useita mestaruuksia. Tällä hetkellä mestaruusjahdissa ovat mukana Superbike-luokassa mm. Marko Reinikainen, Mauri "Emppu" Törmälä, Timo Paavilainen ja Mika Strömberg. Supersportluokassa katseet kääntyvät Marko Peltoseen ja armeijaa suorittavaan Orvo Kärkkäiseen. Sivuvaunuissa parilla Manninen ja Lauttanen on kahdelta edelliseltä kaudelta hopea, josko nyt kultaa?

Kausi 2003
Tänä vuonna ajetaan 6 SM-osakilpailua, joista viimeisen HelRC järjestää Motoparkissa Virtasalmella, sekä 200 mailin Endurance-kilpailun Kemorassa. Kilpailukalenteri: 24.-25.5. Kemora (SM ja Ducati Cup, DC), 28.-29.6. Alastaro (SM ja PM), 5.-6.7. Botniaring (SM ja DC), 19.-20.7. Motopark (SM), 2.8. Kemora Endurance 200, 15.-17.8. Räyskälä (SM ja DC) sekä 30.-31.8. Motopark (SM ja DC).

HelRC:n kilpakuljettajia kaudella 2003: 250cc: Kari Autio. 600cc (Supersport): Marko Peltonen, Mika Lehtinen, Kalle Javanainen, Tomi Mannikainen, Orvo Kärkkäinen, Timo Mäkinen, Ville Sundberg ja Mitja Stolpe. 750cc (Superbike): Timo Paavilainen, Mauri Törmä, Antero Vesterinen, Juha Taina, Olli Nieminen, Joni Hannula, Harry Strömberg, Marko Reinikainen, Saku Erikkilä, Jan Bäckström ja Mika Strömberg. Ducati Cup: Severi Virolainen, Arto Huiskonen, Pertti Hänninen ja Ville Kiviranta. Sivuvaunut: Tero Manninen ja Mikko Lauttanen (OrMK), Jari Nikkanen (KerMoKe) ja Pekka Kuismanen.

Lisätietoja http://www.helrc.com/, puheenjohtaja Tapio Nevala 050 5985762, tapio.nevala@helrc.com

keskiviikko 7. toukokuuta 2003

Trialin SM-sarja käyntiin - Hindrén odotetusti kärjessä


Trialin SM-sarja käynnistyi sunnuntaina Vantaan Hanskalliolla ajetulla osakilpailulla, jossa trialin kahdeksankertainen Suomen mestari Joachim "Joa" Hindrén näytti jälleen kaapin paikan. Märässä kelissä ajettuun kilpailuun toi lisäväriä sääntömuutos, joka teki ajamisesta ainakin yleisölle näyttävämpää.
Kauden avauskilpailua väritti toissavuoden hopeamitalistin Jussi Haapasen paluu kilparadoille, jolloin viime vuonna mestaruuden voittanut Hindrén sai ainakin vähän miettimistä ennen kilpailun ratkeamista. Viime vuosina hopeatilaan tottunut Haapanen on voittanut mestaruuden kahdesti vuosina 93 ja 95.
Tälle kaudelle trialin SM-sarjaan tehtiin muutama sääntömuutos, jotka ovat ainakin osittain kuljettajien mieleen. Jaksoilla ajoaikaa on nyt puolitoista minuuttia entisen kahden sijaan ja kuljettajalla on nyt mahdollisuus pysähtyä ja pomputella pyörällä, mikä oli vielä viime vuonna kiellettyä. Säännöt trialin SM-sarjassa ovat nyt yhtenäiset MM-sarjan sääntöjen kanssa.
Pitkät jaksot
Vantaan kilpailussa jaksot olivat suhteellisen pitkiä, joten tiukaksi käyneen ajan siivittämänä nähtiin yleisöä viihdyttäneitä kunnon loppurutistuksia. Märällä ja liukkaalla kalliolla Hindrén oli jälleen ylitse muiden.

- Tämä oli kauden ensimmäinen kilpailu minulle, joten vähän kyllä alkoi puuduttamaan, kun oli todella pitkiä jaksoja. Toinen kierros meni minulta kaikkein parhaiten, jolloin en saanut ainuttakaan virhepistettä. Hienosti mennyt kierros toikin sitten paineita viimeiselle kierrokselle, eikä keskittyminen enää onnistunut kunnolla ja sieltä sitten tuli muutama piste. Kokonaisuutena olen kuitenkin todella tyytyväinen suoritukseeni, Hindrén kertoi.

Uusiin sääntömuutoksiin Hindrén on tyytyväinen. - Uusi aikasääntö teki kilpailun paikoitellen tiukaksi, kun jaksot olivat pitkiä. Nyt jaksoille saa myös pysähtyä ja siirtää pyörää pomputellen, mutta silloin aika käy vähiin. Tiukka aika tietysti vähentää turhaa pomppimista, joten onhan tämä näin yleisöllekin paljon nautinnollisempaa.

Haapanen harrastellen mukana
Vammalan Jussi Haapanen ylsi avauskilpailussa toiselle sijalle, vaikka trial-pyörä on seisonut tallissa viimeiset puolitoista vuotta.

- Kisa meni loistavasti, vaikka viimeiseltä kierrokselta tuli enemmän virhepisteitä kuin kahdelta ensimmäiseltä yhteensä. En yksinkertaisesti jaksanut ajaa enää ja sen takia sain paljon pisteitä. Kahteen ensimmäiseen kierrokseen olen tyytyväinen, Haapanen pohti kisan kulkua.

Myös Haapanen piti uudesta aikasäännöstä, vaikka ajoaika jaksoilla lyhenikin.
- Uusi sääntö ei ole huono. Kiva että saa pysähtyä ja pompottaa. Ainoa vaan, että tänään oli jaksot vähän pitkiä. Osa oli kyllä ihan hyviä. Kyllä sen tietysti arvasi, että ekassa kilpailussa ratamestari ei oikein hahmota, että kuinka pitkään menee jaksoja ajaessa, Haapanen totesi.

Kilpailussa kolmanneksi ylsi hienosti vasta 18-vuotias Henri Himmanen, joka pesi kokeneemmat kuljettajat Tommi Suhosen ja Tomi Luhtasuon. Jussi Jokinen oli kuudes, Saku Suvanto seitsemäs ja Ossi Nurminen kahdeksas.

SM-sarjan seuraava osakilpailu ajetaan kuukauden päästä Tervakoskella.

Hindrén aloitti Trialin SM-kauden voitolla



Tulokset:
SM-trial, 1/6, Vantaa
1.Joachim Hindrén13
2.Jussi Haapanen45
3.Henri Himmanen75
4.Tommi Suhonen80
5.Tomi Luhtasuo82
6.Jussi Jokinen87
7.Saku Suvanto94
8.Ossi Nurminen120

Taitavaksi motoristiksi ei synnytä - Jatkokoulutus on motoristin elinehto


(Kuva: J. Tervola)
Suomen Motoristit ry (SMOTO) on huolissaan moottoripyöräharrastuksen kasvun myötä liikenteeseen tulevien uusien motoristien ajotaidosta. Harrastuksen kasvu näkyy jo onnettomuustilastoissa, vaikka luvut eivät vielä olekaan erityisen huolestuttavia. SMOTO on kuitenkin tarttunut asiaan ennalta ehkäisevästi: järjestö kouluttaa jäsenkerhoihinsa pääsääntöisesti vapaaehtoisvoimin kouluttajia, jotka puolestaan järjestävät ajokoulutustapahtumia eri puolilla maata tänäkin keväänä useita kymmeniä.

Yhteensä rekisterissä on jo reilusti yli 115.000 moottoripyörää. Vielä tuntuvampaa on ollut skootterimopojen määrän kasvu. Niitäkin on rekisterissä jo lähes 110. 000. Tulevia motoristeja kenties, sillä kasvu motoristiksi alkaa usein mopoilusta. Viime vuosikymmenen alun laman jälkeen moottoripyöräkantaa on kuitenkin kasvattanut eniten yli 30-vuotiaiden innostuminen moottoripyöräilyyn.

Valitettavasti varttuneilla uusmotoristeilla ei välttämättä ole lainkaan aiempaa
moottoripyöräilykokemusta, vaikka ajokortti oikeuttaisikin tehokkaan moottoripyörän kuljettamiseen.

Moottoripyörien määrän ja samalla myös ajosuoritteen kasvun myötä myös onnettomuuksien määrä on noussut vuosituhannen vaihteesta lähtien. Vuonna 2001 menehtyi 16 ja viime vuonna 22 motoristia. Loukkaantuneiden motoristien määrä on pysytellyt pitkään 400 tuntumassa. Tyypillisimmät syyt onnettomuuksille olivat tieltä suistuminen ja kohtaamisonnettomuudet.

- Suurin osa vahingoista johtui moottoripyörän hallinnan menetyksestä, joka oli itse aiheutettua, usein taustalla liian suuri tilannenopeus. Myös moottoripyörän hallintataidoista tehokas jarrutus ja oikea ohjaaminen olisi pelastanut monta motoristia kuolemalta, sanoo liikenneopettaja ja moottoripyöräkouluttaja Jarmo Jokilampi, joka vastaa Suomen Motoristit ry:n koulutus ja liikenneturvallisuusasioista.


Kuva: Janne Tervola (c) 2002
- Tämä on osoitus toimivasta yhteistyöstä useiden moottoripyöräalan järjestöjen ja Liikenneturvan kesken. SMOTOlla on tällä hetkellä kuusikymmentä Motoristin Peruskurssin kouluttajaa jäsenkerhoissaan ympäri Suomen, sanoo puheenjohtaja Hannu Virta SMOTOsta.
 
Vuonna 2001 moottoripyöräilijöiden kuolemaan johtaneista vahingoista kuusi oli hirvikolareita. Koko tieliikenteessä kuolemaan johtaneita hirvivahinkoja sattui yhdeksän.

- Tämäkin osoittaa, että moottoripyörää ei osata ohjata. Vastaohjaus on monelle motoristille edelleen tuntematon käsite, Jokilampi sanoo.

- Kun ohjaustankoa käännetään vasemmalle, niin moottoripyörä ohjautuu oikealle ja päinvastoin. Tämä kaksipyöräisen hallinnan perusasia on monelle moottoripyöräilyn alkeita opiskelevalle outoa ja ihmeellistä. Tässä on kouluttajille työsarkaa.

- Kaikkien moottoripyöräilyä aloittelevien tulee hallita tehokas jarrutus ja vastaohjaus. Myöskin oikeaa tilannenopeutta varsinkin kaarteissa on painotettava. Lisäksi motoristin on varmistuttava, että on tullut havaituksi, Jokilampi evästää.

Jatkokoulutukseen osallistuminen tuo sijoitetut eurot moninkertaisesti takaisin niin motoristille itselleen kuin myös yhteiskunnalle.

Jatkokoulutuksen kehittämisessä SMOTOlla on ollut merkittävä rooli, sillä pitkälti SMOTOn aloitteesta on saatu räätälöityä motoristien jatkokoulutusprojekti. Tämä on jatkoa Liikenneturvan kehittämälle EAK koulutukselle ja kulkee nimellä Motoristi Peruskurssi.

- Tämä on osoitus toimivasta yhteistyöstä useiden moottoripyöräalan järjestöjen ja Liikenneturvan kesken. SMOTOlla on tällä hetkellä kuusikymmentä Motoristin Peruskurssin kouluttajaa jäsenkerhoissaan ympäri Suomen. Tämän myönteisen kehityksen soisi edelleen jatkuvan, se on meidän kaikkien motoristien etu, sanoo puheenjohtaja Hannu Virta SMOTOsta.

Laadukkaan ja ammattitaitoisen koulutuksen tavoitteena tulee aina olla motoristin turvallisuuden lisääminen. Taitava motoristi osaa selviytyä vaaratilanteista, joihin hyvä motoristi ei edes joudu.

Jokainen vakava onnettomuus on liikaa, mutta kokonaisuutena moottoripyöräilyn turvallisuustaso on melko hyvä. Esimerkkinä tästä voisi mainita mielenkiintoisen asian: kymmenen vuotta sitten liikenteessä kuoli 22 motoristia ja viime vuonna kuolleiden motoristien määrä oli aivan sama. Viimeisen kymmenen vuoden aikana rekisteröityjen moottoripyörien määrä kuitenkin on lähes kaksinkertaistunut.

Taitavaksi motoristiksi ei synnytä vaan se vaatii vuosien ja taas vuosien harjoittelua, jonka jälkeen huomaa sen, että moottoripyöräilyssä motoristi ei ole koskaan täysin oppinut. Aina on uutta ja ihmeellistä ja se tekeekin moottoripyöräilystä niin haastavan ja mielenkiintoisen lajin.

Lisätietoja: Suomen Motoristit ry (SMOTO), puheenjohtaja Hannu Virta, puheenjohtaja@smoto.fi, 0400 956355, koulutus- ja liikenneturvallisuusvastaava Jarmo Jokilampi,jarmo.jokilampi@smoto.fi, 0400 636397 tai tiedotus@smoto.fi. Koulutusajoista ja -paikoista saa tietoa myös osoitteesta http://www.smoto.fi/.

tiistai 6. toukokuuta 2003

Miksi motoristia hirvittää?

(Teksti ja kuva Epi Gröndahl)



Hirvien lukumäärän kasvaminen käsittämättömiin mittoihin saa rivimotoristin uumoilemaan, että elikolle on kaavailtu suojelukohteen statusta.

Tuota hirvien tolkutonta määrää selittämään lainaan tähän Metsälehden 3/2003 Hannu Jauhiaisen hirviartikkelista pari kohtaa, sillä tämän lähinnä metsänomistajille suunnatun hirvivahinkoartikkelin asiat koskevat hirvikannan kasvun osalta luonnollisesti myös tienkäyttäjiä.

Metsälehti kirjoittaa, että nousseista kaatolupamääristä huolimatta hirvieläinkanta on edelleen paikoin yli kaksinkertainen tavoitteeseen nähden. Lehti kertoo myös, että Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arviot hirvikannasta ja sen kehityksestä ovat olleet maan ylimmän riistaviranomaisen, maa- ja metsätalousministeriön osastopäällikkö Seppo Havun mukaan varsin puutteelliset. Hirvikanta lisääntyy noin 50 prosentilla vuodessa ja jos hirvien määrä arvioidaan väärin, hirvikanta paisuu helposti ylisuureksi. Hirvien kaatomääriä on viime vuosina nostettu, mutta määrät eivät ole olleet riittäviä. Havun mukaan käännekohta oli vuosi 1998, jolloin hirviä ammuttiin riistantutkijoiden suosituksesta liian vähän. Kaatomäärä oli alle 30 000.

Seuraavana vuonna hirvikannan käännyttyä nousuun ammuttiin lähes 50 000 hirveä. Silti kanta vain kasvoi ja vuonna 2000 päästiin jo 64 000 hirveen. Seuraavana vuonna ammuttiin 67 000 hirveä, mutta kantaa ei edelleenkään saatu laskuun. Viime vuonna hirviä ammuttiin ennätykselliset 84 524 yksilöä, eikä kanta ole kaikin paikoin edelleenkään laskussa. Havun mukaan viime syksyn ennätysjahdista huolimatta hirviä jäi paikoin 10-12 hirveä tuhannelle hehtaarille, kun tavoitetiheys Etelä-Suomessa on noin viisi hirveä ja Pohjois-Suomessa noin kolme hirveä tuhannella hehtaarilla. Näin siis Metsälehti –tienkäyttäjänkin asialla.

Näihin mainittuihin lukuihin nähden ei liene ihme, että hirvikolareiden määrä maassamme on lisääntynyt ja lisääntyy jatkuvasti. Julkisuudessa viranomaiset ovat kantaneet kasvavaa huolta siitä, etteivät tienkäyttäjät enää suhtaudu vakavasti hirvivaarasta varoittaviin merkkeihin. Vaan taitaapa olla niin, että liika on liikaa –varoitusmerkkienkin suhteen. Kaikkeenhan tottuu, kuten sanonta kuuluu. Huoli kannattaisikin suunnata ennemmin hirvikannan pienentämiseen.

Jokainen hirven kanssa lähitaisteluetäisyydellä ollut motoristi tietää, että osumasta on tilastollisestikin huonot mahdollisuudet jäädä kertomaan. Tässä asiassa ollaankin autoilijoiden kanssa lähes samalla viivalla.

Kaudella 2002 menehtyi kaksi motoristia hirvikolareissa; toinen Varkaudessa ja toinen Nurmijärvellä. Toinen kolareista tapahtui moottoritien hirviaita-alueella.

BajaHill:n edellinen artikkeli aiheesta: Teidemme hirviöt - Vakava uhka motoristille (5.8.2002).


Kuva: Epi Gröndahl (c) 2002Syyskuu 2002. Keimolassa aamun työmatkaliikenteessä

Motoristin ulkonaliikkumiskielto

(Teksti Epi Gröndahl, kuvat Epi Gröndahl ja Juhani Rusanen)


Moottoripyöräonnettomuuksista otsikoidaan näyttävästi. Kuitenkin lähes puolet moottoripyöräonnettomuuksista kuuluu kategoriaan "yksin ulos tieltä". Onnettomuuksien syntyyn vaikuttaa paljolti ns. K-suora: Kovaa, Kokematon, Kännissä ja Kypärättä. Sitten ovat ne muut syyt, joita varten teimme pientä kartoitusta Uudenmaan mutka- ja muilla teillä – mitäpä löytyikään? Onko Tiehallinto julistanut motoristeille ulkonaliikkumiskiellon?


Matto alta heti kauden alkajaisiksi
Tapahtuipa niin, että "eteläisessä Hämeessä, missä myös seisoo erään mäen pohjaisella rinteellä Jukolan talo", kulkee kylän läpi kantatie -numeroltaan 132. Tuo väylä sai tiistaiehtoona ennen pääsiäistä pintaansa suolaliuoksen, kuten valitettavasti niin moni muukin väylä Suomessa keväisin, kun puhdistustöitä suoritetaan. Tien pinta muuttui motoristin vinkkelistä lähes jääradaksi.

Kiirastorstaina sai Tienkäyttäjän Linja –tuo tienkäyttäjän avain onneen– puhelun hämmästyneeltä motoristilta, joka jo kyseisenä tiistai-iltana oli kaataa pyöränsä tuolla liukkaalla pinnalla lähtiessään liikennevaloista liikkeelle. Hän kertoi havainnoistaan ja Tiehallinnosta luvattiin ottaa häneen yhteyttä.

Pääsiäinen tuli ja meni, tien pinta pysyi ennallaan eikä Tiehallinnosta oltu yhteyksissä soittajaan. Alkoi arki ja motoristi meinasi aamulla työmatkallaan valoista lähtiessään jälleen kipata pyöränsä. Siispä hän töihin päästyään soitti Tiehallintoon uudelleen –tällä kertaa suoraan tiemestarille, joka on kyseisestä alueesta vastuussa.

Tiehallinto vastaa - Liukaste on levitetty sitomaan pölyä

Selvisi, että liuos on levitetty tien pintaan sitomaan sitä hienointa poisharjattavaa ainesta, jonka pölisemisen estämiseksi ei ole muita hyväksi havaittuja menetelmiä. Jahas.

Motoristi ihmetteli termiä "poisharjattava", kun ei harja-autoja tai muutakaan puhdistuskalustoa ollut näkynyt kylällä koko sen viikon aikana, minkä tuo liuos oli tien pinnassa ollut. Puhdistustyössä kevyen liikenteen väylät ovat kuulemma ensisijaisia, joka uutinen tietenkin ilahdutti motoristia, mutta hän päätti silti pysytellä moottoripyörineen poissa jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden joukosta, vaikka sitten liukkaammallakin pinnalla.

Tiemestari selvensi motoristille, että tielle levitetty aine näyttää "märältä" siksi, että liuos sitoo hienopölyyn kosteutta; toisin sanoen tien pinta on sekä likainen, että märkä. Tiemestari kertoi käyneensä kiirastorstaina itse ajamassa tuota mainittua tietä toteamatta minkäänlaista erityistä liukkautta.

Häneen yhteyttä ottanut motoristi puolestaan luisteli pyörällään kahdesti ja autollaan kerran, lisäksi kanssamotoristien kommentit tukivat käsitystä tienpinnan vaarallisuudesta kaksipyöräisille –olipa yksi moposkoottorin kaatuminen todistettavasti nähtykin.


Tielaitos: "Liukas ei ole liukas koska kokeilin autolla"
Motoristi ehdotti, että Tielaitos laittaisi liukkaudesta varoittavat liikennemerkit tuon vaarallisen katuosuuden päihin, mutta tiemestari kiisti ehdottomasti liukkauden omiin edellä mainittuihin kokemuksiinsa perustuen ja kieltäytyi järjestämästä varoitusmerkkejä.

Tiemestari korosti myös alueella olevaa 50 km:n nopeusrajoitusta, johon motoristi ällistyneenä vain totesi, ettei tuolla tieosuudella kylän kohdalla työmatkaliikenteen aikaan juuri kolmeakymppiä rivakampiin nopeuksiin edes pääse. Eivätkä pahatkaan kaatumisvauriot moottoripyöräilyssä välttämättä edellytä ylinopeutta tai väärää tilannenopeutta.

Motoristi muistutti korvausvelvollisuudesta, joka tienpitäjää mahdollisen kaatumisen aiheuttamien ruumiillisten ja aineellisten vahinkojen osalta kohtaa, sikäli kun tienpito ei todistettavasti ole ollut asianmukaista. Ei vaikutusta.

Motoristi kertoi mainitusta tieosuudesta ottamistaan kuvista. Noissa aurinkoisena lankalauantaina otetuissa kuvissa on selvästi nähtävissä, kuinka ajoradan toinen puoli on "kostean" näköinen, selvästi tummempi kuin toinen. Motoristi muistutti myös, että mahdollisessa vahingonkorvaustapauksessa kuvia varmaan käytettäisiin tienpitäjää vastaan.

Tämän kuultuaan tiemestari lupasi ottaa yhteyttä tieurakoitsijaan ja selvittää tilanteen sekä puhdistustyön aikataulun. Näin hän ilmeisesti tekikin, koska otti motoristiin vielä saman iltapäivän aikana yhteyttä. Harja-auto tulisi vesipesemään tieosuuden keskiviikkona. Koska näin ei kuitenkaan käynyt, otti motoristi torstaina –siis puolitoista viikkoa aineen levittämisestä– uudelleen yhteyttä kyseiseen tiemestariin. Keskustelu, joka käytiin, oli lähes identtinen edellisen kanssa.

Tätä artikkelia kirjoitettaessa asia on hoitunut kirjaimellisestikin luonnollista tietä, eli sade hoiti sen, mistä tiemestarille maksetaan.

Ei mitään Etolan muovia

Lukijalle syntyy nyt kuva, että miksi pitää harrastaa moottoripyöräilyä, jos kaatuminen näin kovasti kammottaa?

Itsensä voi konepyörällä teloa hyvinkin hiljaisesta vauhdista tai jopa kaataessaan pyöränsä paikallaan. Sairauslomapäivät, kipu, entisestään nousevat vakuutusmaksut, ajokauden katkeaminen sekä harmi rikkoutuneesta tai naarmuuntuneesta moottoripyörästä tuntuu entistäkin pahemmalta varsinkin, jos se on aiheutunut jonkun toisen laiskuudesta, näennäisestä kiireestä tai jopa silkasta välinpitämättömyydestä.

Toisekseen kysymys on rahasta. Kirjoittajalla -siis edellä kuvatulla motoristilla- on ollut toistaiseksi tuuria matkassa niin, että pyörä on kaatunut vain paikallaan pihalla, mutta muovia on siinäkin rikkoutunut. Ken on ostanut japanialaista muovia tai amerikkalaista kromia moottoripyöräänsä ihan omalla rahallaan, osaa varmasti kuvitella mitä se maksaa kun vakuutusyhtiö pienen kaatumisen vuoksi vaihtaa palikat pyörään.
Eli kun vakuutusyhtiöt riittävän paljon noita palikoita motoristeihin ja moottoripyöriin maksavat, osaa hölmömpikin laskeskella, mitä se aikaa myöten tekee vakuutusmaksuille.

Aina ei ajeta hurua
Kaikki moottoripyöräily ei ole harrasteluontoista, vaan paljolti esimerkiksi työmatkaliikennettä. Näitä kokemuksia artikkeliksi tiivistettäessä syntyy kirjoittajalle väkisinkin tuntemus, että sekä Tiehallinnossa että sen käyttämien aliurakoitsijoiden työnsuunnittelussa ja –johdossa ei välttämättä osata ajatella tienpidollisia toimenpiteitä niin, että ne olisivat kaikille tienkäyttäjille renkaiden lukumäärästä riippumatta yhtä turvallisia. Tienpidollisesti autoilijalle huipputurvallinen ratkaisu ei välttämättä ole samaa moottoripyöräilijälle, tästä esimerkkinä vaikkapa vaijerikaiteet tai lähes kaistan levyiset hirvimerkinnät asfaltissa.

Valistunut motoristihan ei luonnollisesti aja yli- tai väärää tilannenopeutta. Silti monenlaiset tilanteet voivat yllättää. Lajin pariin tulleet uudet harrastajat eivät ehkä tule edes ajatelleeksi, että vielä kun lasket pois omat ajovirheet ja toisten ajovirheet, voi jäädä jäljelle joku yllättävä killerö, joka suistaa kanveesiin.
Jos tällä artikkelilla on yksikin kaatumista tai ulosajoa estävä vaikutus –tienpidossa tai motoristin korvien välissä– on se tehtävänsä tehnyt.

Tiehallinnon tehtävät ja vastuualueet
Lain mukaan teiden on oltava turvallisia niiden käyttäjille. Tiehallinnon omien sanojen mukaan laitos vastaa ajoneuvoliikenteen ja kevyen liikenteen sujuvuudesta, mukavuudesta ja turvallisuudesta. Motoristien on siis kohtuullista odottaa turvallista ja toimivaa liikenneympäristöä.

Pykälät ja asetukset tämän asian tiimoita sanovat seuraavaa: (Laki Tiehallinnosta 16.6.2000/568, 2 §) "Tiehallinto vastaa yleisten teiden tienpidosta." (Valtioneuvoston asetus Tiehallinnosta 29.6.2000/659, 4 §) "Tiehallinnolle kuuluvien tehtävien alueellista hoitamista varten maa on jaettu tiepiireihin, joiden aluejaosta päättää valtioneuvosto. Tiepiiri vastaa tienpidosta alueellaan Tiehallinnon toimintaperiaatteiden ja -linjojen sekä piirille asetettujen tavoitteiden mukaisesti." Tiehallinto valvoo ja tarpeen mukaan myös auttaa muiden kuin julkisten teiden kunnossapidossa.

Tiehallinto on itse pystyttänyt järjestelmän, jonka kautta tienpidollisista puutteista ja vajavaisuuksista voi ilmoittaa. Jotta motoristin ääni kuuluisi ota yhteystiedot talteen ja talleta ne vaikka kännykkään:



Näin "märältä" näytti KT 132 Klaukkalassa aurinkoisena lauantaiaamuna
Näkymä Lahnukseen menevän tien alusta

Ajoradan väritystä noin kilometri keskustasta Helsinkiin päin, siinä Ducati-kaupan nurkilla.

Havaintoja ajokaudelta 2002
Viime kaudella tuli artikkelinlaatijan moottoripyörän matkamittariin hiukan yli 30 tuhatta kilometriä. Siihen mahtuu monenlaista maisemaa, monenlaista tienpintaa. Joka puolella Suomea. Yllättävistäkin tilanteista on selvittiin säikähdyksellä –toivottavasti on onni myötä tälläkin kaudella.

Alla on matkan varrelta kertyneitä tienpitoon liittyviä havaintoja. Kuvat ovat Nurmijärveltä, Espoosta ja Vantaalta ja ne on otettu loppukesän ja syksyn 2002 aikana, eli jonkun matkaa "kevätpuhdistusten" jälkeen. Motoristin "ulkonaliikkumiskielto" on kuitenkin voimassa maanlaajuisesti, sillä irtohiekkaa ja valubitumia tuntuu riittävän. Eikä suolakaan taida olla loppumassa.

Halvalla voi kallistua liikaa
Tienpitäjät ja urakoitsijat ovat ottaneet, ilmeisesti kustannussyistä, materiaalikseen routavauriopaikkauksiin aineen joka päällepäin näyttäisi olevan pikeä. Se on viralliselta nimeltään valubitumia. Halpaa ja helppoa, ehkä turvallistakin - autoilijoille.

Valubitumipaikkaus on erityisesti sateella motoristille hengenvaarallinen ja valitettavasti yleistynyt viime vuosina. Pintana siinä luistaa kyllä hienosti autonkin rengas.

Kiva tie leppoisassa maalaisidyllissä. Lämpimänä päivänä ihanteelliset ajo-olosuhteet. Kuumalla kelillä mahtavat sivuluisut.

Ja jos sataa, saa vielä paremmat sivuluisut. Toivottavasti mutkan takana ei ole jalankulkijaa tai pyöräilijää väistettäväksi.


Muita tienpinnan luonnottomia liukasteita


Tästä "sorateiden virtuoosi" pääsee kääntymään vanhalle valtatielle,jossa... 

... meno jatkuu suorastaan rasvattuna. Lykkyä pyttyyn, toivottaa Tielaitos.


Ystävällinen työkonekuski huomasi ajamansa koneen pullauttaneen aimo läjät öljyä tielle. Reippaana poikana hän vähät välitti tapahtuneesta ja jatkoi matkaansa. Reippautta jatkoi Tielaitos puolestaan huolehti jälkien siivouksesta. Kiitos konekuski, kiitos Tielaitos. Hyvää matkaa motoristille!

Vaijerikaiteita
Maassamme on onneksi toistaiseksi vain yksi paikka, Veikkolan liittymässä Turun moottoritiellä (VT1), jossa harmiton moottoripyöräilijä voi leikkautua pieniksi viipaleiksi. Laittakaamme kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että vastaavanlaisten giljotiinien rakentamisesta ei tule maan tapaa.

Motoristin munanleikkuri. Tähän kun liipaisee, niin se on ns. naama irti.