Prätkällä töihin -päivä

Kun motoristi kulkee prätkällä töihin päivittäin, viestittää se Teknisen Kaupan ja Palveluoden yhdistyksen mielestä moottoripyöräharrastuksen hauskuudesta.

Moottoripyörällä työmatkat tuntuvat mukavammilta ja matka taittuu nopeammin.

- Tapahtuma järjestettiin nyt toisen kerran. Viime vuoden Prätkällä Töihin -päivä oli onnistunut ja osoitti että tällaisilla tempauksilla voidaan edistää moottoripyöräharrastusta. Päivä järjestetään jatkossakin aina kesäkuun ensimmäisenä perjantaina, kertoo Teknisen Kaupan ja Palveluiden yhdityksen moottoripyöräjaoston puheenjohtaja Marco Färm.

Moottoripyöräharrastus on edellen voimakasta mutta kuluttajien luottamus yleiseen taloustilanteeseen on viime aikoina ollut heikkoa. 

- Maaliskuussa myyntikäyrät näyttivät hyviltä ja teimme kauppaa hyvin, kertoo Juha Harju Yamahalta. 

- Ero viime vuoteen oli selvä parannus mutta myyntipiikki johtui aikaisesta keväästä ja kaupat tehtiin etuajassa, Harju lisää.

Tuoreimpien myyntitilastojen mukaan mopojen myynti on -11% viime vuodesta jäljessä ja MP -myynti -13,5%.

- Uskon että kesän myynnit vauhdittuvat aurinkoisten kelien myötä, Marco Färm linjaa. 

- Toukouun lopulla MP-myyntikin osoitti piristymisen merkkejä ja uskommekin että alkukesän luvut tulevat olemaan edellisvuoden tasolla, Färm ennustaa.

Cafe Porkkala on uusi motoristikohtaamispaikka

Muutaman vuoden hiljaiseloa viettänyt idyllinen hirsikahvila Porkkalantien päässä on herännyt toiminitaan. Kirkkonummelainen pariskunta Sari ja Tommy Troberg ovat avanneet Pääsiäisenä Cafe Porkkalan. 

- Kahvila oli edellisten omistajien jälkeen käyttämättömänä viime vuoden ja etsimme sopivaa paikkaa kahvilalle, kertoo Tommy. 

- Meille tuli mieleen että näin hienon tien varrelle varmaan eksyy ajelijoita iltaisin ja viikonloppuisin, Tommy jatkaa. 

- Aukioloaikammekin ovat iltapainotteisia koska olemme päivätyössä muualla, hän lisää. 

Kahvilan terassille paistaa aurinko koko päivän ja luonnon äänet kuuluvat hienosti. Muuttolintuaurojakin näin muuttoaikana on nähty useita lentävän kahvilan yli. 

- Caffesta on 5 km Porkkalanniemen kääntöpaikalle ja tässä voi pysähtyä vaikka mennen tullen, kertoo Sari Troberg. 

- Meidän munkit ovat tuoreita ja paikalla paistetuja eikä hinnat päätä huimaa, Sari lisää. 

Mistä idea motoristikahvilaksi lähti? 

- Viime sunnuntaina piipahdin kavereiden kanssa ajelemassa Porkkalassa ja pysähdyimme tässä, kertoo motoristitapahtuman liikkeellepanija Teuvo Laitinen. 

- Istuimme tässä ja ideoimme Tommyn kanssa että mitäs jos ruvettaisiin pitämään tässä motoristitapaamisia viikottain, Teukka jatkaa. 

- Tiistai oli vapaana muilta mp -tapaamisilta ja sovimme että taapaaminen on täällä klo 18-20, Teuvo kertoo. 

Viime tiistai oli ensimmäinen tämäm kesän tapaaminen ja paikalla kävi jo yli 30 moottoripyörää. 

Cafe Porkkalan motoristikokoontuminen on joka tiistai klo 18-20 koko kesän. Muuten Cafe on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 12-20.

BajaHill ja Urheilukuvat MP13 malligalleria

BajaHill:n odotettu malligalleria on vihdoinkin saatu painosta ulos. Mitäpä sitä selittelemään, putkiaivo kävi mp-messuilla ja linssiin tarttui vanhempien touringmallien sijaan lähinnä sporttimalleja.


http://www.youtube.com/watch?v=IaM0n3VUEuI



Nämä ja lisää kuvia MP13 messugallerioissa: Perjantai ja lauantai. Kuvia myös moottoripyöristä!
Key words: Bikes and babes, babe motorcycle, biker babe

Aina kannattaa tankata

Kolumni julkaistu Motorradissa 9/2012.

Isäni kertoi jättäneensä BSA:n puskaan piiloon, kun pyörästä loppui bensa. Huoltoasema olisi ollut kohtuullisen työntömatkan päässä.

– Jos olisin työntänyt sitä ja kaverit nähneet, eivät he kuitenkaan olisi uskoneet, että siitä oli vain bensa loppu, kuului perustelu. Vaikka brittipyörät olivat 1960-luvulla hyvässä maineessa, Jawakuskeilta olisi tullut kuittailua.

Liekö tällä ollut vaikutusta mopoaikaani, bensa ei päässyt monesti loppumaan. Tunnistin isäni kertoman ilmiön. Toisten mopot olivat luonnollisesti aina omaa huonompia. Näiden mahdolliset vikaantumiset kerrottiin mielellään eteenpäin.

En muista työntäneeni piikkiäkään bensiinin loppumisen takia. 1980-luvun isot katupyörät olivat niin painavia, ettei niitä paria kymmentä metriä enempää tällainen ripuliranne olisi jaksanut työntääkään. Katupyöräillessä ajotauot rytmittyivät pyörän tankin koon mukaan ja huoltoasemia oli yleensä riittävän tiheästi.

Kadulla ajamisesta alkoi hävitä se suurin viehätys. Ennen vuosituhannen vaihdetta havahduimme kaverini kanssa miettimään, että eikö meillä tosiaan ole muuta tekemistä kuin olla baarissa viikonloput.

– Ostetaan endurot, ehdotti kaveri. Asia oli sillä päätetty. Viikkoa myöhemmin molemmilla oli kaksitahtiset kaksipuolikkaat valkokilpiendurot. Valkokilpinen oli tuolloin luonteva valinta, koska kuljetuskalustoa ei ollut.

Ensimmäiset viikonloput ajettiin Vantaan Petikossa, kun ei paremmasta tiedetty. Siellähän ajoivat kaikki muutkin. Läksimme liikkeelle kaverin korjaamolta, Leppäsuon Essolta. Kumpikaan ei ollut ajanut sekoitettavalla kaksitahtivehkeellä sitten mopoaikojen, joten polttoaineen kulutus ja saatavuus oli meille suuri arvoitus.

Teimme valmiiksi sekoitetun seoksen viiden litran kanisteriin ja tonkka reppuun. Huomio oli taattu, kun pöristelimme läpi Hietaniemen siniset savupallot perässä.

Petikkoa lähestyessä näimme muita ajamaan menossa olevia. Muulien kyydissä näkyi ilmajäähdytteisiä stereoperävehkeitä. Käytetyissä pyörissämme oli kilpien lisäksi vesijäähdytys ja monojousitus takana. 

Nyt vedetään, ajattelin.

Ajaminen osoittautui yllättävän raskaaksi. Kierros hiekkalaarissa kerrallaan riitti. Löysimme lähistöllä olevia polkuja, jotka olivat helppoja ajaa. Ajo rupesi tuntumaan luontevammalta. Matkalle sattui hiukan pehmeämpi kohta ja sekös se jännitti. Näin kosteikon vastarannalla koivun, jota kohti pyörä luonnollisesti ajautui eturengas edellä.

Syöksyin suoraan päälaki edellä koivuun, repussa oleva bensakanisteri lensi viisi metriä, satula jäi lähemmäksi pyörää. Päätimme jemmata bensakannun puskaan, koska sehän voi mennä rikki kaaduttaessa.

Loppupäivä krossattiin perse penkissä hiekkalaarissa kierros kerrallaan. Yksi kuljettaja erottui meistä verkkarihousukuljettajista. 

– Näit sie sitä yhtä kuskia, joka ajoi ulkokurvissa ohi seisaaltaan? kysyin.

– Se oli joku trialkuski, taisi olla Salminen, huusi joku Maicoansa kärriin pakkaava.

Seuraavana talvena olimme ajamassa Tuusulan Moottorikerhon maastoissa. Olimme jo sen verran kokeneita, että emme enää kuljettaneet bensakanisteria repussa. Spoorikeli oli hyvä, jalkaura kantoi ja mikä hienointa, aurinko paistoi.

Huolimatta kymmenestä pakkasasteesta ajaessa tuli kuuma. Vauhti ei paljoa vilvoittanut, olihan meillä kaiken varalta katugoret päällä, ilman vuoria kuitenkin. Onneksi oli juotavaa mukana. Olimme kuulleet, että urheillessa kannattaa juoda syömisen sijaan.

Tauottamisesta pitivät huolen säännölliset pannutukset. Tämä johtui turhasta jännittämisestä. Etupyörä kiipesi spoorista ylös hangen puolelle. Kun pitävällä kengällä sitten otti painoa vastaan, mukki oli valmis. Tästä viisastuneena liukupohjat tulikin hankittua heti 10 vuotta myöhemmin.

Pyörä kulki harvinaisen pitkään uraa myöten. Tunsin vasemmassa jalassani märän lämpöaallon. Alavesiletku oli osunut johonkin karahkaan ja irrottanut sen. Moottoriin ei jäänyt kuin tilkka jäähdytysnestettä. Onneksi letkunkiristin oli jäänyt paikoilleen ja mukana olevilla työkaluilla letku saatiin takaisin paikoilleen. Nyt enää tarvitsisi saada nestettä koneeseen.

Molempien juomat oli jo juotu. Lähtöpaikkaan, kaverin tallille oli yli viisi kilometriä matkaa. Silloisella vauhdillamme tämä tarkoitti vähintään 45 minuutin etappia. Lähellä oli oja, jossa oli vettä. Jääkansi oli kuitenkin niin paksu, että ruuvimeisselillä ei saanut sitä puhkaistua.

– Kusettaako? kysyin kaverilta. Saimme pullotettua steriiliä nestettä moottoria varten. Matka jatkui eikä pyörä keittänyt, vaikka ihan täyteen järjestelmä ei tullutkaan.

Bensakin riitti. Tallilla huolloksi riitti jäähdytysnesteen vaihto. Husse kipitti vielä vuoden, kunnes tuli männän vaihdon aika.

Se haju, kun urea ja jäähdytysneste ovat sekoittuneet. Lämpimänä. Muistan.

H-D-Leidit seinäkalenteri

Mitä tuo mieleen H-D ja mustat nahkat?  Karvaiset karjut?

 

Kyllä mutta nyt myös leidit. Ensi vuodeksi on juuri julkaistu seinäkalenteri H-D-Ladies 2013. 

Kalenterissa on joka kuukaudelle oma lady ja H-D moottoripyörä. Kuvat on ottanut Helena Königsbäck, joka tunnetaan myös lasitaiteilijana. Helena hurahti moottoripyöriin ja nimenomaan Harrikkaan vuonna 2008 kun oli ajamassa USA:ssa Route 66:llä 3 viikkoa. Ja pakkohan se pyörä oli saada. 

Helenan mukaan moottoripyörän hallinta on haastavaa, vaarallista ja ihanaa. 

- Hento nainen joka käsittelee 250-400 kiloista pyörää on kova nakki, hän jatkaa. 

Helena Königsbäck

- Asennetta tarvitaan ja sitä löytyy ja sen halusin kuvata. 

- Tutustuin Harrikkaa ajaviin kanssasisariini "Hienot Daamit" Ripsirallissa Hangossa kesällä 2010 ja innostuin kuvamaan leidejä omien pyöriensä kanssa. 

- En ole aiemmin tehnyt valokuvakokoelmaa ja nyt oli hyvä aihe käsillä. Tavoittelin kuviini herkkyyttä ja kauneutta sekä ihmisestä ja moottoripyörästä. Kuvia on otettu koko tämä vuosi yöllä ja päivällä monessa eri paikassa, Helena lisää.

Millaisia kuvien leidit ovat? Wannabetipuja - no ei.

Hannele Lindroos

- Mikään "tyttökalenteri" tämä ei ole vaan kukin on kuvissa omilla ehdoillaan ja omana itsenään sanoo eräs kuvatuista, Hannele Lindroos, joka on pitkän linjan motoristi.

Hannele on ajanut useammalla merkillä ja nyt jo muutaman vuoden Harrikalla. Hannele kertoo kalenterin syntyneen oheistuotteena. 

- Aloimme Facebookissa kutsua kavereita Helenan kuvattavaksi ja suosio oli hyvä. Aihe sai uusia piirteitä ja lopulta keksittiin että näistä kuvistahan voisi saada seinäkalenterin. Siitä se sitten lähti ja nyt kalenteri on valmis. 

- Kuvista näkyy hyvin kunkin kuvattavan oma luonne, Hannele kertoo. 

- Meidät kuvattiin sellaisina kun itse halusimme.

Kuvia H-D leideistä ja lasitaidetta on esillä Kirkkonummella Art Cafe Babylonissa

Helena Königsbäckin tavoittaa esim. 0442191717

Rautaperseajot laittomiksi?

(Tero Kiira,Pilamme)


Bajahillin toimittajien saaman tiedon mukaan EU- komissio kaavailee Iron Butt- eli rautaperseajojen http://www.ibafinland.fi julistamista laittomiksi. Rautaperseajossaon tarkoitus ajaa vähintään 1000 mailia eli 1600 kilometriä vuorokaudessa. Korkein yhdistyksen suoritus on Bun Burner 3000 Gold. Siinä on ajettava 4827 kilometriä kahdessa vuorokaudessa.
Ei ole ensimmäinen kerta kun EU:n byrokraatit puuttuvat motoristien asioihin, niistä mitään ymmärtämättä. Edellinen lapsus oli viime viikolla julkaistu ajokorttidirektiivi, missä nostettiin yli 27 kW ajokortin saamista, 21 ikävuodesta 24:ään.

Nyt byrokraatit ovat iskeneet Suomessakin erittäin suositun rautaperseharrastuksen kimppuun. Saamiemme tietojen mukaan myös moottoripyörien kuljettajille astuvat voimaan samat ajo- ja lepoaikamääräykset kuin ammattiautoilijoille. 

Väsynyt rautaperseen suorittaja
lepää tankkaustauolla.

Tämä tarkoittaa sitä, että moottoripyörää saa kuljettaa maksimissaan 4,5 tuntia ja sitten on pidettävä vähintään 45 minuutin tauko. Vain kerran saa ajoaika olla yhteensä 10 tuntia, muutoin se saa olla maksimissaan yhdeksän tuntia. Myös pakollinen viikkolepo tulee voimaan. Eli kuuden ajetun päivän jälkeen on pidettävä pakollinen viikkolepo. Eli moottoripyörä ei saa edes liikahtaa 24 tunnin aikana. 

Komissaari Morini ehdotuksen takana
Italialainen Franco Morini on ehdotuksen takana. 
- Olemme erittäin huolestuneet juuri noista ylipitkistä ajoajoista, joita varsinkin motoristit ajavat, suorittaessaan rautaperse- merkkejä. Esitys on lausuntokierroksella EU komission liikenteen pääosastolla DG TREN:llä. Asiaa on jo kokeiltu Ruotsissa.

Poliisi samoilla linjoilla
Tavoitimme Helsingin Liikkuvan poliisin yksiköstä ylikonstaapelin, joka suostui antamaan lausunnon asiasta nimettömänä. Eki W (nimi muutettu) kertoili Viljatie 4:n tupakkahuoneessa näkemyksiään tulevasta direktiivistä.

- Kyllä tuo hullulta kuulostaa, näin äkkipäätään, mutta onhan se todella vaarallinen harrastus, väsynyt kuljettaja puoli tonnia painavan Gold Wingin sarvissa, vastaa täysin väsynyttä kuljettajaa 60 tonnia painavan yhdistelmä- auton puikoissa! Ymmärrän direktiivin henkeä täysin, jos ajan Yamaha XJ 850:ni pysähtymättä Sipoosta töihin tänne Malmille, olen aivan poikki. Kyllä se vaatii vähintään yhden tupakkatauon.

Alan harrastaja tuomitsee direktiivin
Tavoittamamme R. Leppäniemi ei sanojaan säästellyt kun kuuli Bajahillin toimittajilta tulevasta direktiivistä. 
- Mitä ihmettä se EU:lle kuuluu kuinka kauan minä ajan moottoripyörälläni? Eihän ne valvo henkilöautoilijoiden ajoaikoja. Täytyy myöntää että tuo on kyllä totta. Ja ihmettelemme suuresti kuinka poliisi voisi valvoa meidän motoristien ajoaikoja. 
Tähän ylikonstaapeli Eki W. antaa vielä hieman valaisua.
- Digitaaliset ajopiirturit tulevat pakollisiksi yli tuhatkuutioisiin moottoripyöriin 2007 Tammikuussa. 

Asiasta on jo tehty periaatepäätös EU:n sisällä. Tarkimmat lukijat muistavatkin, että asiasta mainittiin EU:n kuljetus ja logistiikka -lausunnossa ns. valkoisessa kirjassa vuonna 2001. 
R. Leppäniemi toteaa vielä haastattelun lopuksi. 
- Minä en tätä harrastusta lopeta, ajan tasan niin pitkiä reissuja kuin minua huvittaa. Se on aivan sama mitä EU- byrokraatit määräävät, Rampe kuittaa.
Minut ja pyöräni on luotu kulkemaan, olemme syntyneet ajamaan rautaperse-ajoja.

Lue lisää direktiiviehdotuksesta komission kotisivuilta: Euroopan komissio

Motoristit karavaanareiden silmätikkuna

(Netti,Pilamme)


Karavaaraneiden keskustelupalstalla motoristit ovat liiekenteen pohjasakkaa. Vuoden karavaarariksi on nimitetty eniten motoristejä kiilannut kuljettaja. Katso keskustelut osoitteesta http://www.karavaanari.fi

Venemessuilla myös motoristeja kiinnostavia tarvikkeita

BajaHill kävi tutustumassa venemessuihin motoristin tarpeet mielessä. Jäisikö kelluvien vessojen varustetarjonnasta jotain käteen? Toimittaja huomasi veneilyharrastuksen kalleuden ja motorismin suhteellisen edullisuuden.

Tämänkin veneen hinnalla saisi jotain järkevää, esimerkiksi Suzuki GSX-R 1100:n, siihen viriputket ja pyörän väreihin sopivan kyttyräpepsodenttipuvun.

Moottoripyöränäyttelyn jälkeen messukeskuksen täyttivät veneet. Toisin kuin mp-näyttelyssä paattimessut täyttävät kaikki hallit aivan ääriään myöten. Tämän lisäksi nämä messut kestävät muutaman päivän sijasta reilusti yli viikon. Käytävillä oli ainakin sunnuntaina reilusti enemmän kulkutilaa kuin prätkänäyttelyssä.

Päähallissa oli esillä satoja perämoottoreita sekä erilaisia veneitä pienistä kanooteista aina omakotitalon kokoisiin jahteihin. Jos ei ole kiinnostunut esiteltävistä laitteista on venemessuilla vähemmän katseltavaa kuin prätkänäyttelyssä. Uusia malleja sinne ei siis kannata lähteä bongaamaan. Sensijaan kaunista puutyötä on esillä todella paljon. Vaikka tiikkikansi ei ehkä sovellukaan bensatankin pinnoitteeksi siitä saisi todella hienon prätkätallin lattian.

Päähallista ei motoristille siis jäänyt käteen juuri mitään. Pienemmistä sivuhalleista rupesi löytymään kaikenlaista tarviketta ja osaa joka voisi olla hyödyksi.

Monet veneilytarvikkeet soveltuvat myös mp-käyttöön

Veneissä tarvitaan kosteutta ja tärinää kestäviä sähköliittimiä ja -tarvikkeita. Paattien pultit, mutterit ja muut kiinnitystarvikkeet ovat usein haponkestävää, ruostumatonta terästä. Moottoripyörien osille on pitkälti samat laatu- ja ulkonäkövaatimukset joten osat sopivat sellaisenaan prätkärakentelijan tarvikkeiksi. Tässä yhteydessä tuli huomanneeksi, että prätkämessuilla ei esillepanijoina juuri ollut ruuviliikeitä tai muuta yleisheebelikauppiaita.

Veneissä käytetään paljon komposiitti- ja kuitumateriaaleja joista on helppo muotoilla keveitä ja kestäviä osia erilaisiin kohteisiin. Materiaalit soveltuvat moottoripyörien katteiden, sivulaukkujen, rekisterikilven telineen, lokasuojan tai vaikka satulan pohjaksi. PAKCEM Oy (http://www.pakcem.com/) oli messuilla esittelemässä lasikuitu- ja muovikittejä sekä erilaisia kudosmattoja. Erityisaineista mainittakoon hiilikuitumatto tai UV-suojattu epoksimassa joka kestää myös suoraa auringonvaloa. Aineita voi ohjeita seuraten käyttää myös kotioloissa ja ne ovatkin varsin suosittuja motoristien keskuudessa.

Monella motoristilla on tallissa kompressori joka paukkeellaan saa akrankin pakoäänet kalpenemaan. Meridieselin käyntääni on myös melkoinen joten messuilta löytyi erilaisia ratkaisuja äänieristämiseen. Yksi tällaisten ratkaisujen tarjoaja on Oy Meluton Ab (http://www.meluton.fi/) joka valmistaa äänieristysmattoja Vantaalla. Yrityksen tuotteita saa satunnaisesti esimerkiksi Biltemasta, pienkohteisiin motoristit voivat kysellä hukkapaloja myös suoraan tehtaalta.

Kaikuluotain, tuulimittari tai kompassi ei liene prätkien vakiovarusteita mutta GPS-laitteiden esittelijöitä oli messuilla runsaasti. Sama laitehan kelpaa yleensä sekä maalla että merellä. Yllättäen kännykän kanssa toimivia GPS-latteita ei messuilla vielä näkynyt, ehkä sitten ensi vuonna?

Monet veneilyyn tarkoitetyt päällysasut eivät sovellu sellaisenaan motoristin ajokäyttöön. Sen sijaan erilaiset alusasut ja välikerrastot soveltuvat hyvin myös ajoasujen alle. Esillä on myös paljon pieneen tilaan meneviä, kosteuden kestäviä varustepakkauksia, erilaisia retkeilyvarusteita, taskulampuja, termospulloja ja muuta sellaista. Myös kevyitä nelipyöriä eli mönkijöitä oli esillä laajasti. Muutamalla käytävällä voisi kuvitella olevansa retkeilymessuilla...

Revitään seteleitä kylmässä suihkussa?

Messuilla kierrellessä motoristi havainnoitsi veneiden hintoja. On käsittämätöntä minkälaisia summia ihmiset voivat sijoittaa niinkin turhanpäiväiseen kuin veneeseen. Pienehkön retkiveneen hinnalla saisi melkein minkä tahansa prätkän ja siihen päälle vielä kunnon ajotamineet. Isomman kellukkeen hinnalla irtoaa jo useita erityylisiä pyöriä, talli, kaikki mahdolliset työkalut, mekaanikko ja oluet vuodeksi.

Toisaalta, kateellisena voimme seurata miten paljon veneitä voi muokata mieleisekseen ilman pelkoa identiteetin menettämisestä tai veromätkyistä. Wanhaankin Fiskariin voi ainakin periaatteessa asentaa suurehkon turboahdetun bensakoneen ilman, että verottaja luokittelee sen uudeksi pikasliippariluokan veneeksi josta pitää maksaa venevero ja jossa pitää olla uusi e-hyväksytty masto ja direktiivien mukainen suljetun kierron ulkolaitavessa. On eri asia pysyisikö tuon vanhan puuveneen laipiot kyydissä mukana.

Veroa tai ei, isompien moottoriveneiden bensankulutus saa innokkaankin burnaajan rengaskulut kalpenemaan. Tämän lisäksi on huomattava, että veneilytarvikkeet on hinnoiteltu moottoripyörävarusteiden ja sotatarviketeollisuuden varusteiden tyyliin. Ehkä myös veneilytarvikkeiden tulee olla ydinlatauksen kestäviä?

Venemessuilla on siis mukava käydä jo senkin vuoksi, että voi huomata oman harrastuksensa edullisuuden. Ne tarvikejalkatapit, tummennetut vilkkujen lasit, kromatut kipinämutterit ja sävytetyt kaatumaraudat harakankuvin voi sittenkin tilata aivan rauhassa ja ilman omantunnon tuskia.

Aprillipila aiheutti tärinää tuhansille

(Ropsu Nummi)

Bajahillin perinteinen aprillipila meni jälleen täydestä tuhansiin varomattomiin motoristeihin. Jo perinteiseksi muodostunut huhtikuun ensimmäisen päivän pilajuttu aiheutti selvän piikin sivuston normaaliin lukijamäärään verrattuna sivuston latauksissa.

Tämän vuoden aprillilpilat koskivat motoristien virilitettiä, erityisesti opiskelijaikäisten miespuolisten motoristien osalta sekä teho-painosuhteeltaan keskivertomoottoripyörästä poikkeavan prätkän ylimääräisiä “liikenneturvallisuusmaksuja”. Virilitetttiartikkeli lienee jo useammassa prätkätallissa tulostettuna, mutta liikenneturvallisuusmaksujen yhteydenottojen lukumäärä on toistaiseksi epäselvää.

Sinänsä liikenneturvallisuusmaksua käsitelleessä artikkelissa ei käsitelty mitään sellaista, mitä – niin valitettavaa kuin se onkin – ei tavallinen motoristi voisi odottaa kohtaavansa viranomaisten sääntelemässä ihmeellisessä maailmassa. Bajahill kantaakin huolta yhdessä muiden, motoristien etuja valvovien tahojen (mm. SMOTO jäsenjärjestöineen) kanssa siitä, että moottoripyöräilystä ei jonakin kauniina kesäpäivänä muodostu laitonta tai edes merkittävästi muista tavallisista harrastuksista kalliimpaa puuhailua.

Moottoripyöräilijät muita viriilimpiä

1.4.2005, päivitetty 2.4.2005 (Aprillijuttu) 

Nyt se on todistettu. Moottoripyöräilevät opiskelijanuoret ovat viriilimpiä porukkaa kuin tavalliset opiskelijat. Näin toteaa tutkimuksessaan terveystieteiden yo Janne Muilu Tampereen yliopistosta.

Hän selvitti graduaan varten Ylioppilaiden Terveydenhuoltosäätiön YTHS:n keräämien terveystarkastuksien ja muiden kyselyjen tuloksia. YTHS:n keräämä tieto on tietokannassa josta hakujen teko on helppoa. Osoittautui, että motoristi-opiskelijoiden yhdyntätiheys ja kumppanien lukumäärä oli suurempi kuin opiskelijoilla yleensä. Sen sijaan pääaine tai opiskelupaikka ei vaikuta aktiivisuuteen merkittävästi.

- Ohjelmisto, joka kerää tietoja, hakee vain yhteyksiä, eikä ota kantaa siihen, miksi asiat ovat niin kuin ovat. Tämä yhteys moottoripyöräilyn ja seksuaalisen aktiivisuuden välillä ei ollut ainoa tilastollisesti erittäin merkittävä. Myös pääaine ja yleinen terveydentila korreloivat, samoin hampaiden kunto ja lapsuusvuosien pohjaveden fluoripitoisuus, esimerkiksi.

- Tulos koskee vain opiskelijoita ja naismotoristien joukko on niin pieni, ettei siitä voi vetää luotettavia johtopäätöksiä. Enkä lähtisi yleistämään tulosta edes kaikkiin nuoriin motoristeihin ilman lisäselvityksiä, sanoo Janne Muilu.

- Olen aikeissa ostaa itsekin moottoripyörän, toteaa lopuksi Muilu virnistäen.

Asiasta lisää YTHS:n sivuilla: www.yths.fi.

Tämä artikkeli on aprillia! Tämä artikkeli, kuten myös artikkeli jonka mukaan tehopainsuhteeltaan keskimääräistä parempiin moottoripyöriin tulee ylimääräinen "liikenneturvallisuusmaksu", on täyttä puppua. Tai puppua ainakin sen suhteen, mitä tosiasiassa on jo tehty - mutta ei välttämättä viranomaisten suunnitelmien suhteen. BajaHill:n aprillijuttu tarjoili tänä vuonna yli 4000 lukijalle silliä ja kuravettä. Kiitämme osallistumisesta!

Tehokkaille moottoripyörille rangaistusmaksu

1.4.2005, päivitetty 2.4.2005 (Aprillijuttu)

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on kaikessa hiljaisuudessa valmistellut Liikenneturvan, Ajoneuvohallintokeskuksen (AKE) sekä vakuutusyhtiöiden kanssa liikenneterveysmaksun parissa. Maksu iskee myös moottoripyöriin.

Tehokkaille, yli 85 hv sekä tehopainosuhteeltaan yli 1hv / 3 kg pyörille astuu kesäkuun alussa voimaan uusi liikenneterveysmaksu. Kaavailuiden mukaan vuosittainen maksu on vähintään 2 % mutta enintään 5% verotusarvosta eli virallisesta markkinahinnasta. Tarkka prosenttiarvo riippuu tehosta tai tehopainosuhteesta.

BajaHill tutki vuosittaisen veron arvoa tullin arvonmääritystaulukoiden avulla. Esimerkiksi tehokas ja siten kovimpaan maksuluokkaan kuuluva Yamaha XJ 900 vuosimallia 1994 arvostetaan markkina-arvoltaan 9400 euron arvoiseksi. Vuosittainen liikenneterveysmaksu tälle pyörälle olisi siis 490 euroa.

Maksun idea perustuu vahinkotilastoihin

Vahinkotilastot kaudelta 2004 ovat karua luettavaa. Ministeriö on kiinnittänyt huomiotaan siihen, että tehokkailla pyörillä ajetaan pääsääntöisesti vahinkoja, joissa tulee sairaalakäyntejä vaativia hoitoja.

Varsinkin 600-kuutioiset moottoripyörät ovat listan kärjessä, kertoo nimettömänä pysytellyt virkamies. Asian arkaluonteisuuden takia yksikään virkamies ei suostunut kommentoimaan asiaa omalla nimellään.

Kanta-Häme vahinkojen ykkönen

Ministeriö on kiinnittänyt huomiotaan myös siihen tilastolliseen tosiseikkaan, että jostain syystä Hämeenlinnassa ajetaan hyvin usein niin kovaa, että menetetään moottoripyörän hallinta. Löysimme Pasilan poliisitalon pihalta MP-poliisin, joka suostui kommentoimaa asiaa.

- Olemme tutkineet vahinkoilmoituksia ja hämmästelleet tuota onnettomuuksien määrää, siis Hämeenlinnassa, kertoo vanhempi Konstaapeli Kjel Gee Salo-Tolppa.
- Emme myös ole voineet jättää huomioimatta vahinkoilmoituksien ristiriitaisuuksia, koskien osoitteita joissa vahingot on sattuneet. Omituisinta tässä on se, että emme ole onnistuneet löytämään Hämeenlinnasta esimerkiksi osoitetta "Tarunmutka 1". Tämä ihmetyttää meitä suuresti koska tuossa osoitteessa sattui viime kesänä useita ulosajoja.

BajaHillin mielestä tällainen maksu on järjetön ja perusteeton sillä se ajaa ihmisiä hankkimaan halvempia ja vanhempia eli siten turvattomampia moottoripyöriä. Maksun perusteluissa esitetty liikenneturvallisuusnäkökohta ei siten voi olla voimassa. Yritimme etsiä asian taustoja, mutta saimme vastaukseksi lähinnä muminaa.

- Teiltä pitkätukkasmotolaisia juoksee täällä yhtenään selittämässä, tilitti eräskin turhautunut virkamies.

Tämä artikkeli on aprillia! Tämä artikkeli, kuten myös artikkeli jonka mukaan erityisesti miespuoliset opiskelijamotoristit ovat seksuaalisesti aktiivisempia kuin muut opiskelijat, on täyttä puppua. Mukavankuuloisten ja itsetuntoa hivelevien uutisten lukemisessa on luonnollisestikin omat riskinsä.. BajaHill:n aprillijuttu tarjoili tänä vuonna yli 4000 lukijalle silliä ja kuravettä. Kiitämme osallistumisesta!

Talvehtiva motoristi

(Jokkebusa)

Jessusauta... tossa ilmiössä "mopo hankeen hukkuu... unhoittuu" ei voi olla perää millään muotoa. Eihän se vaan voi olla mahdollista edes lauttasaaressa, joka täältä katsoen on lähes kaiken inhimillisen sivistyksen ulottumattomissa. Yks selitys vois olla ton mopon merkki... lienee siinä seisonut jo kesänkin..


Mutta jos kuitenkin on talven kynnyksellä siihen vasta jätetty... vain yksi selitys on mahdollinen! Kun loppukin lumi vielä sulaa, paljastunee mopon alta sen hieman kevätäreä omistaja, jota ei ole syytä mennä asiaan vihkiytymättömän ennenaikojaan herättelemään. Hän on talvehtinut pyöränsä alla puolinukusmaisessa tilassa, jonne hän käpertyi vakuutuskauden lopuilla ajoromppeitaan riisumatta. Siinä hän makasi aivan liikkumatta kaikkien motoristien suuresti inhoamien räntähiutaleiden paittäessä hänet hissukseen taysin äänettömässä syysyössä.


Jokun viikon tuo kummajainen odotti puolittaisessa valvetilassa, raapien nälkäisen visiirinsä uumeniin öljynlauhduttimeen kuivuneet kärpäset ja ampparinraadot, juoden katteen kyljistä valuvaa satunnaista sulavettä pahimpaan janoonsa. Aina marraskuun loppulle saakka jatkui talvehtijan rasvakerroksen keruu kylmän varalle, ja paksua ravinnerikasta rasvaa olikin kosolti tarjolla sitä tarvitsevalle, eturattaan tienoilla sekä alati vuotavan öljynsuodattimen juuressa. Kun jo selvästi pyylevöitynyt ja pahan akneen riivaama kawakoitisja oli kylläinen, armelias talviuni otti hänet valtaansa juuri pahimman pakkaskauden alkaessa.


Eikä talvehtija enää liikahtanutkaan lumisessa kammiossaan, ja vain erittäin tarkkaavainen talvinen ohikulkija saattanut havaita hangesta pilkottavan pakoputken alta nousevan heikon hengityshuurun. Jos kulkija olisi kumartunut loskaiselle kadulle, painanut korvansa aivan lähelle pakoputken päätä, hän olisi kuullut heikon kuorsausäänen: hrrrrrrr... kaksitoista... hrrrrrkaksitoista... hrrrr. Siellä tuo todella mopoaan rakastava kawakoitsija vietti kaamoksen pimeät kuukaudet, metsiköissä yleistyvän karhuserkkunsa lailla kehitellen sulamattomista kovakuoriaisensiivistä tulppaa oman pakoaukkonsa tukkeeksi.


Ja kevään viimein saapuessa lauttasaarenkin kuraisille katuvarsille, talvehtijan syvän horroksen keskeyttää iloinen kadunreunuksen viertä somasti solistava puronen, joka tunketuu jo hieman homeestakin vihertävän nahkapuvun sisään. Kevätaurinko osuu raolleen jääneen visiirin aukosta sisään, ja herättää lopullisesti unenpöpperöisen motoristin. Kankeahkosti hän vääntäyksee pystyyn, ja talven aikana muodostunut tulppa poksahtaa vaimeasti irti kadoten kosteahkojen nahkahousujen kätköihin. Leveästi haukotellen pitkän levon virkistämä miekkonen nostaa jalkansa yli pölyisen satulan, ja suutaan maiskutellen painaa keväisesti vihertävän moponsa starttinappulaa. Kone pyörähtää vaivalloisesti muutaman kerran, mutta lumiluolan lämpö on pitänyt akun priimakunnossa Moottori alkaa pyöriä yhä kiihytyvässä tempossa, ja hörähtää viimein käyntiin. Viisirin alta tuijottavat valppaat silmät seuraavat hetken mittareita ja valoja tarkkavaisesti. Kun kone alkaa käydä jo tasaisemmin tyhjäkäyntiä, kytkin ylös... vaihde päälle... kaasua... kevyesti... kytkin alas... 


WRROOOOOOOOMMMMMMMMMMM... runsaan pakokaasupiven taa hävisi talvehtiva kawakoitsija lauttasaaresta.


Kuraisen kadun pintaan ilmestynyt musta kumivana on ainoa ohut jälki, joka enää johtaa kokonaan sulaneelle talvipesälle. Mutta kenties... ensi syksynä... jos kyseinen paikka oli mieluisa ja riittävän rauhallinen kawakoitsijan talvehtimiselle... saattaa olla... mutta täysin varma ei tietenkään voi olla!!!

Aprillijutut vetivät tuhansia

BajaHill julkaisi tänä vuonna kaksi aprillijuttua. Toinen artikkeli käsitteli "pommitusongelmaa" ja pyörien rakentelua, poliisi aikoo artikkelin mukaan puuttua esimerkiksi karvapinnoitukseen, hapsuihin ja pyörän väritykseen.

Toisessa artikkelissa kuvailtiin kuinka GPS ja GSM tekniikka valjastetaan ajoneuvojen automaattiseen kulunvalvontaan, ja tämä aloitetaan tietenkin moottoripyöristä. Lukijoille voitaneen tunnustaa tässä vaiheessa, että jo viime joulukuussa julkaistu artikkeli sirukorteista oli samaa sarjaa ja kirjoitettu vain tämä aprillipila mielessä.

Hiukkasen tarua ja paljon totta

Kumpikin artikkeli on tietenkin täyttä palturia. Tai ei ehkä ihan täyttä, kirjoitetun kaltaisia kuvioita on ollut aistittavissa ja joissain maissa jopa kokeiluasteella. Automaattista nopeudenvalvontaa, paikannusta ja muita tekniikoita on todellakin suunniteltu ja kokeiltu eri maissa. Eivätkä pommittajatkaan ole ihan huomiotta jääneet...

BajaHill:n aprillijuttu tarjoili silliä ja kuravettä yli 3300 lukijalle. Tämän vuoden BajaHill-aprillijutut olivat siis:

• Kulunvalvonta moottoripyöriin (1.4.2004) sekä tätä valmisteleva Sirukortti ajokorttiin ja ajoneuvoon - painajaisesta totta? (15.12.2003)
• Poliisi aikoo puuttua pommitukseen ja rakenteluun (1.4.2004)

Muita mainitsemisen arvoisia ja silmiimme osuneita aprillijuttuja olivat asetus ajoneuvoverosta moottoripyörille sekä AKE:n sivukaappaus ja siellä artikkeli jonka mukaan ajopiirturit tulevat moottoripyöriin.

Ensi vuonna tapahtuu taas, luvassa on ... tai ei kerrotakaan.

Teksti: Santtu Ahonen, Risto Kaivola ja Tero Kiira

Kulunvalvonta moottoripyöriin

Tämä artikkeli on aprillia! Tämä artikkeli, kuten myös artikkeli jonka mukaan EU on tuomassa ajoneuvoihin sirukortit (15.12.2003) tai poliisi aikoo puuttua pommitukseen ja rakenteluun, on täyttä puppua. Tai ei ehkä ihan täyttä, kirjoitetun kaltaisia kuvioita on aistittavissa ja joissain maissa jopa kokeiluasteella. BajaHill:n aprillijuttu tarjoili tänä vuonna muutamille tuhansille lukijoille silliä ja kuravettä. Artikkeli ei jäänyt huomaamata ministeriöissäkään, artikkeleissa mainittujen henkilöiden todelliset virkaveljet ja -sisaret kävivät lukemassa juttuja. Lisätietoa automaattivalvonnasta BajaHill: "Sirukortti ajokorttiin ja ajoneuvoon - painajaisesta totta?" 15.12.2003 MMAF: "Kasastuspakko nostaa taas päätänsä" 31.3.2004 Digiroad - Kansallinen tie- ja katutietojärjestelmä ISA - Intelligent Speed Adaptation ITS - Intelligent Transport System MMAF: "Roplauskielto tulee taas" 31.3.2004 Helsingin Sanomat SMOTO: "Moottoripyöräilyn tulevaisuus" 24.4.2015 Liikenne- ja viestintäministeriö

Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) on kaikessa hiljaisuudessa valmistellut pitkälle järjestelyn, jossa uusiin moottoripyöriin vaaditaan gps-paikannukseen perustuva valvontajäjrestelmä. Järjestelmä otettaneen käyttöön jo kuluvana keväänä. 

Systeemi mahdollistaa muun muassa varastetun pyörän liikkeiden seuraamisen ja ylinopeussakkojen automaattisen lähettämisen.

Ensimmäiset uuden systeemin mukaiset pyörät tulevat ilmeisesti liikenteeseen jo tänä keväänä. 

Gps-paikannin on hyvin pieni, ja se saa virtansa moottoripyörän käydessä. Laite sijoitetaan runkoputken sisään, tai vastaavaan paikkaan, minne ei ilman erikoistyökaluja, esim. hitsauslaitteita pääse. Kerran täyteen ladattuna, laite toimii ainakin kaksi kuukautta, vaikka pyörän akku irroitettaisiin. 

Testivaiheen laitteistoa kiinnitettynä valtionhalinnon omistamaan moottoripyörään. Varsinainen tuotantovaiheen laite sijoitetaan osaksi pyörän kiinteitä rakenteita.

Laitteessa on myös gsm-puhelin, tai oikeammin valmiiksi ohjelmoituja tekstiviestejä lähettävä ja vastaanottava moduli. Tuon modulin avulla laite voidaan komentaa ilmoittautumaan, mikäli omistaja sitä pyytää tai poliisi etsii varastettua pyörää.
Mikäli laite ei saa latausvirtaa, mutta pyörällä ajetaan, se lähettää tietyn koodin. Jos näitä koodeja tulee liikaa, poliisin on helppo etsiä ja pysäyttää lataamattomalla laitteella ajelu. Näin voidaan varmistaa teknisesti siitä, että kuljettajat eivät "unohda" pitää laitetta kiinni pyörän sähköjärjestelmässä. 

- Toinen vaihtoehto olisi ollut kytkeä laite käynnistyksenestojärjestelmään. Tämä tultaneen toteuttamaan autoissa, missä samalla voidaan varmistua ettei niillä voida yksinkertaisesti ajaa metriäkään ilman että paikkatiedot tallentuvat, kertoo liikenneministeriön valvontaosaston esimies, hallitussihteeri Oskari Talvio. 

Systeemi mahdollistaa automaattisakotuksen
Vaikka automaattisesti lähtevä rangaistusmaksu ylinopeudesta ajoneuvon haltijalle vaatiikin lainmuutoksen, on liikenneministeriö jo siihen teknisesti valmis.


- Tulemme kesän aikana kokeilemaan systeemiä kaikkien japanilaisten, tänä keväänä ostettujen uusien moottoripyörien kanssa, mikäli eduskunnassa jo oleva laki hyväksytään. Tulemme myös kääntämään nopeudenvalvontakamerat kuvaamaan ajoneuvo takaapäin. Näin saamme myös motoristit automaattikameravalvonan piiriin, myhäilee Talvio. Teknisesti työ tosin kestänee useamman kesän. 

Muissa maissa valmistetut moottoripyörät saivat muutaman kuukauden lisäajan teknisistä syistä.
- Viimeistään Juhannuksena tullaan kaikkiin ensirekisteröitäviin pyöriin vaatimaan tämä laiteisto, lupaa Talvio. 

Hallitusihteeri Talvio ei näe mitään syytä siihen miksi järjestelmä ei toimisi. 

- Pientä viilausta, postituksen ja maksujen aikataulua, perintää jne. joudumme varmaan hiomaan. Olemme kuitenkin laskeneet, että systeemi maksaa itsensä hyvin nopesti. Joko motoristien rikemaksuina tai sitten vähentyneinä onnettomuuksina. Motoristit itse asiassa kustantavat myös kokeilun laajentamisen kaikkiin ajoneuvoihin. 
 

Kotimainen prätkäleffa netissä - Luonikast reissu!

"Luanikast reissu!" komedia ylittää odotukset ja on viihteellistä underground prätkäelokuvaa parhaimmillaan. Elokuva kertoo kolmen miehen yhteenlyöttaytymisestä moottoripyöräilyn merkeissä. Lataa pätkä osoitteesta: http://kudos.ihme.org/

"Luanikast reissu!" on komedia joka kertoo kolmen miehen yhteenlyöttaytymisestä moottoripyöräilyn merkeissä.

Raumalainen harrastevideoprojekti Kudos on julkaissut kotimaisen prätkäelokuvan kokonaisuudessaan netissä. Tämä on tiettävästi ensimmäinen kerta kun kotimainen moottoripyöräelokuva on heti julkaisun yhteydessä kokonaisuudessaan ladattavissa, ja ilmaiseksi!

Jorma on kolmenkympin kriisissä värjöttelevä toimistotöihin lopeensa kyllästynyt mies, jolle riittää. Työmatkallaan Jorma kokee valaistuksen, jonka johdosta hän päättää hakea uutta suuntaa elämälleen moottoripyörien parista. Raipe on kaiken kokenut motoristipatu, jolla on jo vaikeuksia nähdä moottoripyörän pleksin läpi kaikenlaisten kokoontumisajotarrojen takia. Abdullah on pitkäkyntinen varas, joka lyöttäytyy mukaan tavoitellakseen vain hänelle kaikkein arvokkainta... 

Elokuva kertoo yhden päivän kirjavista tapahtumista, ja seuraavan päivän tapahtumattomista tapahtumista, joita olisi voinut tapahtua. Mutta ei tässä elokuvassa. Mitä tulee maskeeraukseen, lavasteisiin ja itse elokuvan henkilöhahmoihin, tosikoille tätä elokuvaa ei voine suositella. Elokuvassa on käytetty seuraavia moottoripyöriä: Harley-Davidson Sportster 1200, Kawasaki ZZR 600, BMW R 650 ja Harley-Davidson Dyna Wide Glide. Elokuvan valmistumiseen meni viisi kuukautta, vaikka itse kuvauspäiviä oli vain kuusi.

Lataa elokuva (22 minuuttia) tai traileri (noin 2 minuuttia) osoitteesta: http://kudos.ihme.org/