Alussa matka sujui takerrellen koska aika ajoin liikennevalot katkaisivat noin 40 pyörää käsittävän letkamme. Tuolloin etupää hidasti tai pysähtyi odottamaan, kunnes takaosakin joukosta pääsi risteyksestä läpi. Alkupää reitistä kulki Hyrylän kautta Tuusulan tietä, jolta käännyttiin kohti Jokelaa. Jokelan jälkeen olivat liikennevalot ja -ympyrät jo taakse jääneitä ja ajelimme rauhassa pitkässä jonossa eteenpäin kohti Hausjärveä ja Turenkia. Turengissa oli määrä pitää lyhyt tankkaustauko ensimmäisen sadan kilometrin pyrähdyksen jälkeen.
Turengissa väki vielä aavistuksen lisääntyi unisempien ja pidemmältä paikalle saapuneiden liittyessä joukkoon. Tauko sujui perinteisin menoin: pyöriä tankkailtiin, ketjuja rasvattiin, kehuttiin oman pyörän erinomaisuutta sekä voimareservejä joita pyörä sisällään pitää.
Matkareitti ensimmäiseltä taukopaikalta jatkui Lammin, Putulan, Hämmennyksen, Kärkölän ja Luhtikylän kautta Orimattilaan. Turengista lähdettäessä ryhmä jaettiin kahtia ajokokemuksen ja asenteen mukaisesti jotta kumpikin ryhmä pääsisi nauttimaan mieleisestään ajotavasta. Tällä jaolla matkaa jatkettiin muutamia kymmeniä kilometreja eteenpäin. Ryhmä kerättiin jälleen kokoon ja suunniteltua ajoreittiä jatkettiin kohti seuraavaa Orimattilan taukopaikkaa käyttäen edelleen vain pieniä maalaisteitä. Tauolla olisi tarkoitus viipyä sen verran pidempään, että halukkaat ehtisivät myös ruokailla normaalien seurustelukuvioiden lisäksi. Matkan varrella pienehköt tienpinnan kastelleet sadekuurot haittasivat muutoin mukavaa matkantekoa.
Päätimme kuitenkin jo tässä vaiheessa kurvata takaisin kohti Tamperetta kahden hengen ja pyörän voimin. Ajoimme ensin Lahteen. Kumpikaan meistä ei siellä ollut aiemmin ajanut läpiajoa kummemmin. Siksipä ajattelimme tutkia kaupungin pintapuolisella puolen tunnin mittaisella ajelulla ristiin rastiin kaupunkia. Uusi Sibeliustalo näytti ainakin hienolta. Muutoinkin kaupunki vaikutti odotuksiamme suuremmalta.
Lahdesta ei kartan mukaan näyttänyt ilman suurta kiertolenkkiä pääsevän Tampereelle muuta reittiä kuin viivasuoraa valtatietä. Toisaalta kelikin näytti siltä että sadekuurokin saattaisi jossakin välissä iltapäivää yllättää. Siksipä päätimmekin tällä kerralla tyytyä perin ikävään valtatiehen. Sadetta ei kuitenkaan onneksemme matkalla vastaan sattunut ennenkuin 20 kilometriä ennen kotiovea jolloin hanat aukenivatkin apposen auki.
Kaikenkaikkiaan ajoretken kokemussaldo jäi rankasti positiivisen puolelle. Opimme itsekukin tuntemaan monta uutta s.h.mp:n lukijaa sieltä kuvaputkien takaa. Ville on alustavasti luvannut järjestää syksyllä vastaavan ajoretken käyttäen reittinä salaperäiseltä kuulostavaa länsireittiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti