Moottoripyöräilyn suosio naisten keskuudessa on kasvamaan päin ja se on herättänyt monilla tahoilla ihmetystä. Kasvihuoneilmiö? Ninan menneisyyteen ei kuulu koneiden roplaamista eikä mopoilua. Kävi ilmi, että Nina ei myöhemminkään halua erityisesti roplata moottoreita, puhumattakaan että hän itse rakentaisi pyöränsä. Pyörä täytyy siis saada, mutta minkälainen ja minkä kokoinen, se on vielä auki. Hinta ja vakuutusluokka luonnollisesti vaikuttavat ostopäätökseen. Todennäköisesti pyörä tulee olemaan käytetty. Kokeneemmat väittävät että silloin ei pyörän kaataminen harmita niin paljon. Ajatus pyörän kaatamisen todennäköisyydestä hieman kauhistuttaa Ninaa. Kiire alkaa kohta pakkaamaan päälle -pakkasia ei kestä enää montaa viikkoa. Tuleva motoristi on jo malttamaton saamaan pyörän.
Mitä ajatuksia moottoripyörän hankintaa tekevän 30 ja risat naisen päässä sitten pyörii? BajaHillin reportterilla oli tilaisuus seurata Ninaa MP-messuilla.
Nina saapui Helsingin messukeskukseen ystävättärensä Pian kanssa, joka paljasti myös harkitsevansa pyörän hankintaa. - Mutta ei kuitenkaan vielä tänä kesänä, vastasi Pia, joka vieraili messuilla ensimmäistä kertaa. Sisään tullessaan naisten ensimmäinen huomio kiinnittyi kuulutukseen muotinäytöksestä -ajatus miehistä nahkavaatteissa innosti. Edellisen kerran Nina on käynyt MP-messuilla noin kymmenen vuotta sitten silloisen poikaystävää seurassa. Siitä reissusta ei jäänyt juuri muuta mieleen kuin että hän oli vain ihmetellyt kaikkea näkemäänsä. Helmikuisena lauantaina vuonna 2001 on asenne aivan toinen.
Kuljimme varusteständien ohitse ja Nina mainitsi, että tallessa oleva kymmenen vuotta vanha kypärä on varsin hyvä, koska pää ei ole kasvanut. Kysyessäni Ninalta syytä tähän suureen kipinään hankkia uusi harrastus, sain vastaukseksi lakonisen toteamuksen. - Toiset tykkää kaalilaatikosta ja toiset lanttulaatikosta.
Syvemmin häntä tentattuani paljastuu syyksi mielikuva vapaudesta. Nuoruudesta on jäänyt mieleen kesäillat ja tyhjä tie -ja ajatus, voi kun olisi pyörä. Myöhemmin muutamat mahdollisuudet matkata moottoripyörän kyydissä ovat pitäneet ajatusta yllä.
- Ympäristöä, luontoa ja vapautta ei koe autoillessa. Ja sen sijaan, että istuisin moottoripyörän kyydissä jonkun toisen kuskattavana, niin voin määrätä vauhdin ja suunnan itse.
Ja vielä kun kuuluvat olevan mukavaa väkeä nämä motoristit, niin mitä sitä enempää pyytämään.
Brandin osastolla Nina koe-istui CBR Honda 600F:n
- Aika kyykky kaupunkiajoa ajatellen, en uskaltaisi lähteä tällä ajamaan, totesi Nina ja puhe kääntyi Kawasaki ER-5:n, jota hän oli jo ennen messuja tutkaillut "sillä silmällä". Ständillä uteliaat miehenalut seurasivat tarkkaavaisina tilannetta ja totesivat yksimielisesti keltaisen pyörän sopivan tummahiuksisen Ninan tyyliin.
Honda CB 500:sta Nina sai kokemuksia viime kesänä, kun hän opetteli ajamista kaverin pyörällä. Silloin pyörä tuntui hallitsemattoman isolta, mutta nyt se vaikuttikin aika passelilta. Suurimmat pelot Ninalla kohdistuvat pyörän kaatamiseen sekä liian suuriin tehoihin. On tärkeää, että jalat yltävät reilusti maahan ja että fillari ei karkaa käsistä.
Osastoa kierrellessä molempien naisten huomio kiinnittyi mustaan Honda Sevenfiftyyn. Kokoluokka arvelutti, vaikka muuten pyörä tekikin vaikutuksen. - Ehkä sitten myöhemmin, totesi Nina.
Honda Rebel tuntui istumisen perusteella turvalliselta ja kokonsa puolesta hyvinkin hallittavalta, vaikka reidet eivät tukeutuneetkaan tankkiin.
Sitten katse kiinnittyi autokoulu Cool Driversin ständille ja Nina haki kurssiesitteitä. Vaikka A-kortti on tullut aikoinaan kaupan päälle B-kortin kylkiäisenä, Nina haluaa ottaa maksullisia käsittelytunteja oikealta opettajalta heti ajokauden alussa. Teoriaan hän on jo perehtynyt lukemalla kirjastosta lainaamiaan moottoripyöräilykirjoja.
Ständien välillä naisten puhe kääntyi pian taas nahkahousuihin, mutta toimittaja ei kuullut kaikkea ja uusintaa naurun aiheesta ei tippunut. - Helvetti, mikä ruuhka, tuskaili toimittaja, mutta se seikka ei miesvoittoisilla messuilla reipasta sinkkunaista suinkaan häirinnyt.
Vaikka kaikki pyörätyypit ja termit eivät vielä olekaan selvillä, niin enduropyörän, sekä Nina että Pia, tunnistivat jo kaukaa. Enduropyörien hinnat kauhistuttivat ja Pia olikin varma, että nämä täytyivät olla erikoispyöriä, ehkä kilpapyöriä. Enskat sivuutettiin samantien ja ilmestyimmekin Yamahan osastolle. Nina istui Viragon päälle ja kertoi kuinka keskusteli puhelimessa liikennekoulun ajo-opettajan kanssa Viragoista. - Ajoasento tuntuu kyllä varmemmalta nakupyörässä kuin tässä, Nina kommentoi. Toisaalta matala pyörä on hallittavamman tuntuinen, ainakin paikallaan.
Ajo-opettaja oli puhelimessa ollut sitä mieltä että naiset ovat yleensä sen verran arempia alottelijoita kuin miehet, että pyörän kokoluokkaa kannattaa harkita tarkkaan. On tärkeää, ettei ajaminen ja sen oppiminen kärsi uskalluksen puutteesta.
Pia näki haluamansa muutamassa tunnissa, Nina taas ei malttanut lähteä ennen sulkemisaikaa. Tiettyjen pyörämallien päällä tuli istuttua moneen otteeseen. Onneksi Ninan isä, vanha motoristi, saapui paikalle ja jaksoi innokkaasti kiertää Ninan seurana. Messuilla he tapasivat tuttuja ja tuntemattomia motoristeja, jotka kaikki kehuivat kilpaa omia pyöriään. Muoviluotien omistajat ylistivät pyörän ajo-ominaisuuksia ja kiihtyvyyttä, harrikkakuskit korostivat yksilöllisyyttä ja käden taitoja. Löytyi myös messuvieraita, jotka kauppasivat omia käytettyjä pyöriään.
Uusiin ajopeleihin Nina sai kuitenkin tutustua aivan rauhassa - kukaan edustaja ei häntä häirinnyt. Nina kiitteleekin kaikkia tapaamaan harrastajia, jotka niin mielellään vastailivat Ninan kysymyksiin. Itsepalveluun tottuneelle suomalaiselle on jo riittävän ylellistä, kun saman katon alla on niin paljon eri merkkisiä pyöriä, joita voi koeistua. Rahoistaan pääsee toki eroon myöhemminkin. Hämmennystä herätti kuitenkin, kun kauniita ja vähäpukeisia naisia oli niin runsaasti esillä. Pyörille piti monesti jonottaa, koska miehet halusivat kuvauttaa itsensä näiden tyttölasten kanssa. Sitkeys kuitenkin palkittiin ja vihdoin Nina pääsi kokeilemaan mm. Kawa ER-5:sta. -Missä ovat pyörän päällä roikkuvat komeat nuoret miehet, kyseli Nina pirunsarvet hohtaen.
Järkevänä ja vastuuntuntoisena naisena Nina varmisti paikkansa Helsinkiläisen kerhon ZOO MC:n toukokuussa järjestämään ennakoivan ajon kurssille, jossa pätevien opettajien ohjauksessa tulee tutustuttua omaan pyörään.
Energia ei riittänyt varusteiden tutkimiseen. - Ne ovat tärkeä osa moottoripyörällä, mutta eiköhän ajovarusteet löydy sitten kun se on ajankohtaista.
Poistuessaan messuilta Nina osti pari vanhaa Bike-lehteä, joissa muunmuassa vertaillaan custompyöriä. Seuraava päivä kuluisi kotona esitteitä ja lehtiä lukiessa.
Soitin sunnuntaina Ninalle tiedustellakseni oliko hän päässyt hankkeessaan eteenpäin vierailtuaan MP-messuilla. -Kyllä, kuului reipas ääni puhelimessa. Siitäkin huolimatta, ettei Nina ollut tuntenut kuuluvansa markkinoinnin kohderyhmään, hän oli saanut paljon tietoa ja on tyytyväinen kun ajatus omasta pyörästä oli alkanut hahmottua: Erkki Vitonen on vaihtunut kustom-malliseen Yamaha Viragoon. Nina on vakuuttunut siitä, että tämä on juuri se pyörä, joka kiteyttää hänen mielikuvansa (toistaiseksi) moottoripyöräilystä: Rauhallista Matkaamista Lämpimänä Kesäiltana Maaseudulla. Lyhyesti RMLKM.
Tästä unelmasta on hyvä aloittaa uusi harrastus. Watch out!
Nina päätti vuodenvaihteessa toteuttaa unelmansa ja hankkia moottoripyörän. Mp-messuilta löytyi apua ja tietoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti