maanantai 14. huhtikuuta 2008

Sormet kuumiksi - Rakenna kahvojen lämmittimet

Suomen ajokeleissä kahvojen lämppärit ovat tarpeen. Varsinkin sateella ja kesäöisin niitä tulee kaivanneeksi. Lämmittimiin tottuneen onkin vaikea kuvitella ajavansa ilman niitä.

Kaikkiin pyöriin voi asentaa lämpökahvat, vaikka maahantuojan merkkihinnastosta sellaisia ei löytyisikään.

Valmiita kahvasarjoja tai niiden komponentteja voi kysellä moottoripyörätarvikkeita myyvistä liikkeistä. Myös moottorikelkkaliikkeissä on yleensä tarjolla melko laaja valikoima erilaisia vaihtoehtoja.

Markkinoilla on valmiita lämpökahvapaketteja, joiden mukana tulevat kahvakumit. Näiden asennus on lähes yhtä vaivatonta kuin kahvakumien vaihto. Ne lisäävät ohjaustangon paksuutta ja usein niissä käytettävä kumimateriaali on liukasta. Hyvä puoli valmiissa sarjoissa on, että niiden mukana tulee yleensä kaikki tarvittavat sähkötarvikkeet mukaan lukien moniasentoinen lämmönsäätöelektroniikka.

Filmi tupen alle

Wanha lämmityselementti purettuna edellisestä pyörästä.
Tässä artikkelissa rakennamme ajotuntumaltaan paremman version. Käytämme erikseen hankittavia filmimallisia lämmityselementtejä, jotka asennetaan alkuperäisten kahvakumien alle.

Lämmityselementtejä saa myös uppokuumennin-mallisina jolloin ne sijoitetaan ohjaustangon sisään. Ohjaustangon sisään asennettavat elementit vievät enemmän sähköä kuin kahvakumin alle asetettavat. Kaasukapula on yleisimmin muovia, ja tuolloin kaasukäsi lämpiää hitaasti.

Pellepeloton tietenkin purkaa vastuslankaa vanhasta auton istuimesta ja tekee lämppärit siitä. Vastuslankaa käyttämällä se todistettavasti onnistuu, kuten Matkaenduroiden keskustelupalstalla todetaan.

Erilliselementeistä rakennettavien ratkaisujen ongelmana on yleensä suurehko lämpöhukka, koska lämmityselementti on kytkinkäden puolella kontaktissa metallisen ohjaustangon kanssa. Tämä hukkaa osan lämmitystehosta. Kaasukapula taas on yleensä valmistettu muovista, joka toimii lämmöneristeenä. Kapuloihin tulee lämpöeroa, ellei sitä kompensoida eristämällä kytkinkäden puolta, erikokoisilla esivastuksilla tai hankkimalla suoraan eri tehoiset lämpöelementit.

Lämpöelementtien yleisimmät tehot ovat 15W ja 20W. Duellin ohjelmassa on valmis 15/30W lämmitinsarja tuotenumerolla 92-180. Muussa tapauksessa on ostettava kaksi sarjaa tai rukoiltava kauppiasta purkamaan kaksi pakettia ja ottamaan parinkymmenen euron taloudellinen riski myymättömästä tuotteesta.

Kytkinpuolen tankoa kannattaa joka tapauksessa eristää eristysnauhalla ennen lämpöelementin asentamista.

Alkuperäisten kahvakumien alle asennettavien lämpöelementtien asentaminen on melko yksinkertaista: Vanhat kumit stongasta irti, lämpöelementit alle, uudet kumit päälle ja sähköt kiinni. Lämppäreiden asentaminen onnistuu perustyökalujen avulla, mutta muutamasta lisätyökalusta ja paineilmasta on apua.

Huolellisuutta sähkötöissä

Sähkökytkentöjen tekeminen luotettavasti on urakan vaativin osuus. Yleismittari on tässä suureksi avuksi. Jos ainoa asia, mitä tiedät pyörän sähköistä on että se tulee töpselistä, kannattaa kytkeminen jättää kaverille, joka erottaa yleismittarin henkilövaa’asta.


Uusien lämpökahvojen hankinnassa tulee ulkonäön lisäksi huomioida kolme asiaa:

1) Nykypyörien ohjaustangoissa on pääasiassa kahta paksuutta: 22-millisiä sekä tuuma-mittaisia (reilut 24 mm). Väärän kokoinen tuppi ei toimi oikeankokoisessa tangossa.

2) Lämmittimet syövät paljon sähköä ja ne on syytä kytkeä oman sulakkeen ja releen taakse. Kaikissa lämmitinpaketeissa näitä komponentteja ei ole mukana, joten sulakekotelo, rele, kytkin, johdot ja johtosukat pitää mahdollisesti hankkia erikseen. Kaikkia näitä saa suurimmista automarketeista tai elektroniikkaliikkeistä myös erikseen.

3) Selvitä pyörän oman kaasukapulan rakenne sekä siihen saatavien kädensijakumien, kahvan osien ja alle menevien lämmityselementtien saatavuus. Lämmityselementin on sovittava kaasukapulaan, sillä elementtiä ei voi pienentää. Asia on helpointa ratkaista irrottamalla vanha kaasukahva ennen ostosta.

Vanhojen kahvojen irrottaminen

Kahvan osat irtoavat tangosta ja toisistaan paineilmalla, joskus avuksi tarvitaan myös lämpöä. Suurin osa itse kahvoista ei tosin ole purettavissa.  
Jos pyörässä on erilliset kahvapainot tai tangonpäävilkut, työ aloitetaan näiden irrottamisella. Joissain pyörissä kahva on kiinni sähkökytkinten kotelon kauluksen alla. Kotelo on yleensä kiinni pohjaan piilotettujen ruuvien avulla ja avaaminen saattaa vaatia myös kytkinkahvan kiinnitysten löysäämistä. Vaihtoehtoisesti kytkinkahva alustoineen irtoaa samalla. Useissa tapauksessa tämä sähkökytkinten kotelo pitää avata tai löysätä niin, että saadaan työtilaa.

Kahvakumin alle on päästävä painamaan paineilmaa, jolloin kahva liukuu paikaltaan kuin laakereilla.

Aina homma ei onnistu heti ensimmäisellä yrittämällä. Tällöin ei ensimmäiseksi kannata ottaa esiin isompaa vasaraa jolla voi hajottaa lyöntikohdan vierestä ne arvokkaat osat. Tuumailutauko ja yksityiskohtien tarkastelu ennen raakaa voimaa voi säästää monilta harmeilta ja kuluilta.

Joissakin pyörissä vasemman puoleinen kahva on liimattu kiinni siten, että paineilmalla ei tule kuin korvat kipeiksi. Tässä tapauksessa kannattaa kahvakumi ensin halkaista mattopuukolla ja koittaa vetää se sitten irti. Joskus kumi on vuoltava irti puukolla. Oikeanpuoleinen kaasukahva lähtee yleisimmin irti näppäryydellä ja ilman voimankäyttöä. Jos kahvakumin saa irti helposti, ei kaasukapulaa tarvitse edes irrottaa.

Kaasukapulan purkaminen

Kaasukahvan osat purettuina. Näiden osien rakenteessa on paljonkin vaihtelua eri pyörien välillä. Tässä mallissa vasemmalta oikealle: Pinta-'nahka', pehmuste, oikean kahvan tuppi, päätykromit sekä vasemman eli kaasukahvan tuppi.
Purkamalla ohjaustangossa oleva sähkökytkimien kotelo saadaan kahvaa paikallaan pitävä kaulus auki ja päästään käsiksi kaasuvaijereihin. Sporttipyörissä kaasukapulan kotelo on yleensä erillinen osa. Joissain pyörissä jarrukahva sekä jarrunestesäiliö ovat kiinteä osa tätä painonappien koteloa. Jos jarrunestesäiliö irtoaa samalla kannattaa huomata, että säiliössä on yläosassa huohotusreikä josta voi tihkua maalit irrottavaa jarrunestettä tankin tai lokasuojan päälle.

Yleensä kaasuvaijerin päässä on kiinteä nippa, joka tulee suoraan kaasukahvan koloihin. Toisissa pyörissä nippa on pienempi ja vaijerin päässä on erillinen sovitepala. Sovitepalan tarkoitus on vieriä hämärän talin kaappien alle siihen pölyiseen kohtaan, mistä se ei mitenkään inhimillisesti ole löydettävissä. Joskus vaijerin irrottaminen kaasukahvasta vaatii vaijerin löysäämistä. Useimmissa pyörissä tämä onnistuu löysäämällä mutterit jommastakummasta päästä.

Lämpökahvojen rakentaminen ja sähköjen kytkentä

Lämpöelementti kahvan rakenteissa. Huomaa tukevat johdot jotka on vielä vedetty erilliseen johtosukkaan. Erityisesti kaasukahvan puolella tähän johtojen vetoon kannattaa kiinnittää huomiota niin, että johdot eivät mene sitten poikki jatkuvan samasta kohtaa taipumisen takia. Itse mietin pienen kierrejousen käyttämistä tässä johtojen tukena. Se ei kuitenkaan osoittautunut tarpeelliseksi.  
Vasen kahva jonka maadotin suoraan stongaan kahvan läpi. Huomaa myös pieni koverrus johtojen reitille, tällä puolella johdot tulevat kokonaan piiloon.    
Kuvasarjassa käytetään purettavia kahvaelementtejä ja erikseen ostettavia ja filmimallisia lämpöelementtejä. Johdot, rele, kytkin, sulakerasia ja muu tarpeellinen löytyi autotallista valmiina. Tällä ratkaisulla tallitontulle saatiin puuhaa, ulkonäkö juuri halutuksi sekä voitiin optimoida tasainen lämmitysteho ja minimoida sähkönkulutus.

Erikseen ostettuna komponenteille tulee hintaa muutamia kymppejä. Itse tekeminen siis kannattaa, jos ei laske omaa käytettyä aikaa sekä mahdollisesti palaneita sulakkeita.

Valmiiden lämppäripakettien kanssa elämä on helpompaa, parhaimmillaan jopa johdotukset käyvät suoraan pyörän omiin liittimiin. Tällöin asentamisen hankalin osa on kytkinkäden puoleisen kahvakumin irrottaminen ja uuden kahvan sujauttaminen paikalleen. Valmiissa paketeissa on usein myös hienostuneempaa tekniikkaa kuten esimerkiksi portaaton lämmönsäätö termostaatin avulla. Nämä voi tietenkin toteuttaa myös omassa projektissa, mutta se vaatii jo johtojen kytkentää enemmän omaa sähköosaamista.

Muista sulake

Sulake on hyvä sijoittaa mahdollisimman lähelle akkua. Koska lämmittäminen syö sähköä, kannattaa sulake mitoittaa virrankulutuksen mukaan. Yhteensä 40 W tehoiset lämmittimet tarvitsevat 40W/12V = 3,33 A sulakkeen. Viiden ampeerin sulakkeen pitäisi siis riittää. Jos sulake palaa jatkuvasti, on yleensä kytkennöissä vikaa. Suuren sähkönkulutuksen takia myös kytkin kannattaa sijoittaa releen taakse tai kytkennästä voi tulla lyhytikäinen.

Melkein valmis asennus kaasukahvan alapuolelta kuvattuna; kahvalämppärin johdot keskellä kiemurtelevassa verkkosukassa, kaasuvaijereiden kromiset lähtökäyrät keskellä alhaalla ja itse kaasukahva oikeassa alakulmassa. Koversin jarrukahvan kiinnikkeeseen lämppärin johdolle kulkureitin koska tässä pyörässä kaikki kahvojen johdot vedettiin samalla stongan sisään.  
Virta kannattaa ottaa suoraan akun plusnavasta ja käyttää välissä relettä, joka saa ohjausvirtaa silloin, kun pyörän sytytysvirta on kytkettynä. Näin akku ei pääse tyhjentymään, vaikka lämmitin olisi jäänyt päälle. Virranryöstäjien käyttö on lyhytikäinen ratkaisu, koska ryöstäjän rikkoman eristekuoren alle pääsee kosteutta, joka vähitellen tuhoaa sekä liitoksen että alkuperäisen johdon.

Johdot on syytä vetää johtosukan sisään niin, että tärinä ja hiertymät eivät heti riko vetoja. Ohjausakselin lähellä on paikka, jossa johdot usein vähitellen katkeavat ohjauksen kääntelyn seurauksena. Tämän välttämiseksi johdot kannattaa vetää niin, että niihin ei tule tiukkoja taitoskohtia. Helpointa onkin seurata alkuperäisten johtojen linjaa.

Koska lämpöelementit tulivat esimerkissämme kahvan pintaan ja hyvin lähelle lämmitettävää kohdetta sekä hyvin eristetyksi lämpöä johtavasta ohjaustangosta, virtaa ei tarvita kovin paljoa. Tämä tarkoittaa sitä, että rinnan kytkentää ei tarvita, vaan lämpöelementit kytketään sarjaan. Virtajohto siis vedetään releeltä oikeaan kahvaan ja sieltä vasempaan kahvaan jossa on maadoitus. Jos kahvat jäisivät kylmiksi, kytkennän voi tästä helposti muuttaa kahvojen välijohdosta rinnan kytkennäksi.

Toinen tapa kytkeä lämmityselementit on käyttää muutamaa relettä ja vaihtavaa kytkintä jolloin lämmitystehoja saadaan kaksi: Puoliteho, jolloin lämppärit ovat sarjassa sekä täysi teho jolloin lämmittimet ovat rinnan.

Hienostunein ratkaisu on käyttää hakkuriperiaatteella toimivaa säädintä, joka ei hukkaa virtaa. 26 euron hintainen säädin 180 W tehonkestolla löytyy osoitteesta http://www.enduro-stammtisch.de

Jos ei halua vetää johtoja piiloon ohjaustangon sisään ja sähkökytkinten koteloiden alle voi tässä vaiheessa ruuvata kotelot ja loput hallintalaitteet takaisin paikalleen.

Ennen kahvakumien asennusta kannattaa muuten kokeilla lämmitinelementtien toimivuus.

Kahvakumit on saatava paikalleen niin, että ne istuvat tiiviisti eivätkä pyöri omia aikojaan. Tässä on avuksi WC:n kaapin tunnistamattomien purkkien seasta löytyvä tuote jossa lukee ”hiuslakka”. Lakka toimii paikalleen laiton yhteydessä liukasteena mutta jämähtää pian liimaksi. Ensitöiksi siis suihkautetaan paljaan ja putsatun ohjaustangon päähän hiuslakkaa ja sitten sujautetaan kahva paikalleen paineilman avulla.

RR- ja enduromiehet viimeistelevät kahvakumien kiinnitykset varmistuslangalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti