maanantai 5. elokuuta 2002

Teidemme hirviöt - Vakava uhka motoristille


Kuluvan ajokauden aikana on jo useita motoristeja menehtynyt metsän karvapeikkojen kanssa kolaroitaessa. Tämä on surullista ja valitettavaa, sillä hirvikolarit ovat turhia tuurionnettomuuksia ja sellainen voi sattua kenen tahansa liikenteessä liikkuvan kohdalle.

Hirven ja motoristin kohtaaminen ovat valitettavan usein kohtalokkaita kummallekin osapuolelle. Lähikontakteista selvinneet kertovat, että jos se on osuakseen niin hirveä ei näe. Jos hirven sattuu silmäkulmasta näkemään, siihen ei yleensä kerkeä reagoimaan. Lähes kaikilla motoristeilla on kokemuksia hiuksia nostattavista tilanteista, joissa siirtolohkareen kokoinen hirvi on onneksi nähty ajoissa ja siihen on keritty kunnolla reagoimaan.

Liikenneministeriön teettämän tutkimuksen (H. Haikkonen ja H. Summala, Helsingin yliopisto, 26.4.2000) mukaan "päädyttiin johtopäätökseen, että kolarimäärän riippuvuutta hirvikannan koosta on huomattavan paljon aliarvioitu". Hirvikannan koko ja liikennemäärä samalla alueella ovat siis suorassa suhteessa sattuneiden onnettomuuksien lukumäärään.

Suomen hirvikanta on tällä hetkellä tiettävästi yli 160000 eläintä kun moottoripyöriä on rekisterissä yli 110000 kappaletta. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaiselle motoristille riittää ihan ikiomaksi korvamerkitty karvatorpeedo ja vielä jää ylikin.

Joka neljäs motoristi kuolee hirvikolarissa

Vuonna 2001 moottoripyöräilijöiden kuolemaan johtaneista onnettomuuksista joka neljäs eli 25% oli hirvikolari (16 kuolutta joista 4 hirvikolareissa). Tänä vuonna tämä liikenneturpallisuuden kehitys ei ole menossa ainakaan parempaan päin. Niin kauan kuin merkittävä osa liikenteessä menehtyneistä motoristeista on ollut osallisena tämän metsän kuninkaan kohtaamisen kanssa, on allekirjoittaneen mielestä turhaa miettiä toisarvoisia liikenneturvallisuutta parantavia ehdotuksia.

Motoristien suosimat pikkutiet kasvavat reunoiltaan pensaikkoa tyypillisesti aivan tien reunaan asti, joten näkyvyys metsään on huono. Olisi suotavaa, että tienpitäjä siivoaisi penkereet niin, että tielläliikkujalla olisi edes teoreettiset mahdollisuudet havaita hirvet ajoissa.

Vaikka kaatolupia myönnettäisiin tällekin vuodelle runsaskätisesti, niin metsästäjät eivät kerkeä kaikkia kaatolupia käyttämään. Suomessa kaatamatta jääneet hirviluvat eivät siirry automaattisesti toiselle seuralle. Ruotsissa kaatolupia tasataan ja pyritään saamaan kokonaiskiintiö täyteen. Suomessa lupien siirto seurasta toiseen edellyttää hyvää yhteistyötä seurojen välillä ja on siksi hidas reagoimaan paikallisiin kantaeroihin.

Vältä vaaraa, älä aja hämärällä!

Vaara joutua hirvikolariin hämärässä on monikymmenkertainen, heinäkuussa jopa 70-kertainen verrattuna päivällä tapahtuvaan liikkumiseen.

Merkittävä osa hirvikolareista sattuu hirvivaara-merkin alueella. Merkkiä kannattaa kunnioittaa, vaikka sen esiintymistiheys toisinaan veisi merkiltä kaiken uskottavuuden. Tiedossamme on alueita, joilla mainittua merkkiä on viljelty lähes koko maakunnan kaikille kinttupoluille.

Jos motoristi näkee hirven, niin nyrkkisääntönä se kannattaa väistää takaa. Jos aikaa jää jarutukseen, niin vauhtia on otettava pois niin paljon kuin mahdollista. Hirvet liikkuvat usein ryhmissä ja isokin, jopa 500 kiloa painava otus kääntyy takaisin sinne mistä tulikin hämmästyttävän vikkelästi. Parhaat mahdollisuudet saa kun miettii hermoratoihin valmiit toimintakuviot siltä varalta, että se hirvi kumminkin kohta pomppaa esiin tuosta puskasta...

Turvallisia ja turpattomia ajokelejä kaikille motoristeille!

Teksti Santtu Ahonen, kuva Riku Nieminen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti