Byrokraatin päiväuni - Muuttomoottoripyörä Suomeen

(Teksti: Marko Teerioja, kuvat: Tero Kiira)

Vihdoin koitti vapaus- 2,5 vuoden "Ruotsi- lobotomian" jälkeen pääsin vihdoin ja viimein muuttamaan takaisin Suomeen. Voi tätä ihanaa vapauden tunnetta, uusi asunto ja uusi moottoripyörä. Kuinka vaikeaa sen rekisteröinti muka voisi olla? Selvisinhän samanlaisesta ruljanssista Ruotsissa kun ulkomaalaisena ryhdyin rekisteröimään uutta Firebladea (Onko aidan takana vihreämpää? - Moottoripyörän ostaminen ja rekisteröinti Ruotsissa (18.5.2003)).

Palattuani mopoharrastuksen pariin olen huomannut sen, että mikään ei koskaan mene niin kuin on suunniteltu. Asiat tuntuvat aina mutkistuvan. Ehkä se olen minä? Helppo asia, kuten muuttoajoneuvon tuominen toisesta EU-maasta, voi muodostua tuskalliseksi kokemukseksi.
Säännöt ovat kovin yksinkertaisia, tulkintaan kannattaa kysyä apua joltain joka on pykälistä perillä. Itse turvauduin S. Ahoseen josta siis suuri kiitos hänelle.

Tullaus, byrokratiaa parhaimmillaan
Ostin moponi Helmikuun lopussa Ruotsista ja otin sen käyttöön maaliskuun puolivälissä. Sääntöjen mukaan ajoneuvon pitää olla käytössä vähintään kuusi kuukautta, joten en ottanut riskejä, vaan pidin mopon vakuutuksissa yli kuusi kuukautta. Vakuutuskirja toimii hyvänä todisteena ajoneuvon käyttöajasta. Laivasin mopon Suomeen syyskuun lopussa, jolloin mopo oli ollut yli 6 kuukautta liikenteessä. Mopo meni talliin ja minä hankin liikennevakuutuksen seisonta-ajalle.

Työt aloitin Suomessa marraskuun alusta ja itse fyysinen muutto tapahtui marraskuun lopussa. Tästä yhtälöstä syntyi se ensimmäinen hässäkkä tullin kanssa. Ongelmaksi muodostuin mopon maahantuontiajankohta. Säännöt kun sanovat että ajoneuvon pitää tulla maahan muuton yhteydessä. No onneksi rehellisyys ja asioiden selvittäminen rauhassa tullivirkailijan kanssa sai aikaan myönteisen päätöksen. Ajoneuvo oli ollut ulkomailla 6 kuukautta ja 4 päivää, siis reilusti yli sääntöjen määräämän minimiajan.

Voi tätä ihanaa vapauden tunnetta, uusi asunto ja uusi moottoripyörä. Kuinka vaikeaa sen rekisteröinti muka voisi olla?
Vihje: Kun tuot muuttoajoneuvon Suomeen, tuo se muuttokuorman mukana. Heti kun muuttokuorma rantautuu niin pidä huoli siitä, että käyt lähimmässä tullissa ilmoittamassa ajoneuvon tulleen maahan. Ei tarvitse sitten niin hirveästi jännittää. Jos mahdollista, niin pysy myös mahdollisimman kaukana Suomesta sinä aikana kun suoritat tuota "lakisääteistä kuuden kuukauden maastakarkoitusta". Kaikki päivät jotka olet Suomessa käsketään selvittämään kun jätät ilmoitusta tullille.

Paperisota on sitten jotain sellaista johon kannattaa varautua kaikella mahdollisella A4 saasteella. Vaikka olisit ollut ulkomailla 30 vuotta niin ainoa asia mikä tullia kiinnostaa on viimeiset 12 kuukautta, varaudu siis todistamaan se ja vain se. Paras todiste tullin mielestä tuntuu olevan työnantajatodistus- tätä minulta vaadittiin vaikka säännöissä sitä ei erityisesti mainittu. Maistraatin kotipaikkatodistukset, palkkakuitit, verotodistukset yms. eivät kelvanneet. Muista, tullilla on oikeus pyytää mitä tahansa lisäselvityksiä!

Myös moottoripyörän kauppakirja pitää olla mukana samoin kuin mahdolliset rahoitussopimukset. Paperit myös luetaan läpi. Myös passi pitää olla mukana. Kannattaa lukea tarkoin tullin sivuilta mitä dokumentteja tarvitaan, kannattaa myös varmistaa tarvittavat asiakirjat samalla puhelinsoitolla millä varaat ajan.

Nöyrällä asenteella pärjäät
Kun asioit tullin kanssa, käyttäydy kuin olisit kirkossa. Muista myös että tullivirkailija on nuhteeton virkamies joka seuraa hyvin dokumentoitua toimintatapaa. Kun itse olin tullissa ja paperit oli käyty läpi niin menin kysymään tullivirkailijalta, että postittaako hän veropäätöksen minulle kotiin. Vastaus oli: " Ei! Kun olen tehnyt veropäätöksen minä soitan sinulle ja sinä voit sitten päättää, tuletko itse noutamaan paperit täältä vai postitetaanko ne sinulle." Bingo- mitäs siihen sanomista.

Veropäätös tuli ja sen mukana useampi sivu dokumentaatiota siitä, miten 3 vuoden karenssiaika lasketaan. Ei ole sitten ihan yksioikoista. Meikäläisen mopossa on siis karenssiaikaa jäljellä 2 vuotta, 5 kuukautta ja 26 päivää. Karenssi kuluu niinä päivinä kun mopo on käytössä ja minä ja mopo olemme yhtäaikaa Suomessa. Karenssiaika ei siis kulu kun:
1. Olen ulkomailla yksin tai mopon kanssa
2. Mopo on seisontavakuutuksessa, poisluettuna joulu-helmikuu (Suomessa talvirengaspakko)
Mielenkiintoista nähdä, jaksanko oikeasti odottaa niin kauan, että karenssi on ohi vai maksanko verot.

No aika näyttää. Karenssisäädökset ovat kyllä sellaiset että kahden ja puolen- vuoden karenssi vaatii jopa viisi kalenterivuotta.

Katsastuksessa riemu repeää...

Rekisteröintiin tarvittavan paperimäärän takia moni Karjalan liito-orava on nykyään koditon.

Nyt kun kaikki tullin paperit olivat kasassa suuntasin kohti Tuupakkaa. Maahantuojan vastaanottoon jätin paperit ja pyysin, josko saisin vaatimuksenmukaisuustodistuksen. Tässä kohtaa olin jo toki varmistanut, että vastaava henkilö tietää mistä on kyse ja että asia on OK. Asia luvattiin hoitaa ja niin myös kävi. Kaksi päivää myöhemmin kotona odotti kirje, sisällään tuo kaivattu todistus. Hinta tuolle todistukselle oli 0 euroa, koska kyseessä oli muuttopyörä.

Mopo saatiin Tikkurilan katsastuskonttorille uudenvuodenaattona kello 08:00. Kun olin soitellut konttoreita läpi, niin Helsingissä Itäväylän konttorilla ensimmäinen vapaa aika olisi ollut tammikuun puolivälin paikkeilla. Tikkurilassa sen sijaan todettiin, että rekisteröintikatsastukseen ei tarvitse varata aikaa, tuo mopo tänne vaan. Sitten kun mopo oli konttorilla ryhdyttiin ihmettelemään miksi aikaa ei ole varattu?

Onneksi asia saatiin selviämään, kiitos katsastusmiesten pääjehu Viitalan, joka ensin yritti saada meille ajan toiselle konttorille ja kun se ei onnistunut lupasi itse hoitaa mopon katsastuksen. Näin hän myös teki.
Mopo pois peräkärrystä ja halliin sisälle. Ensin käytiin paperit läpi. Annoin todistuksen vaatimuksenmukaisuudesta ja Ruotsalaisen rekisteriotteen. Viitala tutki papereita hetken ja totesi, että rekisteriotteesta puuttuu tieto EU-tyyppihyväksynnästä. Tietenkin olin jättänyt juuri sen osan otteesta kotiin. Ei kun autoon ja nopeasti kotiin hakemaan se puuttuva osa. Tullessani takaisin mopo oli käty läpi ja ainoa asia mistä oli huomautettavaa oli parkkilamput, ne kun "sattuivat" olemaan keltaiset. Lupasin vaihtaa parkkilamput asianmukaisiin joten se siitä... Vaatimuksenmukaisuustodistus jonka olin maahantuojalta saanut, sisälsi tietenkin virheen, tyyppikoodinumero oli Honda CB500:lle. Sitä sitten alettiin ihmettelemään. Runkonumero toki täsmäsi. Soitto maahantuojalle ja uutta tyyppikoodinumeroa kinuamaan.

Tässä kohtaa vähemmän joviaali katsastusmies olisi lyönyt hanskat naulaan ja todennut, että viekää vessa pois. Viitala oli onneksi eri maata ja hän löysi oikean tyyppikoodin tietokoneelta ja kun vielä maahantuojan puhelimitse ilmoittama tyyppikoodikin täsmäsi, päästi hän meikäläisen pälkähästä. Toki hän vaati, että toimitan uuden vaatimuksenmukaisuustodistuksen pyhien jälkeen. Kertoipa vielä että papereita säilytetään 15-vuotta, joten joku ne varmasti tarkistaa.

Siinä sitä sitten oltiin rekisteriote kädessä, valmiina rekisteröimään mopo suomen kilpiin. Kirjoitin paperit ja ojensin ne konttorivirkailijalle... Virkailija: "Tähän kohtaan liimataan liikennevakuutustarra." Minä: "Tarra???" Ilme kasvoillani oli varmasti vilpittömän hämmästynyt.

Olen rekisteröinyt itse ajoneuvon Suomeen viimeksi vuonna 1991. Tuon vuoden jälkeen olen katsellut rekisteröintejä kaukaa. Kun hankin suomalaiset vakuutukset mopooni ruotsista, hoidin asian tietenkin puhelimitse. Tämän lisäksi sovin vakuutuksesta vakuutusyhtiön ulkomaanosaston kanssa joten lopputulos oli se, että vakuutuskirjan mukana ei tullut tarraa. En minä tosin osannut mitään tarraa odottaakaan, joten kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä. Tarran hankinta oli nopea toimenpide. Sen sain yhtiön konttorista, joten nyt on mopo kilvissä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin?
Uuden vaatimuksenmukaisuustodistuksen sain uudenvuodenpyhien jälkeen odottaessa Oy Brandt AB:n jälkimarkkinointipäälliköltä, joten suuri kiitos hänelle. Tikkurilan katsastuskonttori hoiti katsastuksen joustavasti ja ammatimaisesti. Sinä päivänä kun mopokatsastus tulee pakolliseksi Suomessa niin ainakin minä tiedän kenelle moponi katsastukseen vien. Söhmin kautta solmimani ystävyydet olivat myös kovasti auttamassa, S. Ahonen selvitti karenssipykäliä ja antoi henkistä tukea ensikertalaiselle Suomen ajoneuvoviidakossa. T. Kiiran kaksilitrainen Sierra vetokoukulla jaksoi hyvin vetää M. Salon peräkärryä, jossa arvolasti siirrettiin tallista konttorille.

Seuraava taistelu ja jutun juuri onkin sitten luovutuskieltoon liittyvän erityisehdon poistaminen rekisteriotteesta. Luulen kuitenkin, että mopojen autovero poistuu ennen kuin meikäläisen mopon karenssiaika on ohi. Kannattiko koko rumba? Jos lasken kaikki tunnit mitä tähän hommaan meni ja jaan sillä sen summan jonka säästin, niin kyllä. Tuntikorvaus on aika monta sataa euroa. Rahaa paloi parisataa euroa ja aikaa kaikkinensa ehkä 10 tuntia. Tietenkin jos laskee mukaan sen, että minun piti olla Ruotsissa yli 12 kuukautta säästääkseni ... ei puhuta siitä.