tiistai 30. joulukuuta 2003

Moottoripyörällä Alpeille

"Vielä viimeinen mutka ja sitten... avautuu eteeni henkeäsalpaava maisema - vuorenhuippu, jyrkät rinteet ja kaunis turkoosivetinen järvi..." Untako? Ei! Vaan totta jossain Alpeilla mutkatien päässä.
 
Passo Dello Stelvio. Kuva (c) Jukka Vehkaoja
Passo Dello Stelvio on ehkä kuuluisin alppisolista. Siihen sopivat kaikki superlatiivit. Kuva (c) Jukka Vehkaoja
Kuulin kavereilta jo ammoin '70 -luvulla ensimmäisen moottoripyöräni aikoihin huhuja alppiteistä ja kuinka mahtavia mutkia niissä on. Olen unelmoinut niistä siitä lähtien. Enkä vain unelmoinut, vaan kiertänyt niitä jokaisena kertana kun siellä päin olen liikkunut viimeisen 10 vuoden aikana.

Miksi Alpeille? Ne ovat vastakohtiensa huikaiseva kokonaisuus -lunta ja jäätä, aurinkoa ja lämpöä, kinttupolusta mahtavaan vuorten läpi jyräävään moottoritiehen. Ja ennen kaikkea lähes määrätön joukko solia valloitettavaksi ja kerättäväksi.

Maantietoa
 
Alpit ovat muodostuneet Afrikan ja Euroopan mannerlaattojen yhteentörmäyksessä. Vielä nytkin mannerlaatat hierovat toisiaan ja Alpit nousevat joitain millejä vuodessa. Eroosio pitää huolen etteivät huiput nouse taivaisiin. Alpit alkavat Wienin takaisilta tasangoilta ja jatkuvat 1300 km pituisena vuorijonona Nizzan lähelle. Alppien alue on n. 160 000 km2 ja ne levittäytyvät kahdeksan valtion alueelle, Itävalta, Sveitsi, Ranska, Italia, Saksa, Slovenia, Lichtenstein ja Tsekinmaa.

Alpien raja on jyrkkä. Itävallan ja Saksan rajamailla Bodenseen itäpäässä vuoret nousevat aivan järven rannasta. Italiassa esim. Garda -järven toinen pää on Pon tasangolla ja toinen Alppien sylissä.

Alppien korkein kohta on Mont Blanc (Monte Bianco, yli 4700 metriä) ja muutenkin Alppien korkein alue on tällä seudulla. Alpit jakavat Eurooppaa - ei vain maantieteellisesti, vaan myös ilmastollisesti. Mont Blancista itään kulkee Alppien pääharjanne, jossa on monia n. 4000 metriä korkeita huippuja. Harjanne jakaa ilmaston pohjoiseen ja eteläiseen. Etelässä ovat lämpimät välimeren ilmamassat ja pohjoispuolella kylmemmät alppi-ilmat. Ilmamassojen kohdatessa syntyy mm. kuuluisa Föhn -tuuli. Pääharjanne toimii joskus kielimuurinakin tai kulttuurirajana. Saksaa tosin puhutaan kaikissa alppimaissa virallisen kielen lisäksi.





Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja
Alppien raja on jyrkkä ja ensimmäiset vuoret kohoavat kohtisuoraan kohti taivasta (vasemmalla). Galibier- Lautaretin välillä mutkat on kuin tehty prätkille (keskellä). Motoristeja kokoontuu kesäaikaan sankoin joukoin Passo dello Stelviolle (oikealla). Kuvat (c) Jukka Vehkaoja


Alpeilla vuorten muodot ja mallit vaihtelevat runsaasti. Italian Dolomiitit ovat ehkä jyrkkäseinäisyydessään ja korkeudessaan koko alueen parasta ja kauneinta. Itävallan Tiroli on myös kaunista selvine muhkeine rinteineen ja laaksoineen. Esim. Lechin ympäristö kuuluu näihin tai Hohe Tauern lukuisine jäätikköineen. Sveitsin alueella on taas kaunista "perinteistä" vuoristomaisemaa yltäkyllin. Zermattin pohjoispuolella on turkoosia järvimaisemia ja korkeita jäätikköhuippuja (monet yli 4000m). Ranskan Alpit ovat kauttaaltaan rosoisempaa ja vähän karumpaa. Mutta ei sieltäkään kauneutta puutu. Korkeimmat solat ovat Ranskassa ja Italiassa. (Tässä tarkoitetaan korkeimmilla solilla sellaisia mitkä voi saavuttaa kuka tahansa ja joihin tiet ovat hyväpintaisia. Eri lukunsa ovat ne solat ja reitit joille pääsee vain Offroadeilla ja hyvän ajotaidon turvin.)

Solat
 
Solatiet ovat muotoutuneet niihin kohtiin, josta vuorijonon yli pääsee kätevimmin. No se on suhteellinen käsite. Ihmettelin ensimmäistä kertaa kiivetessäni Passo dello Stelvioon, että mikä voima on saanut ihmiset tekemään kulkutiensä juuri tästä kohdasta eikä muualta. Panoraamakartasta vilkaisemalla asia selviää. Kiertotie pisteiden välillä olisi ollut liian pitkä. Siksi on etsitty vaihtoehto eli sola, josta pääsee yli vaikka se olisi liki 2800 metrin korkeudessa. Stelvionkin (valm. v. 1826) ympäristössä Ortler -massiivilla on monta pitkälti yli 3000 metrin huippua.

Jotkut solareitit ovat syntyneet puhtaasti sotatarpeisiin. Monin paikoin on vieläkin näkyvillä 1. maailmansodan aikaisia rakennelmia ja vanhemmista linnoitustöistä puhumattakaan. Korkeimmalla on Ranskassa Col de la Bonnette. Se sijaitsee yli 2800 metrin korkeudessa. Niissä korkeuksissa ilmakin on niin ohutta että kone käy kuumana ja tehot laskevat monta kymmentä prosenttia. Toiseksi korkein on myös Ranskassa eikä kovin kaukana edellisestä. Col de l'Iseran on 2770 metrin korkeudessa. Kolmantena tulee Passo dello Stelvio (Stilffersjoch) Italian ja Sveitsin rajan tuntumassa lähellä Bormiota 2760 metrillään.





Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja
Stelviossa Ortles -Haus (vasemmalla) sijaitsee yli 2800 metrin korkeudessa. Niissä korkeuksissa ilma on niin ohutta, että kone käy kuumana ja tehot laskevat. Timmelsjoch (keskellä) ja Iseren laaksossa (Val d'Isere) Bourg St. Martin (oikealla). Kuvat (c) Jukka Vehkaoja
 
Reittisuunnittelu


Paras opas suunnitteluun on Denzel: "Grosser Alpen Strassen Führer".Alppien yli pohjoisesta etelään pääsee "helposti" vain tiettyjä pääreittejä pitkin. Mutta muitakin vaihtoehtoja löytyy. Saksan Berchtesgadenista (täältä löytyy mm. Kotkanpesä) Zella am Seen ja kauniin GrossGlocknerin solatien kautta Italiaan, Saksasta Innsbruckiin ja sieltä Brennerin solan kautta Italiaan, Itävallasta Rechsenpassin kautta Italiaan. Sveitsistä pääsee mm. St. Moritzista Italiaan Bernina Passin ja Falzaregon kautta, Splügen Passin kautta Italiaan, Berhardin solan kautta Italian Aostaan. Ranskan Grenoblesta pääsee Merialppien yli Nizzaan ja Monacoon.

Ranskassa on noin 680 km pitkä "Route des Grandes Alpes" (suuri alppitie). Tämä ns. kesäreitti kulkee Genevestä Nizzaan. Reittiä alettiin rakentaa vuonna 1912. Se kulkee kaikkien merkittävien solien kautta. Sen varrella ovat mm. Mont Blanc, Col du Galibier, Col du Lautaret, Col l'Iseran. Siis jäätiköiltä merialppien kautta lämpöön. Siellä on myös "Route Napoleon", jota kyseinen keisari käytti palatessaan Elbalta vankeudesta takaisin Pariisiin. Hänen matkansa Alppien alueella alkoi Cannesista ja päättyi Grenobleen. Tapauksen muistoksi on pystytetty reitin varrelle Lac de Leffrey -järven rannalle pronssinen Napon ratsastajapatsas.





Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja
Alppien tiet ovat kaikkien käytössä (vasemmalla). Italialaiseen Cortina d'Ampezzoon (keskellä) pääsee upeaa solatietä pitkin Bolzanosta Canazein kautta. Ns. "Suuri Alppitie" Ranskassa kulkee mm. Col du Lautaretin kautta (oikealla). Kuvat (c) Jukka Vehkaoja


Monacon lähellä on eräs Monte Carlon rallista kuuluisa reitti, josta mutkia ei puutu. Col de Turinin pikataivalta kutsutaan rallimaailmassa pitkien puukkojen yöksi sen kilpailulle ratkaisevan merkityksensä vuoksi. Kannattaa tutustua. Reitti kulkee Menton-Sospel-Turini-St. Martin, jossa yhtyy "Route des Grandes Alpesiin". Lisäksi Ranskasta löytyy eri vaikeusasteisia teitä ja paljon vanhoja, hyvä- ja huonokuntoisia, sotateitä.

Italian tieverkosto on ehkä paras Alppien alueella. Italialaiset ovat rakentaneet tiestönsä rungon jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Moni nykyinen hieno solatie on rakennettu sotatoimia varten. Esim. reitti Bolzanosta Canazein kautta Cortina d'Ampezzoon on eräs tällainen tie.

  Kuva (c) Jukka Vehkaoja
Passo di Sella, Dolomiiteilla jyrkkien seinämien välissä. Kuva (c) Jukka Vehkaoja
Offroadeille löytyy erityisesti soveltuvia reittejä. Italian Liguriassa oleva rajatie on Mussolinin rakennuttama maailmansotien välillä. Tie kulkee lähellä Ranskan rajaa sellaisissa korkeuksissa (pääsääntöisesti yli 2000m) että päätä huimaa. Osa reitistä on päällystämätöntä ja pinta on nyrkin kokoista kiveä ja irtosoraa.

Go to the top of this page Ajaminen
 
Se on yhtä juhlaa. Omien kokemusteni mukaan ylösmentäessä on vauhtia pidettävä yllä oikealla kaasun ja kytkimen käytöllä. Jos pyörä pääsee pysähtymään tiukassa mutkassa vastaantulevan liikenteen takia, on kippaaminen enemmän kuin mahdollista. Monesti näissä kohdissa juuri tukijalan puolella tie viettää jyrkästi alaspäin ja jos jalka on lyhyt… Siksi on tarkkailtava ylhäältä vastaantulevaa liikennettä kurkistelemalla mutkan taakse mahdollisimman ajoissa. Ajolinjan voi sitten valita ulkoa-sisään metodilla. Helpompi mutka on vasen, koska vasemmalta alas tulevan tien näkee paremmin eikä kurvassakaan tarvitse leikata sisään niin paljon. Oikea kurva onkin sitten aloitettava aika vasemmalta, siis keskeltä tietä, että pystyy leikkaamaan heti mutkaan sisään. Hankalaa on ellei pääse hakemaan tarpeeksi ulkoa koska silloin ajautuu väkisin vastaantulijan kaistalle.

Alppitiet ovat näissä kurveissa, "sherpoissa", varsin kapeita ja jyrkkiäkin. Kurvat on kallistettu melkein joka suuntaan. Jos pystyy ajamaan kohtuullisesti ajolinjoja noudattaen, vauhti pysyy sopivana ja nautittavana.
Liika vauhti taas on vaarallista. Siitä ei voi nauttia kunnolla koska tuntemattomat mutkat estävät näkyvyyttä ja tien pinta saattaa olla huono ja esim. päänkokoisia vuorelta pudonneita irtokiviä täynnä. Kaikki alppimutkat eivät ole jyrkkiä, vaan kauniisti sveeppaileviakin on paljon.





Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja
Passo Pennes, kaikenkarvaisia matkailijoita, myös nelivedolla (vasemmalla). Dello Stelviolle (keskellä) nousu etelästä tuntuu roikkuvan vuoren paljaalla seinällä, sola keskellä ylhäällä. Iseren (Val d'Isere) kaunista laaksoa (oikealla). Kuvat (c) Jukka Vehkaoja
Ohittaminen on turvallista silloin kun se sitä on. Motolla tosin pääsee ohi autosta helposti ylöspäinkin mentäessä. Monesti tiet ovat niin kapeita ettei tilaa yksinkertaisesti ole. Siis malttia ja varovaisuutta. Sveitsissä ja Itävallassa täytyy antaa tilaa erityisillä postiteillä postibusseille. Näillä teillä on usein ohituspaikkoja, mutta autot enemminkin joutuvat niitä käyttämään.


Alaspäin tultaessa kannattaa pitää yhtä pykälää suurempaa vaihdetta kuin ylösmennessä. Ne joilla on kunnon koneet, esim. iso V2, käyttävät moottorijarrutusta. Muut joutuvat luottamaan vain jarruihinsa ;). Varovaisuutta kannattaa noudattaa yhtäkaikki.

Useilla reiteillä on myös tunneleita. Monet niistä on rakennettu suojaamaan lumi- ja maavyöryiltä. Tunnelit ovat mutkaisia ja usein liukkaita rinteeltä virtaavasta vedestä. Myöskin meno suoraan kirkkaasta auringosta pimeään tunneliin sokaisee kummasti.

Mitä voi sattua?
 
Kaikkea! Kerran GrossGlocknerilla Hochtorin solassa parempi puoliskoni nousi parkkipaikan vieressä olevalle lumivallille (heinäkuun alussa) katsellakseen maisemia ja horjahti pettävän lumipenkan mukana. Lähellä oli lähes päättymätön pehvamäki yli 200 metriä alemmas. Tai kerran mahtavassa sumussa eli siis pilvessä meinasin kaataa pyörän erään tunnelin jälkeen kun tiellä oli yllättäen sohjoa ja jäätä. Matkan jatkaminenkin oli siinä ja siinä koska taivaalta tuli räntää, visiiri ja silmälasit olivat huurussa enkä ilman lasejaan näe.





Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja
...optimistisena ajattelin ettei se mopoja koske ja jatkoin aidan sivusta ja pientä siltaa pitkin ohi kivikasan... Kuvat (c) Jukka Vehkaoja


Tai tiesulku, joka oli syntynyt rankkasateiden jälkeen vuoren seinältä romahtaneista mahtavista kivenjärkäleistä. Ajelimme Ranskan Alpeilla erästä jokilaaksoa pitkin emmekä osanneet kiinnittää huomiota joihinkin kyltteihin tien varrella "Route barree… 5 km" kunnes tulimme kohtaan, josta ei voinut erehtyä - verkkoaita oli edessä. Optimistisena ajattelin ettei se mopoja koske ja jatkoin aidan sivusta ja pientä siltaa pitkin ohi kivikasan. Siitä tie jatkui normaalisti kunnes tulimme paikalle, jossa oli mieletön määrä kivenlohkareita tiellä ja sen sivussa. Paikkaa oli jo sen verran korjattu että motolla pääsi ohi. Tulimme sitten toisen aidan luo eli sen suljetun kohdan toiseen päähän. Tässä paikassa oli juuri muutama motoristi työntämässä jotain amerikkalaista pyörää rakentamaansa siltaa pitkin yli betoninorsujen. Ei muuta kuin laukut irti ja jonon jatkoksi. Pyörä heilahti betoninorsujen yli kevyesti. Herrat saksalaiset rakennusinsinöörit purkivat aidasta rakentamansa sillan pikavauhtia runsaan autoilijajoukon ihmetellessä tapahtumaa.

Ilmasto
  
Alpit ovat paikoin kahden säävyöhykkeen rajamailla, siellä sää saattaa muuttua aivan yhtäkkiä. Sade ja sumu (siis pilvet) voivat yllättää koska tahansa lähes kirkkaalta taivaalta. Parasta aikaa on alkukesä eli kesä- ja heinäkuu. Useimmat solat ovat lumen takia suljettuja suurimman osan vuodesta ja avautuvat vasta toukokuussa. Poikkeuksiakin on. Tärkeimmät pidetään auki talvellakin. Elokuussa sataa usein. Sateella alppiteillä ajamisesta ei tule mitään.





Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja
Sade ja sumu (siis pilvet) voivat yllättää koska tahansa. Edelweisswand (vasemmalla), Hochtor (keskellä) ja Col de La Bonnette (oikealla). Kuvat (c) Jukka Vehkaoja
 
Varusteet ja kuormaus
 

Mitään alppivarusteita kuten hakkuja tai reppuja ei tarvita! Normaalit matkavarusteet, mitä muutenkin käyttää matkalla, ovat riittäviä. Varaosia voi pitää mukana, kuten kytkin- ja kaasuvaijerit, paikka-ainepullo sekä varatulpat ja ylimääräisiä työkaluja. Tosin yleensä puuttuu juuri se varuste tai työkalu, jota tarvitsisi kipeimmin.


Tarvikkeiden kuormaus ei täällä edellytä mitään normaalista poikkeavaa. Pääsääntö on tietenkin se ettei ylitetä pyörän valmistajan suosituksia painoista. Painavat tavarat kannattaa joka tapauksessa sijoittaa mahdollisimman alas painopisteen saamiseksi matalalle. Alpeilla painopisteellä on merkitystä. Kiikkerällä pyörällä on vaikea ajaa tiukoissa ja hiljaa ajettavissa mutkissa.

Kustannukset

  Kuva (c) Jukka Vehkaoja
Tiellä voi olla kaikenlaisia yllättäviä esteitä... Kuva (c) Jukka Vehkaoja
Moottoritietullit ovat käytössä Sveitsissä, Itävallassa ja Italiassa. Itävallassa on erikoisteissä lisäksi käytössä erillinen maksu "Maut". Esim. Brennerin solatiestä joutuu maksamaan n. 7 € maksun suuntaan. 9 € menee Timmelsjochin ylitykseen ja saman verran Gross Glocknerin ajamiseen. Ko. reitit ovat "luonnonsuojelualueella" ja maksu menee herkän alppiluonnon suojeluun. Muuallakin on maksuja ja lisätietoa löytyy oheisesta solalistasta.


Tiemaksut ovat sekä Sveitsissä että Itävallassa moottori- tai moottoriliikenneteille ja maksu maksetaan lunastamalla erillinen tarra. Alppien pisimmät tunnelit ovat myöskin maksullisia. Italiassa pelkästään moottoritiet maksavat ja maksu peritään ajettujen kilometrien mukaan erillisillä tietulliasemilla.

Luonto
 
Alppien luonto on monimuotoista. Yhtäällä on jäätä ja lunta ja toisaalla auringon lämpö hellii niittyjä ja laaksoja. Alpeilla on runsaasti kauniita vesiputouksia, jokilaaksoja, puroja ja kirkasvetisiä järviä. Viimeisen 20-30 vuoden aikana luonnonsuojeluväki on saanut aikaan paljon rohkaisevia tuloksia . Monet lähes sukupuuttoon hävitetyt eläimet ovat palanneet tai palaamassa asuinsijoilleen. Tänne on jo kotiutunut mm. maakotka, susi, maakarhu, ilves, alppikauris, gemssi, visentti ja alppimurmeli.




Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja Kuva (c) Jukka Vehkaoja
Näissä maisemissa lepää silmä ja monet Alppien eläimet. Vasemmalla tienvarren alppikukkia, keskellä Tiroli Lech ja oikealla Col du Gd St Berbard. Kuvat (c) Jukka Vehkaoja
 
Epilogi
 

Tämä juttu on kirjoitettu omien kokemusten ja eri lähteistä kerättyjen tietojen pohjalta. Mukana on paljon itsestään selvyyksiä, mutta ehkä mukaan mahtuu jotain uuttakin. Lähdeluettelo ei ole täydellinen koska esim. nettisaitteja tulee lisää ja jotkut sulkeutuvat. Mutta luultavimmin mukana on kuitenkin tämän hetken tilanne hiukan toimitettuna. Valitettavasti kieli saiteilla on useimmiten saksa. Puhutaanhan saksan kieltä valtakielenä lähes koko Alppien alueella.

Jukka Vehkaoja
Ducati ST2, '01

Reittikuvauksia:
 
Ohessa on kuvauksia yhdistelmäreiteistä, jotka kulkevat useamman solan kautta. Osa niistä on myös merkitty maastoon erityisin kilvin. Myöhempänä on linkki solatietokantaan, jossa on kuvaukset 100:sta kauneimmasta solasta.

Ranska: Suuri Alppireitti (Route des Grandes Alpes): Kokonaan päällystetty hyväpintainen reitti. Pituus n. 690 km. Ajoaika 2-3 vrk tarpeista riippuen. Yöpaikkoja kämppäreiden lisäksi kesäaikaan löytyy hyvin mm. hiihtokeskuksista, joita reitillä useita.Geneve - Bonneville - Cluses - Sallanches - Albertville - Moutiers - Bg. St. Martin - Val d'Isere - Col d'Iseran - Lanslebourg - Modane - St. Michel - Col du Galibier - Col du Lautaret - Briancon - Col d'Izoard - Guillestre - Col de Vars - Jausiers - Barcelonette - Col de la Cayolle - Guillaumes - Villars - Nizza.
Napoleonin reitti (Route Napoleon): Pituus n. 320 km. Ajoaika 1-2 vrk. Majoituksia kämppäreillä sekä tienvarsihotelleista.Cannes - Digne - Sisteron - Gap - La Mure - Grenoble.
Urheilullinen ja vaikeahko ylämaanreitistö parhaasta päästä: Reitti koostuu monesta todella haastavasta osuudesta, joiden läpäisyyn tarvitaan Offroad -pyörää ja kokemusta. Osa on sekä sora ja kivipintaista että yksikaistaista tietä. Pituus: 250-300 km yhdistämistavoista riippuen. Ajoaikaa ehkä mahdoton määritellä.. Majoituksia tienvarsihotelleissa.Col des Rochilles - Col De Fréjus - Col du Glandon - Col de Valbelle - Col de Parpaillon - Valmasque - Baisse de Peyrefique - Baisse d'Urne.
Italia: Ligurian rajatie: Tämä reitti on vain Enduroille. Reitti kulkee pääosin 1900 - 2000 metrin korkeudessa ja se on lähes pelkästään kapeata irtosorapintaista ja kivistä. Colle Tendan läheisyydessä löytyy linnoitus Fort Tabourde. Pituus n. 110 km. Ajoaikaa ehkä mahdoton määritellä tarkasti.(Ventimiglia) Pigna - Colla di Langan - Colla Melosa - Colla di Sanson (yhteys Ranskaan Col Linaireen)- Passo di Collardente - Passo di Tanarello - Colle delle Vechie - Col des Seigneurs - Colle Malaberghe - Col de la Boaire - Colle di Perla - Colle di Tenda, josta yhteys Cuneoon tai Ranskan Tendeen.
Dolomiittien vanhin tie: Pituus 109 km, ajoaika n. 1 vrk. Yöpyä voi mm. Moenan, Canazein ja Cortinan hiihtokeskuksissa.Bolzano - Passo di Costalunga - Canazei - Passo Pordoi - Passo di Falzarego (täältä pääsee köysiradalla Sella Gruppelle) - Cortina d'Ampezzo.
Dolomiittien ympäri: Reitti on osa vanhaa sotilasreittiä ja se kulkee monen kauniin solan kautta. Pituus n. 170 km, ajoaika 1-2 vrk. Yöpyminen hiihtokeskuksissa.Bolzano - Passo Nigra - Passo di Costalunga - Canazei - Passo Pordoi - Passo di Falzarego - Cortina d'Ampezzo - Passo Tre Croci - Dobbiaco - Brunico.
Karnis -Alppien rengasreitti: Reitti koostuu oikeastaan kahdesta renkaasta. Läntinen kiertää lähempänä Cortinaa ja itäisempi lähempänä Sloveniaa. Pituus: 1 rengas n.180 km, ajoaika 1-2 vrk. 2. rengas n. 200 km, ajoaika 1-2 vrk. Majoituksia runsaasti kämppäreillä ja tienvarsihotelleissa.1. rengas: Dobbiaco - Passo di M. Croce di Comélico - S.Stefano - Cima Sappada - Mieli - Passo di M. Croce - Kötschach - Untertillach - Dobbiaco 2. rengas: Tolmezzo - Pontebba - Sella di Camporosso - Arnoldstein - Hermagor - Kötschach - Passo di M. Croce - Tolmezzo.
Sveitsi: Sveitsi on ehkä solien kantaäiti ja täällä on muutama todella viehättävä rengasreitti klassisista solista ja keskeisellä alueella. Tämä reitti koostuu paria poikkeusta lukuun ottamatta yli 2000 metriä korkeista solista. Pituus n. 700 km riippuen yhdistämistavoista. Ajoaika 4-6 vrk. Majoituksia löytyy hyvin kämppäreiltä sekä useista "bikers welcome" tienvarsihotelleista.Flüela - Ofen - Albula - Julier - Bernina - Splügen - San Bernardino - St.Gotthard - Furka - Grimsel -Susten - Simplon - Iso St. Bernhard.
Kolmen solan reitti: Pituus n. 110 km. Ajoaika 1-2 vrk. Majoitus ks. yllä.Susten - Grimsel - Furka.

Lähteet ja linkit
 
Kuva (c) Jukka Vehkaoja Solat:

100 kauneimman solan lista kuvauksineen (http://www.bajahill.net/documents/mpmatka-alpit-soladb.htm). Mukana on runsaasti kauniita ja hyväkuntoisia reittejä. Kaikki reitit eivät sovellu tavallisille matkapyörille. Osa reiteistä kulkee lähes tiettömillä taipaleilla. Tiet ovat todella kapeita, vain pelkkiä polkuja ja irtosora- ja/tai -kivipintaisia. Matkaa näille erikoisreiteille kannattaa harkita vain Offroad -pyörillä.

Tiet, tullit ja nettisivut:

http://www.alpineroads.com/
http://www.dolomiti.it/dx.htm?f=s
http://www.val-gardena.com/virtual-sella/AB/de.htm
http://www.motorbike-pals.com/alpenpaesse/
http://www.eisacktal.com/en/bike/
http://www.tourenland.de/sonstigs/frame.htm
http://home.t-online.de/home/anwibu/alpen.htm
http://www.grossglockner.at/index_en.php?browser_id=ie
http://www.grossglockner.at/main/glockner3d/Pages/index_en.htm
http://www.oeamtc.co.at/
http://www.felbertauernstrasse.at/
http://www.vignette.at/
http://www.autostrade.it/pagine_1/homep.html
http://www.eda.admin.ch/geneva_miss/e/home/guide/voit/vign.html

Kirjallisuus:

Denzel: "Grosser Alpen Strassen Führer" (ISBN 3-85047-763-0)
RV Verlag: Motorrad Reisenkarten - Alpen
Michelin kartat
Reise Motorrad
Das Motorrad: Edition Unterwegs


Artikkelin kirjoittanut jukka.vehkaoja@mtv3.fi. BajaHill ei ota mitään vastuuta neuvojen järkevyydestä, oikeellisuudesta tai laillisuudesta. Kukin ajakoon turvallisesti ja maalaisjärjellä, myös moottoripyörällä ajoa voi harkita. Kaikki (oikeudet) kuitenkin pidätetään. BajaHill haluaa toivottaa ikimuistoisia mp-matkailikokemuksia kaikille lukijoille!

1 kommentti:

  1. Kiitos tästä kattavasta kirjoituksesta Alpeilla ajeluun liittyen. Tuo Ligurian rajatie vaikutti mielenkiintoiselta juurikin tuon takia, että reitti on vain enduropyörille tarkoitettu. Tätä voisin ehkä jopa ystävälleni suositella koska hän tykkää tehdä reissuja enduropyörällä paljon. Hän on myös minua entisenä motocross kuskina yrittänyt saada kokeilemaan. Näitä reissukertomuksia lukiessa kyllä ajaminen on alkanut jälleen kiinnostamaan joten täytyy ehkä ystävän mukaan lähteä kokeilemaan, miltä enduropyörällä ajelu tuntuu. https://www.motojysky.fi/enduro

    VastaaPoista