WheelMan omaksi vajaalla 2000,- Eurolla?
Kuvien sivuttain ajettava ... öhöm... ... "motskari" sekoitti BajaHill:n toimittajan ajatukset perusteellisesti. Laite on tietenkin laiton Suomen tieliikenteessä mutta kyllä sillä aika komea olisi päristellä töihin. Loskakelissä tuo kyllä ehkä rämpisi hiukan hitaasti...
Laitteen välitön huomioarvo on kiistaton. Bensankulutusta emme saaneet selvitettyä ja nähtyjen videoiden perusteella rakkineen huippunopeus on keskikuntoisen motoristin juoksunopeutta huomattavasti kovempi.
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan koska ensimmäinen matkamotoristi päristelee MotoWheelillä Kontion tarkistuspisteeseen, ajettuaan ensin tietysti pohjalle vuorokauden ja 1600 kilometrin mittaisen rautamono-ajon.
Aprilian V77 moottori - Lasikaapissa ettei kuolaantuisi
Aprilia oli tuonut esille 45° V2 ja 450ccm kisakoneensa proton. Moottori paina vain reilut 30 kiloa ja laulaa yli 14000 kierrosta. Tehoja ei kerrottu, tai sitten esittelijän ja toimittajamme välinen kansainvälinen kommunikaatio petti jälleen. Tässä kuitenkin muutamia kuvia italomyllylen faneille:
Suzukin GT-Rider muotoilututkielmassa monta hienoa ideaa
Messuja nuohonnut toimittajamme vannoo rakennettujen moottoripyörien nimeen ja niinpä tätä muotoilututkielmaa ei voinut ohittaa. Ei sitten millään.
Paikalla vaanineet messuemännät pitivät mustasukkaisesti huolta mopon yksityisyydestä. Edes pitkällinen maanittelu ei tuottanut lupaa ottaa kuivatyyppejä. Pyörän päälle ei ollut kenelläkään asiaa. Tämän takia jäimme miettimään onko kyseessä ehkä sittenkin joku netistä ladattava isohko pahvimalli, puhallettava muovimopo tai joku muu vastaava harha?
Hologrammi tai ei, pyörässä oli hengästyttävän paljon yksityiskohtia ja loppuun asti ajateltuja ratkaisuja. Mainittakoon vaikka takaistuimen peitoksi taittuva taaempi selkänoja tai äänenvaimentimiin integroidut astinlaudat. Jätämme muiden yksityiskohtien löytämisen ilon oheisten kuvien katselijoille. Kotimaan rakentelijat ja muut kustomaattorit voivat hakea inspiraatiota...
Hiukan kateellisena jätimme GT-Riderin messuemäntien huomaan ja palasimme oluthanojen ääreen... Samalla tuli mietittyä, miksi näitä erikoisuuksia ei kovin usein saada Helsingin moottoripyörämessuille? Näitä kun tuntuu riittävän muutaman tuhannen kävijän pikkumessuille jossain Keski-Euroopan sivukylissä. Onko se Suomi sittenkin niin sivussa, maahantuoja niin köyhä vai mikä on? Helsingin mp-messujen koossa ei ainakaan pitäisi olla valittamista.
Muutamia muita sekalaisia messukuvia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti