tiistai 20. toukokuuta 2003

Moottoripyöräily on verrattavissa uskontoon?

(Teksti: Juha Ruohisto)


Ainakin minulle se on sitä. Minä en saa tavallisena rivikansalaisena, joka käy kirkossa vain häissä tai hautajaisissa, mitään irti uskonnosta. Mutta kun katson itseäni huomaan, että olen täysin uskovainen; Minä uskon moottoripyöräilyyn.

En missään tunne olevani niin elävä kuin moottoripyörän selässä. En missään muualla tunne oloani niin vahvaksi, saa terveyttä ja syvää voimaa kuin saan sitä pyöräilystä. Harvoin kiljun riemusta missään muualla kuin kypärän sisällä.

Kun puen nahkapuvun ja kypärän, muutun Teräsmieheksi. Kun kiihdytän pyörää, olen seksikäs kuin Brad Pitt. Kun taitan pyörän tiukkaan mutkaan, tunnen lentäväni. Olen nopea kuin valon säde, joka kiitää tyhjiössä. Kun nostan etupyörää, olen kevyt kuin perhonen. Kun ajan pyörälläni kylän halki, tunnen kääntäväni kaikkien katseet, vaikka kukaan ei katsoisikaan. Mikään ei voi minua ohittaa tai voittaa. Kun ajan muitten motoristien luo, olen hauska, filmaattinen ja hyvällä tuulella, vaikka oikeasti en olisikaan. Saavun hymy huulilla. Suu pienessä virneessä. Elämää täynnä.

En jää sanattomaksi, enkä murehdi turhia. Tarjoan oluen illalla ja en pyydä siitä hyvitystä. Sillä itse saan niin paljon moottoripyöräilystä. Niin paljon, että haluan jakaa sen muiden kanssa.

Himouskovaisena minulla on jatkuva tarve levittää moottoripyöräilyn evankeliumia. Pyrin jatkuvasti hehkuttamaan sen ihanuutta ja pyrin käännyttämään sukulaisiani ja ystäviäni motorismiin.

Niin kuin uskonto antaa voimaa uskovaiselle. Se yhdistää ihmisiä. Se antaa voimaa. Sen avulla pystyy selviämään arjen yli. Se antaa mietittävää.

Mutta toisaalta uskonnolla on myös haittavaikutuksia. Se ohjaa minun tekemisiä, joskus jopa liikaa. Se imee minun varojani. Se aiheuttaa ahdistustiloja, jos en pääse toteuttamaan uskontoani riittävän usein.
Kokoontumisajot ovat motorismin herätysjuhlia ja rata-ajot ovat seurakunnan keino harjoittaa uskontoa suljetussa tilassa. Vapaasti.

Motoristilla on kotonaan moottoripyöräilylle pyhitetty tila. Talli. Joillakin se on pieni ja joillakin on iso, mutta silti. Se on pyhäkkö, jossa voi käydä hiljentymässä. Sen seinillä on ikoneja. Kuvia pyöristä. Ehkä myös kuvia tytöistä ja pyöristä. Sieltä löydät kaikki uskonnon harjoittamiseen tarvittavat työkalut. Sieltä saa rauhan ja levottomuuden.

Kuinka moni tunnustaa uskovansa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti