tiistai 6. toukokuuta 2003

Motoristin ulkonaliikkumiskielto

(Teksti Epi Gröndahl, kuvat Epi Gröndahl ja Juhani Rusanen)


Moottoripyöräonnettomuuksista otsikoidaan näyttävästi. Kuitenkin lähes puolet moottoripyöräonnettomuuksista kuuluu kategoriaan "yksin ulos tieltä". Onnettomuuksien syntyyn vaikuttaa paljolti ns. K-suora: Kovaa, Kokematon, Kännissä ja Kypärättä. Sitten ovat ne muut syyt, joita varten teimme pientä kartoitusta Uudenmaan mutka- ja muilla teillä – mitäpä löytyikään? Onko Tiehallinto julistanut motoristeille ulkonaliikkumiskiellon?


Matto alta heti kauden alkajaisiksi
Tapahtuipa niin, että "eteläisessä Hämeessä, missä myös seisoo erään mäen pohjaisella rinteellä Jukolan talo", kulkee kylän läpi kantatie -numeroltaan 132. Tuo väylä sai tiistaiehtoona ennen pääsiäistä pintaansa suolaliuoksen, kuten valitettavasti niin moni muukin väylä Suomessa keväisin, kun puhdistustöitä suoritetaan. Tien pinta muuttui motoristin vinkkelistä lähes jääradaksi.

Kiirastorstaina sai Tienkäyttäjän Linja –tuo tienkäyttäjän avain onneen– puhelun hämmästyneeltä motoristilta, joka jo kyseisenä tiistai-iltana oli kaataa pyöränsä tuolla liukkaalla pinnalla lähtiessään liikennevaloista liikkeelle. Hän kertoi havainnoistaan ja Tiehallinnosta luvattiin ottaa häneen yhteyttä.

Pääsiäinen tuli ja meni, tien pinta pysyi ennallaan eikä Tiehallinnosta oltu yhteyksissä soittajaan. Alkoi arki ja motoristi meinasi aamulla työmatkallaan valoista lähtiessään jälleen kipata pyöränsä. Siispä hän töihin päästyään soitti Tiehallintoon uudelleen –tällä kertaa suoraan tiemestarille, joka on kyseisestä alueesta vastuussa.

Tiehallinto vastaa - Liukaste on levitetty sitomaan pölyä

Selvisi, että liuos on levitetty tien pintaan sitomaan sitä hienointa poisharjattavaa ainesta, jonka pölisemisen estämiseksi ei ole muita hyväksi havaittuja menetelmiä. Jahas.

Motoristi ihmetteli termiä "poisharjattava", kun ei harja-autoja tai muutakaan puhdistuskalustoa ollut näkynyt kylällä koko sen viikon aikana, minkä tuo liuos oli tien pinnassa ollut. Puhdistustyössä kevyen liikenteen väylät ovat kuulemma ensisijaisia, joka uutinen tietenkin ilahdutti motoristia, mutta hän päätti silti pysytellä moottoripyörineen poissa jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden joukosta, vaikka sitten liukkaammallakin pinnalla.

Tiemestari selvensi motoristille, että tielle levitetty aine näyttää "märältä" siksi, että liuos sitoo hienopölyyn kosteutta; toisin sanoen tien pinta on sekä likainen, että märkä. Tiemestari kertoi käyneensä kiirastorstaina itse ajamassa tuota mainittua tietä toteamatta minkäänlaista erityistä liukkautta.

Häneen yhteyttä ottanut motoristi puolestaan luisteli pyörällään kahdesti ja autollaan kerran, lisäksi kanssamotoristien kommentit tukivat käsitystä tienpinnan vaarallisuudesta kaksipyöräisille –olipa yksi moposkoottorin kaatuminen todistettavasti nähtykin.


Tielaitos: "Liukas ei ole liukas koska kokeilin autolla"
Motoristi ehdotti, että Tielaitos laittaisi liukkaudesta varoittavat liikennemerkit tuon vaarallisen katuosuuden päihin, mutta tiemestari kiisti ehdottomasti liukkauden omiin edellä mainittuihin kokemuksiinsa perustuen ja kieltäytyi järjestämästä varoitusmerkkejä.

Tiemestari korosti myös alueella olevaa 50 km:n nopeusrajoitusta, johon motoristi ällistyneenä vain totesi, ettei tuolla tieosuudella kylän kohdalla työmatkaliikenteen aikaan juuri kolmeakymppiä rivakampiin nopeuksiin edes pääse. Eivätkä pahatkaan kaatumisvauriot moottoripyöräilyssä välttämättä edellytä ylinopeutta tai väärää tilannenopeutta.

Motoristi muistutti korvausvelvollisuudesta, joka tienpitäjää mahdollisen kaatumisen aiheuttamien ruumiillisten ja aineellisten vahinkojen osalta kohtaa, sikäli kun tienpito ei todistettavasti ole ollut asianmukaista. Ei vaikutusta.

Motoristi kertoi mainitusta tieosuudesta ottamistaan kuvista. Noissa aurinkoisena lankalauantaina otetuissa kuvissa on selvästi nähtävissä, kuinka ajoradan toinen puoli on "kostean" näköinen, selvästi tummempi kuin toinen. Motoristi muistutti myös, että mahdollisessa vahingonkorvaustapauksessa kuvia varmaan käytettäisiin tienpitäjää vastaan.

Tämän kuultuaan tiemestari lupasi ottaa yhteyttä tieurakoitsijaan ja selvittää tilanteen sekä puhdistustyön aikataulun. Näin hän ilmeisesti tekikin, koska otti motoristiin vielä saman iltapäivän aikana yhteyttä. Harja-auto tulisi vesipesemään tieosuuden keskiviikkona. Koska näin ei kuitenkaan käynyt, otti motoristi torstaina –siis puolitoista viikkoa aineen levittämisestä– uudelleen yhteyttä kyseiseen tiemestariin. Keskustelu, joka käytiin, oli lähes identtinen edellisen kanssa.

Tätä artikkelia kirjoitettaessa asia on hoitunut kirjaimellisestikin luonnollista tietä, eli sade hoiti sen, mistä tiemestarille maksetaan.

Ei mitään Etolan muovia

Lukijalle syntyy nyt kuva, että miksi pitää harrastaa moottoripyöräilyä, jos kaatuminen näin kovasti kammottaa?

Itsensä voi konepyörällä teloa hyvinkin hiljaisesta vauhdista tai jopa kaataessaan pyöränsä paikallaan. Sairauslomapäivät, kipu, entisestään nousevat vakuutusmaksut, ajokauden katkeaminen sekä harmi rikkoutuneesta tai naarmuuntuneesta moottoripyörästä tuntuu entistäkin pahemmalta varsinkin, jos se on aiheutunut jonkun toisen laiskuudesta, näennäisestä kiireestä tai jopa silkasta välinpitämättömyydestä.

Toisekseen kysymys on rahasta. Kirjoittajalla -siis edellä kuvatulla motoristilla- on ollut toistaiseksi tuuria matkassa niin, että pyörä on kaatunut vain paikallaan pihalla, mutta muovia on siinäkin rikkoutunut. Ken on ostanut japanialaista muovia tai amerikkalaista kromia moottoripyöräänsä ihan omalla rahallaan, osaa varmasti kuvitella mitä se maksaa kun vakuutusyhtiö pienen kaatumisen vuoksi vaihtaa palikat pyörään.
Eli kun vakuutusyhtiöt riittävän paljon noita palikoita motoristeihin ja moottoripyöriin maksavat, osaa hölmömpikin laskeskella, mitä se aikaa myöten tekee vakuutusmaksuille.

Aina ei ajeta hurua
Kaikki moottoripyöräily ei ole harrasteluontoista, vaan paljolti esimerkiksi työmatkaliikennettä. Näitä kokemuksia artikkeliksi tiivistettäessä syntyy kirjoittajalle väkisinkin tuntemus, että sekä Tiehallinnossa että sen käyttämien aliurakoitsijoiden työnsuunnittelussa ja –johdossa ei välttämättä osata ajatella tienpidollisia toimenpiteitä niin, että ne olisivat kaikille tienkäyttäjille renkaiden lukumäärästä riippumatta yhtä turvallisia. Tienpidollisesti autoilijalle huipputurvallinen ratkaisu ei välttämättä ole samaa moottoripyöräilijälle, tästä esimerkkinä vaikkapa vaijerikaiteet tai lähes kaistan levyiset hirvimerkinnät asfaltissa.

Valistunut motoristihan ei luonnollisesti aja yli- tai väärää tilannenopeutta. Silti monenlaiset tilanteet voivat yllättää. Lajin pariin tulleet uudet harrastajat eivät ehkä tule edes ajatelleeksi, että vielä kun lasket pois omat ajovirheet ja toisten ajovirheet, voi jäädä jäljelle joku yllättävä killerö, joka suistaa kanveesiin.
Jos tällä artikkelilla on yksikin kaatumista tai ulosajoa estävä vaikutus –tienpidossa tai motoristin korvien välissä– on se tehtävänsä tehnyt.

Tiehallinnon tehtävät ja vastuualueet
Lain mukaan teiden on oltava turvallisia niiden käyttäjille. Tiehallinnon omien sanojen mukaan laitos vastaa ajoneuvoliikenteen ja kevyen liikenteen sujuvuudesta, mukavuudesta ja turvallisuudesta. Motoristien on siis kohtuullista odottaa turvallista ja toimivaa liikenneympäristöä.

Pykälät ja asetukset tämän asian tiimoita sanovat seuraavaa: (Laki Tiehallinnosta 16.6.2000/568, 2 §) "Tiehallinto vastaa yleisten teiden tienpidosta." (Valtioneuvoston asetus Tiehallinnosta 29.6.2000/659, 4 §) "Tiehallinnolle kuuluvien tehtävien alueellista hoitamista varten maa on jaettu tiepiireihin, joiden aluejaosta päättää valtioneuvosto. Tiepiiri vastaa tienpidosta alueellaan Tiehallinnon toimintaperiaatteiden ja -linjojen sekä piirille asetettujen tavoitteiden mukaisesti." Tiehallinto valvoo ja tarpeen mukaan myös auttaa muiden kuin julkisten teiden kunnossapidossa.

Tiehallinto on itse pystyttänyt järjestelmän, jonka kautta tienpidollisista puutteista ja vajavaisuuksista voi ilmoittaa. Jotta motoristin ääni kuuluisi ota yhteystiedot talteen ja talleta ne vaikka kännykkään:



Näin "märältä" näytti KT 132 Klaukkalassa aurinkoisena lauantaiaamuna
Näkymä Lahnukseen menevän tien alusta

Ajoradan väritystä noin kilometri keskustasta Helsinkiin päin, siinä Ducati-kaupan nurkilla.

Havaintoja ajokaudelta 2002
Viime kaudella tuli artikkelinlaatijan moottoripyörän matkamittariin hiukan yli 30 tuhatta kilometriä. Siihen mahtuu monenlaista maisemaa, monenlaista tienpintaa. Joka puolella Suomea. Yllättävistäkin tilanteista on selvittiin säikähdyksellä –toivottavasti on onni myötä tälläkin kaudella.

Alla on matkan varrelta kertyneitä tienpitoon liittyviä havaintoja. Kuvat ovat Nurmijärveltä, Espoosta ja Vantaalta ja ne on otettu loppukesän ja syksyn 2002 aikana, eli jonkun matkaa "kevätpuhdistusten" jälkeen. Motoristin "ulkonaliikkumiskielto" on kuitenkin voimassa maanlaajuisesti, sillä irtohiekkaa ja valubitumia tuntuu riittävän. Eikä suolakaan taida olla loppumassa.

Halvalla voi kallistua liikaa
Tienpitäjät ja urakoitsijat ovat ottaneet, ilmeisesti kustannussyistä, materiaalikseen routavauriopaikkauksiin aineen joka päällepäin näyttäisi olevan pikeä. Se on viralliselta nimeltään valubitumia. Halpaa ja helppoa, ehkä turvallistakin - autoilijoille.

Valubitumipaikkaus on erityisesti sateella motoristille hengenvaarallinen ja valitettavasti yleistynyt viime vuosina. Pintana siinä luistaa kyllä hienosti autonkin rengas.

Kiva tie leppoisassa maalaisidyllissä. Lämpimänä päivänä ihanteelliset ajo-olosuhteet. Kuumalla kelillä mahtavat sivuluisut.

Ja jos sataa, saa vielä paremmat sivuluisut. Toivottavasti mutkan takana ei ole jalankulkijaa tai pyöräilijää väistettäväksi.


Muita tienpinnan luonnottomia liukasteita


Tästä "sorateiden virtuoosi" pääsee kääntymään vanhalle valtatielle,jossa... 

... meno jatkuu suorastaan rasvattuna. Lykkyä pyttyyn, toivottaa Tielaitos.


Ystävällinen työkonekuski huomasi ajamansa koneen pullauttaneen aimo läjät öljyä tielle. Reippaana poikana hän vähät välitti tapahtuneesta ja jatkoi matkaansa. Reippautta jatkoi Tielaitos puolestaan huolehti jälkien siivouksesta. Kiitos konekuski, kiitos Tielaitos. Hyvää matkaa motoristille!

Vaijerikaiteita
Maassamme on onneksi toistaiseksi vain yksi paikka, Veikkolan liittymässä Turun moottoritiellä (VT1), jossa harmiton moottoripyöräilijä voi leikkautua pieniksi viipaleiksi. Laittakaamme kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että vastaavanlaisten giljotiinien rakentamisesta ei tule maan tapaa.

Motoristin munanleikkuri. Tähän kun liipaisee, niin se on ns. naama irti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti