Näyttelypäällikkö Raija Suomalainen / MP 2003

Bajahillin toimittaja tapasi iloisen ja energisen ja jo legendaarisen MP-messujen näyttelypäällikön keskellä vilkasta sunnuntai-iltapäivää.

K: Olisiko Raija erilainen jos sukunimi olisi Ruotsalainen?
V: Ei olisi.

K: Mikä on mottosi?
V: Olen suomalainen.

K: Kauanko olet vetänyt MP-messuja?
V: 11 vuotta.

K: Oletko käynyt ulkomaisilla MP-messuilla ja jos olet niin miten ne eroavat suomalaisista MP-messuista?
V: Kyllä olen käynyt ja ne eivät eroa mitenkään suomalaisista; suomalaiset messut hakkaavat tasokkuudellaan ja visuaalisuudellaan ulkomaalaiset näyttelyt mennen tullen.

K: Minkälainen aikataulu messujen vetämisessä on, koska se kaikki alkaa?
V: Seuraavien messujen järjestäminen alkaa heti maaliskuussa. Ensimmäiseksi tehdään budjetti. Hektisimmät vaiheet eletään loka-marraskuussa kun suunnitellaan tilat, sitten joulu-tammikuussa tehdään läheisesti töitä näyttelyasettajien kanssa.

K: Onko työsi palkkatyö vai harrastus?
V: [Raijaa naurattaa toimittajan kysymys] Tuntuu että työ on harrastus. Tässä hommassa on hyvä olla hieman vinksahtanut.

K: Onko jokin messu jäänyt erityisesti mieleen vuosien varrella? Mikä ja milloin?
V: Eka messu vuonna 1993. En edes tiennyt MP-messujen olemassa olosta ja kovin kuvio oli kun sai sen pystyyn. Siihen aikaan oli todella omituista, että nainen vetää moottoripyörä-näyttelyä! Vuosi näyttelyn jälkeen All Rightin pojat kommentoivat että eivät oikein tahtoneet uskoa sen onnistuvan naiselta, sittemmin kukaan ei ole kyseenalaistanut.

K: Vedätkö myös muita näyttelyitä kuin Mp-messuja?
V: En. MP-messut imee multa kaikki mehut, vieroitusoireet kestävät pari kuukautta. Moni luulee että näyttelyn järjestäminen menee jo rutiinilla, mutta joka vuosi järjestäminen on erilaista. Kun näyttely on valmis, on tunne kuin synnyttäisi lapsen jonka laskettu aika on perjantaina tasan klo 10.00.

K: Mikä on työssäsi haastavinta?
V: Skitsofrenia.
Toimittaja hätkähtää, mutta selitys tulee Raijalta heti: On kolme aluetta, jotka täytyy saada tyytyväisiksi. Media, näytteilleasettajat sekä yleisö. Yhdeltä ihmiseltä repeää paikat...

K: Mikä on kivointa työssäsi?
V: Kaikki edellämainittujen osapuolien ihmiset. Hienoa on tunne, mikä tulee siitä kun on antanut kaikkensa ja ihmisiltä tulee iloista palautetta. Ja paras palaute on kun samat ihmiset tulevat näyttelyyn joka vuosi.

K: Vaihtelevatko MP-messujen teemat eri vuosina?
V: Kyllä.

K: Mistä ideat tulevat?
V: Yleisöltä. Tänä vuonna olevat koulutuskuviotkin ovat tulleet kävijöiden tarpeesta. Infossa saa hyvän kuvan siitä mitä ilmassa liikkuu kun on koko ajan vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa.

K: Mitä on tapahtunut jos heräät Jögevatreffeissä Risto Kuisman ja Antti Piipon välistä?
V: Olen juonut tseni juovuksiin!

K: Onko Raijalla moottoripyörää?
V: Ei ole.

K: Kuinka lujaa olet ajanut moottoripyörällä?
V: Olen ajanut vain tunturimopolla.

K: Mitä mieltä olet harmaatuonnista?
V: En tee kauppaa alalla, joten on vaikea ottaa kantaa. Toisaalta on hyvä että asiakkaat voivat valita. Jos miettii puhtaasti näyttelyn kannalta asiaa, niin kävijöiden määrä kasvaa rekisteröityjen pyörien mukana.

K: Mitä mieltä olet MP-verotuksesta?
V: En osaa ottaa kantaa.

K: Mitä meinaat tehdä kun messut ovat ohitse?
V: Nukkua!

K: Luetko usein BajaHilliä?
V: En seuraa aktiivisesti, mutta silloin tällöin käyn vilkaisemassa sivuja.

Luulisi että näyttelypäällikkö voisi jo ottaa rennommin sunnuntaina pitkien työpäivien sekä lauantai-bileiden jälkeen, mutta Raijalla ei ole aikaa levätä lakereillaan: aamuvarhaisella ennen ovien aukeamista yleisölle hän on kuvannut joka ikisen osaston. Kaikki ständit kuvataan jotta Raija saa tietoa mitä tuotteita messuilla on ollut tarjolla. Lisäksi Raija haluaa varmistaa että näyttelyn taso säilyy korkeana jatkossakin: vaikka pääasiassa osastot ovat hienoja ja joista hän on ylpeä, niin joskus näyttelyyn eksyy näytteilleasettaja joka ei tasosta piittaa. Huonoille osastoille annetaan palautetta sekä ohjeita onnistuneeseen ständiin.